Vannomatta paras kaikkien yksilöiden osalta, mutta suuri osa Suomen punarinnoista käy etelässä talvehtimassa.
Onhan se kertakaikkiaan symppis lintu. Pyöreä pallero, jolla on kokoonsa nähden isot ja erikoisen pyöreät silmät. Ei siis ihme, että punarinta on varsinkin Britanniassa erittäin pidetty pihalintu, ja jokusia vuosia sitten valittu brittien kansallislinnuksikin. Tarvittaessa todella vikkelä liikkeissään. Olen ollut sillä lailla onnekas, että kerran pääsin seuraamaan läheltä punarintapariskunnan pesän rakentamista. Siinä ei todellalkaan kauaa nokka tuhissut, eikä tarvikkeita (korsia) menty mistään kaukaa hakemaan.
Punarinnasta puheen ollen. Vietin kerran vappua ulkoluodolla. Vappuaamuna istuskelin hiukan harmaissa tunnelmissa (vappuaamut saattoivat olla sellaisia siihen aikaan...) Keittelin kahvivetttä pikku nuotiolla. Viron puolelta pyrähti paikalle parvi punarintoja. Niitä istahti raskaan matkan jälkeen lepäämään joka kivelle ja kohoutumalle. Yksi istahti päälaelleni. Minulla oli maihari päällä, ja huppu korvilla. Aika pitkään punarinta istuskeli lepäämässä nuppini päällä. Istuin liikkumatta, ja odottelin, että joku kavereista nousisi, tulisi ulos ja voisi ottaa kuvan. Eipä herännyt. Jossain vaiheessa tipu sitten lähti jatkamaan matkaa. Seuraavassa saaressa oli puustoa, ja vastaanottokomitea odottamassa. Jonkin sortin haukka suunnilleen joka toisessa puussa. Toivottavasti ko. tirppa selviytyi pesimään asti.