Terve, Kuomat, Satuin olemaan Tankavaarassa juuri kun kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisat olivat meneillänsä. Onhan tuosta jo muutama vuosi mennyt, mutta laitanpa silti muutaman kuvan iloksenne, olkaapa hyvät. Ja ei, en osallistunut vaskoolihommiin vaan enempi ohikulkumatkalla olin ja silmät pyöreinä ihmettelin outoa Lapin luontoa ja taikaa... Kapakan patiolla Herra tervehti kohteliaasti Herrat eivät ns. näytä persettä vaan vaskoolaus on meneillänsä... Jos herra näyttää tältä hän on oikia mainari, ja jos ei näytä niin sitten ei ole. Niin yksinkertaista se on. Tyyli on säilytettävä. Tuomaritkin näyttivät siltä kuni kuuluu. Vaskaajat odottelevat vuoroaan kärsivällisesti. Kiitos kannustuksesta. Kannustajajoukot olivat paitsi monikansallisia... ...myös monenkirjavia! Notta tällä mennään, hyvää viikonloppua.
Vs: Tankavaara Eka kuva on melko huippu. Siis "ratkaisevan hetken" näkökulmasta, ei ehkä teknisesti tai esteettisesti. Oikeassa etu-alakulmassa kuvaan tunkeva käsi häiritsee, vaikkei tämän tyyppisessä kuvaamisessa toki mitään siloiteltua vaikutelmaa tavoitellakaan. Loppu kuvissa on vähän räpsyn vikaa. Niistä näkee, että tilaisuus oli kiva, mutta valokuvaajan näkökulma ja pointti jäävät hämäriksi. Olisiko pitänyt mennä reilusti vaan lähemmäksi ja hakea kontaktia kuvattaviin? Kannattajat on toki ikuistettu ihan perus-hyvin.
Vs: Tankavaara Juu totta. Pikku pokkarilla räpsittyjä 2006. Ratkaisevan hetken saaminen ekaan kuvaan edes noin oli täysin sattumaa ja vihani pokkarikameroita kohtaan syveni entisestään. Kirkkaassa valossa ei näytöstä näkynyt mitään joten sinne päin piti sohia vaan. Tuosta oli kuluva silti vielä vuosi ennenkuin järkkäri tuli taloon ja aloin ylipäätään miettiä valokuvaamiseen liittyviä asioita yhtään. Nyt olisi taas kiva omistaa lisäksi pokkarikin kun se tuntuu mahdollistavan sellaisiakin juttuja mitä järkkäri helposti ei.