Tämä on jossain Nurmijärven takamailla, eli pitkä puukuja. Sommittelu tuotti yllättävän paljon hankaluuksia. Suoraan edestäpäin kuvattuna lopputulos oli aika lattea ja sivusta kuvattuna syvyysvaikutelman saaminen tuotti puolestaan hankaluuksia. Miten tällaista aihetta olisi kannattanut lähestyä teidän mielestä? T: Tomi P.S. ja tämä nettiin pienennetty kuva taitaa olla taas pehmeä...
Vs: Puukuja Ihan hyvähän tämä näinkin. Puukujan tunnelma välittyy. Itse olisin varmasti kokeillut pidempää polttoväliä (jos se tässä tapauksessa olisi ollut mahdollista), se kun olisi kivasti painanut läjään nuo puut ja tehnyt vähän epätodellisemman tunnelman. Teleobjektiivit ovat hämmentävän hyviä maiseman tallentamiseen
Vs: Puukuja Koitin myös telellä, mutta oksat olivat niin tuuheat, että runkoja ei oikein saanut näkymään. Loppujen lopuksi kuja näytti pöheiköltä, jonka keskellä on reikä (tämä siis ilman kaksimielisyyksiä). Päädyin laittamaan pikku mallin kuvan keskelle, jotta siinä olisi jotain katsottavaa. T: Tomi
Vs: Puukuja Mulla on tapana mennä rähmälleen tällasessa kujassa. Näkyy pidemmälle roikkuvien oksien taakse.
Vs: Puukuja Tykkään kovasti tuosta alemmasta kuvasta. Ei minulla ole mitään oikeita neuvoja antaa kun en ole puukujaa kuvannut. Ensituntumalta käyttäisin jotain 80-100mm teleä ja kyttäisin valoa pääasiallisesti. Valo tekee kuvan.
Vs: Puukuja Jee, kiitos kommenteistanne. En harmi kyllä keksinyt pistää makaamaan vaikka melkein keikkea muuta koitinkin mukaanlukien kurottelu, kyykistely ja kiertely sinne ja tänne. Pitänee mennä tuonne uudelleen ja koittaa kuvata matalalta. Mablolle; olen samaa mieltä kanssasi, valo tekee kuvan ja siksi kuvasin illalla, jotta varjot olisivat riittävän pitkät ja valo pehmeä. Ne toivat kuviin tiettyä romantiikkaa/mystisyyttä. T: Tomi
Vs: Puukuja Näin se on. Ehkä aamulla kun valo tulee alhaalta, se luo kivaa fiilistä siihen kujaan puiden lomasta. Varjot ja muuta, usvan ku siihen vielä...