Niin onkin unohtunut. Vanhat jättimäiset puut ovat aina ihailuni kohteena ja harmikseni en koskaan saa talletettua kuviini sitä mitä näen omilla silmilläni. Aivoni työstävät näköhavainnostani jotain mitä ei vaan pysty taltioimaan kaksiulotteisesti. Tässä kuitenkin yksi vaisu esimerkki.
Puiden majesteetillista ja kolmiulotteista tilaa lempeästi dominoivaa olemusta on, todellakin, vaikeaa saada tallennetuksi/ilmaistuksi/dokumentoitua - edes kokijalleen itsellensä - kokematta sitä suoraan. Edit. Mieleen jää, kuitenkin, vahvimmat kuvat niistä... On syytä yrittää käyttää muitakin taiteen suomia keinoja, jotka vaikuttavat vaikkapa epäsuoremmin alitajuntaan. Niin voi välittää ainakin tunnetiloja, jotka leijuvat mielen eri tasoilla. Itse kuva voi, tuollaisessa ilmaisussa, olla vaikka näennäisesti kahvipannusta mutta siitä aistiikin ikuisen Naisen olemuksen. Näin kärjistetysti.
Tässä kuvassa sijaitsevat tammet sijaitsevat Ruissalon Kansanpuistossa Turussa. Valokuva on valokuvattu toisena heinäkuuta tänä vuonna.
Tuskin kannattaa olla huolissaan maapallon tulevaisuudesta. Luonto loppupeleissä hoitaa ihmisten aikaansaannokset. Loviisa armon vuonna 2020
Harva kuusi on kaunis? Ehkä tuleva joulupuu? Saattaa myös jäädä jalkoihin, polulle kun on päättänyt asettua.
Tämä ei ole joutavanpäiväinen kuva. Tähän liittyy opetus. Pidä kompassi aina mukana eräretkillä. Olosuhteet voivat muodostua nopeastikin haasteellisiksi ja suunnan määrittely auringon avulla voi olla hetkittäin jopa vaikeaa..