Kävin eilen kuvaamassa FM2000-Profane Omen-Nicole -kattauksen ja blogissa olisi tarjolla Profane Omenin osuus
Vs: Profane Omen - Rytmikorjaamo 28.3.09 Vaikeaa kommentoida muiden keikkakuvia kun omat tavoitteet taitaa olla varsin toisenlaiset. Mutta yritetään. Ekassa on sen laatuinen valo että puoliksi kuvittelisi näkevänsä taustalla puolapuita. Toka on ihan kiva peruskuva. Paitsi että hiukan on kohinanpoistoa liialti. Ihonsävy näyttää muuten siltä että kamerana on ollut digi-Nikon (voi kyllä mennä väärinkin, en jaksanut yrittää tarkistaa). Noin yleisesti keikuvissa haluaisi monesti nähdä sommitelullista kiinnostavauutta enemmän, eli että elementtien valinta, sijoittelu, kuvakulma ja rajaus olisivat omaperäisiä ja kiinnostavia. Muuten on vähän sitä samaa. Ilmeisesti kyse on lähinnä siitä, että värivalot, savut ja vipeltävät muusikot ikään kuin tekevät tilanteesta niin vaikuttavan paikan päällä että moni ikään kuin tuntee tilanteiden toisintamisen riittävänä. On vähintäänkin vaikeaa antaa ohjeistusta keikkakuvaamiseen, ainakin minusta. Yksi semmoinen mitä itse pidän hyvänä harjoituksena on etsiä kuvaansa selkeä ja tarkoituksenmukainen etu- ja/tai taka-ala. Hyvin usein keikkakuvat ovat tässä tuon jälkimmäisen nähdyn kaltaisia, niissä ei ole kuin keskiala. 2D-Kiiltokuvia muusikoista. Toisaalta nuo ykkösen kaltaiset yleiskuvat ovat minun silmääni melko yksitasoisia, niissä ei ole etualalla ketään tai mitään ärsyttämässä vaan kaikki on siististi pyritty saamaan esille ja tarkaksi. Tämä "monialaisuuden" tavoittelu siis vain konkretisoimassa sitä mitä tarkoitan omaperäisyyden hakemisella monialaisuus ei johda välttämättä kuvan kiinnostavuuteen/hyvyyteen, eikä kiinnostavuus/hyvyys välttämättä vaadi "monialaisuutta". Mut niinku sanottu, tavoitteita on monia, ja moni on ihan tyytyväinen toisintamiseen, enkä itsekään sitä pahana pidä.
Vs: Profane Omen - Rytmikorjaamo 28.3.09 Kiitos ajatuksia herättävästä palautteesta. Laitetaan nämä korvan taakse seuraavia reissuja varten. Näin 3 keikkaa kuvanneena painiskellaan vielä perusasioiden kanssa, mutta keikkakuvaus on varmasti sellainen laji, että ne normiasennot on aika nopeasti nähty. Myönnän tuon kohinanpoiston kyllä. Photarointi meinaa hieman karata väliin käsistä ja itseasiassa jo näitä kuvia käsitellessä tuo hieman ronski kohinanpoisto "jalostui" pois ensimmäisten kuvien jälkeen. Pitäisi itseasiassa tehdä tuo kuva uusiksi. Suurimmaksi ongelmaksi tässä vaiheessa olen huomannut lähinnä sen, että kuvaaminen vie hieman pois itse keikasta nauttimisesta. Meinaa mennä moshaamiseksi ja kuvat sutuksi jos ei ole tarkkana
Vs: Profane Omen - Rytmikorjaamo 28.3.09 No mutta, nämähän olivat kyllä vallan mainioita kolmanneksi keikaksi. Kai sitä on perusasioista kuitenkin lähdettävä liikkeelle... Minä kai kuvasin noin 50 keikkaa ennen kuin rupesi ikään kuin toistettavasti tulemaan kuvia joissa oli jotain "sommituksellista jujua", sitä mitä tuossa selitin. Mutta minä olenkin harvinaisen paksukalloinen