Vs: Mehtä Oiskohan timppiksen heikoin tähän mennessä. Nyt en saa otetta ollenkaan. Se metsä on tuossa matkan päässä ja silti iskee silmille. Eikä siinä silti tunnu olevan mitään mitä katsoa.
Vs: Mehtä Ei tässä kannata mitään puolustella tai selitellä, mutta........................ Kuva on lähinnä testi siitä, kuinka suht oikein valotettu ja skarppi laaka menettää kaiken glooriansa silloin kun se pakataan alle 200kb netti kuvaksi. Printiksi asti homma näytti oikein mallikkaalta, mutta homma romahti sen jälkeen. Ei kannata nähdä vaivaa näiden paketoimisessa, koska nämä ei vaan ole tarkoitettu täällä tarkasteltaviksi.
Vs: Mehtä Heti heräsi kiinnostus! Pääsisikö tätä tarkastelemaan paperina jossain? Kokemuksesta tiedän, että pienentely ja pakkaaminen tekee yllättävää jälkeä, mutta harvoin se totaalisesti tuhoaa. Ja ainahan voit laittaa linkin isompaan kuvaan jos koet, että se tekisi oikeutta.
Vs: Mehtä Hieno meditatiivinen kuva suomalaisesta metsästä sellaisena kuin se "on". (Värillisenä realismi todennäköisesti tuhoasi mielen vaeltelun mahdollisuuden?)
Vs: Mehtä Olen samaa miletä mustavalkoisuudesta. Se tallentaa metsän arvokkaan karuuden ja itse asiassa korostaakin sitä. Kuvassa on särmää.
Vs: Mehtä Mitenkäs määrittelit oikean valotuksen tähän kuvaan? Kun katselee kuvan varjoalueita ja vertaa niitä huippuihin, vaikuttaa kuva musta ehkä alivalotetulta. Tosin näin kontrastikakkaan kuvan valottaminen taitaa olla jokseenkin mahdotonta pilaamatta reippaasti jompaa kumpaa ääripäätä. Multa olis varmaan jääny tuolla valaistuksella kuva ottamatta. sen verran hankalalta näyttää.
Vs: Mehtä Kannattaisiko mustavalkokuvat kuvata mustavalkoiselle negalle, niin pääsisi tuosta valotusongelmasta. Sävythän saadaan valotuksen ja kehityksen kombinaatiolla. Vanha kikka dialle kuvatessa muuten on, että valotetaan ensin valkoista paperia ennen kuvan ottoa. Siis ikäänkuin hunnutetaan. Saadaan kontrastia tippumaan. kapa
Vs: Mehtä Nyt en ihan muista, kun on sen verran kauan aikaa, kun tuota tuli palkilla jotain arkkitehtuurikohteita kuvatessa käytettyä. Olisikohan lähtökohtana tuommoinen kymmenesosa siitä varsinaisesta valotuksesta. Ja se varsinainen valotus sitten valotetaan sen vaalean mukaan. Näin saadaan varjot aukaistua. Jos on kinokamera, missä kaksoisvalotuksen mahdollisuus, niin siitä vaan testaamaan. On halvempaa, kuin palkkikoossa. Ja eiköhän jonkinlaista suuntaa löydy digilläkin kokeilemalla. Samalla periaatteella muuten toimi Bowensin Illumitran, eli diakopiointilaite. Siinä annettiin huntua lisäsalamalla puoliläpäisevän peilin kautta. kapa
Vs: Mehtä Lähden kuitenkin siitä, että kuvaan värille, koska niin olen tehnyt keskikoollakin. Homman viehätys diaa valottaessa on juuri sen tarkka valottaminen. Jyrkkä toisto vaan pitää ottaa huomioon jo kuvatessa tai tarkemmin ennen sitä. Värinegan valottaminen olisi astetta helpompaa ja mustavalkoisen jotakuinkin samaa luokkaa, mutta jatkotyöstö/pimiöhomma ei nyt ihan hirveesti kiinnosta. Kaikki aiheeseen liittyvät vinkit kyllä kiinnostaa vietävästi, joten lueskelen niitä mielelläni. Palaan metsään jatkamaan harjoituksia.
Vs: Mehtä Tuo kikkahan on oikealta nimeltään esivalotus (preflash). Toimii myös erittäin loistavasti mustavalkofilmillä, jossa käytänkin sitä toisinaan tilanteen niin vaatiessa. Toimii myös vedostettaessa. Satunnaisesti olen kokeillut myös dialla, mutta koska värikuvaaminen on jäänyt niin paitsioon niin se on jäänyt kokeiluasteelle. Kuitenkin olen kokeiluissa havainnut sen ihan toimivaksi. Ideana on antaa minimaallinen perusvalotus, joka nostaa kuitenkin filmin mustumaa sopivasti. Dialla tuo on hankalampaa ja vaatii kokeilua, negalla ainakin zone systemiä käytettäessä helppoa. Paperin sijasta kannattaa käyttää linssin edessä jotain valonhajoittajaa - itselläni on valkoista akryylimuovia käyttävä härpäke. Pääasia, että läpäisee valoa tasaisesti ja väripuolella tietenkin läpi tulevan valon soisi olevan neutraalia. Myös harmaakortti sopii mainiosti esivalotuksen tekemiseen. Negatiivin toiminnan kautta ajatus on ehkä helpompi selittää: negassa esivalotusta käytetään nostamaan jyrkässä valossa liian tummaksi jääviä varjoalueita vähän ylemmäs, jolloin niihin saadaan detaljeja (ja miksei loivassakin valossa jos tilanne sitä tuntuu vaativan). Negalla perusta on tämä - käytän zone-termejä, ne voi googlettaa jostain. Oletetaan, että unelmien näkymästä tulisi visualisaation mukainen kuva muuten, mutta varjoisa paikka, jonne tahtoisi hieman enemmän detaljeja putoaakin zonelle II, jossa detaljit ovat niin ja näin. Silloin jos annetaan negalle ensin tasaista valoa zonen II mukaan (joka on aika rankka esivalotus), nousee tuo varjo esivalotuksen tuoman hunnutuksen myötä detaljikkaalle alueelle, mutta mitä korkeammalle sävyskaalalla liikutaan, sen vähemmäksi esivalotuksen vaikutus käy, joten keski- ja yläsävyihin vaikutus on olematon. Jotenka, kun tuosta unelmien näkymästä mitataan aluekohtaiset valotusarvot ja sijoitetaan ne zoneille, olkoon vaikka kiviaidan varjopuoli tämä keskeinen varjodetalji, joka antaa itselleen arvon II, sitten ruohikkoinen rinne pyörii alueella IV-VI kumpuilevan maaston muodoista riippuen ja pilvet menevät hienosti alueelle VII-IX jolloin niihin saa vielä sävyjä. No, annetaan esivalotus zone II:llä. Mikä on tulos? Näitä laskiessa kannattaa muistaa aukkojen kulku kahden potensseissa, eli zonettaessa perus-skaala olisi 1,2,4,8,16 (keskiharmaa), 32, 64, .... Silloin unelmien näkymä suoraan valotettuna tulisi siten, että aidan varjopuoli saisi valoa 2 "yksikköä", nurmi pyörisi alueella 8 - 32 ja pilvet 64-128. Mikä on nyt esivalotuksen tuoma muutos? Se on jokaisen arvon kasvaminen kahdella "yksiköllä". Eli aita saa arvoksi 4, nurmi 10 - 34 ja pilvet 66-130. Siis yläsävyissä ei ole käytännössä mitään eroa, ja keskisävyissäkin muutos jää vähäiseksi. Varjoissa sensijaan tapahtuu huomattava buustaus, tuon aidan varjopuoli on nyt täysin detaljikas. Koska ilmaista lounasta ei ole, on tälläkin kääntöpuolensa: esivalotuksen tuoma huntu on tässä tapauksessa 2 "yksikköä", eli mikään varjokohta ei ole suoraan tummempi kuin zone II olisi. Siis täysin mustaksi haluttuja varjoja joutuu jälkeen päin tummentamaan lisävalottamalla vedostusvaiheessa. Esimerkkitapauksessa miedompi esivalotuskin olisi toiminut hyvin, zonella I esivalotettuna aita olisi noussut arvoon 3, eli II½, ja detaljeja tullut jo esille selvästi. Huntu olisi noussut tasolle I, eli likimain mustaa vielä. Esivalotusta mitatessa kannattaa ottaa mitta esivalotuskohteesta, jolloin saa arvon keskiharmaalle (V), ja sitten alivalottaa siitä sopivasti, eli II:n mukaan 3 aukkoa ali ja I:n mukaan 4 aukkoa ali. Dialle valotettaessa voidaan esivalotusta antaa jopa zonen 0, -I tai -II mukaan! Pitää nimittäin muistaa dian dynamiikka alue, joka on aika yleisesti välillä II - VII, ja täysin mustasta täysin kirkkaaseen filmiin välillä I-VIII, sillä poikkeuksella, että projisoitaessa diafilmeissä näkee vielä detaljeja alueella I, ja täysin musta voi löytyä vasta kohdasta 0 tai -I. Toivottavasti tämä auttoi.... Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa kamerawikiin tai johonkin mistä muutkin löytäisivät tiedon