No hei. Minulla oli kunnia päästä kuvaamaan Emma Salokoski Ensemblen keikka Jyväskylän Lutakossa 22.4.2006. Oli oikein mukavaa, vaikka pöytien ääressä istuvan yleisön edessä mahdollisimman huomaamattomasti heiluminen pisti polvet koville ja housut pesuun. 20D:n voimakasääninen peililäpsy oli myös ongelma, eli kuvaaminen oli tahditettava musiikin mukaan tavallista tarkemmin. Galleriaan: Best Party Planning Tips - Rakentavat kommentit ja kritiikki tervetullutta.
Mä olisin mielelläni nähny tämän sielukkaan laulajan kasvot edes yhdessä kuvassa ilman tuota johdolla varustettua jormaa suun edessä. Värillä ei väliä.
No kelpaisko puupillit (vai onko noi puupilejä jos pitää sukupuolielinten kautta asiat ilmaista?) vaihteluna: Best Party Planning Tips - Mut joo, minä jälkikäsittelen jossain vaiheessa maanantai-iltaa sulle kuvan jossa ei oo mitään suun edessä.
Ihan ok setti, mutta valkotasapainoa voisi hieman korjata. Lämmin tunnelma sopii kyllä mielestäni, mutta nyt on aavistuksen liian kellertävää kuvaa.
Ajattelin samaa kokeilla, vaikka harvemmin harrastan mustavalkoistamista. Ongelma on siinä, että galleriasta tulee minun silmääni huomattavan epäyhtenäinen jos osa kuvista on mv:nä (kaikkia en kuitenkaan haluaisi MV:ksi). Mutta pistänpä johonkin sekalaiset-osastoon muutaman kokeeksi näytille ehtiessäni.
Ei ole kylläkään mitään rakentavaa sanottavaa kuvista mutta hyvät kuvat ja mukavaa että on näytillä. Tunnelma on ollut varmaan upea. Elkää nyt suuttuko mutta en ymmärrä miksi joka tilanteesta pitäisi vääntää mustavalkoversio myös? En suoranaisesti ole mv kuvien vihaaja, päinvastoin, mutta luulen että alkuperäinen konserttitunnelma kuolee jos näitä käydään mv:ksi vääntämään Kuvan tummat sävyt jo saattavat vaikeuttaa mustavalkoversioiden tekoa? Anna olla näin ja laita keikkamuistojen joukkoon.
Tuo "kellertävyys" eli nätisti ilmaistuna lämminsävyisyys on vähän mielipiteitä jakava tekijä, on siitä tykättykin. Tarkoituksellista se siis on, raw-konvertterissa ei ole suurempaa ongelmaa korjata valoja vaikka ihan päivänvaloa vastaavaksi, mitä en kyllä tee. Valitun sävymaailman on tarkoitus kompata konsertin intiimiä tunnelmaa ja olla eräänlainen visuuaalinen vastine laulajan äänelle. Kyse onkin siitä, että onko tuo liikaa, ei tietenkään ole tarkoitus että "kellertävyys" on se sana mikä tulee mieleen. Pitääpä ehtiessä vähän varioida ja kokeilla muita vaihtoehtoja.
Kuten sanottu, kokeilen säätää sävyjä. Sitä en tiedä miten mikään muu sävy korostaisi laulun moniulotteisuutta kun valaistus on itsessään noin latistavat kuin se oli, joten oletan että tuo osuus oli vain turhanpäiväistä provosointia . Jos joku muu haluaa koittaa onneaan, niin saa luvan kanssa pistää tähän ketjuun oman versionsa jostain kuvasta. Voisi nyt ehkä senkin mainita, että kovin kaukana valon sävy ei ole siitä mitä se oli konsertissa (olosuhteisiin tottumattomalle silmälle), jos se nyt mitään tarkoittaa.
Jos oletetaan että lavalla oli tämänsävyinen valaistus, niin toki se pitää "korjata" neutraaliksi, mitäs ne valaisuihmiset muuta kuin äitiä kaipaavat perään? Jos taas ei ollut tämänsävyinen valaistus, niin mistäs me kuvankatsojat sen tiedämme mikä oli oikea valaistus? No toki tiedämme! iho on ihonvärinen ja sillä selvä ;-)