Alkaa suuri osa (netti) potreteista olla niin käsiteltyjä, etteivät näytä enään valokuvilta vaan enemmän maalauksilta. Toki poikkeuksia löytyy, mutta noin pääsääntöisesti. Minua tämä ainakin häiritsee. Annetaan virheellinen kuva elämästä. Ehkä tämä liittyy laajempaan juttuun. Itse pidän arjesta ja arkisista asioista noin yleensäkin. Käyn mieluummin lähiympäristössä kävelyllä kuin matkustan maailman ääriin. Juhlaa en kaipaa. Kaipaan hyvin toteutettuja aitoja potretteja, en kiiltokuvia.
Kyllä nykykäsittely on mennyt liiallisuuksiin. Ihan luomun kannalla itse en ole, häiritsevät tilapäiset ihovirheet ym. tulee poistettua, mutta persoonaan kuuluvat jutut kuuluu olla.
Potretit eivät yleensä ole sellaisen itsestään haluavalle "ajankuva arjesta", vaan tärkeä muisto itsestä, usein juhlavaatteissa ja parhaimmillaan.. Tuo herkästi ohjaa ja on ehkäpä syy nykyajan amerikkalaiseen tyylin käsitellä kuvia ns. yli. Itsekään en pidä linjasta, luonnollisempi on minusta edustavampi kuva ihmisestä, kuin liioittelu. (pieni siistiminen ja kameran turha tarkkuus toki voi saada minultakin poistoa, mutta niin ettei sitä yleensä huomaa ollenkaan)
Olen itsekin vähän sitä mieltä, että tämä laajentuu isommallekin alalle kuin vain potretteihin. Ihan vaikka jo paikkoihin. Suomesta esimerkkeinä ainakin Paavolan tammi ja Tampajan rannalla oleva sauna. 2019 tehtiin road trip pohjois-Norjaan. Yhtenä osana kuului Blåvatnet. Siinä kun kamoja pakkailtiin, niin parkkipaikalle tuli auto. Autosta astui ulos pari ns. some influensseria. Jo rekisterikilvestä päätellen vielä Suomea etelämpää. Toisella oli perhoskoira mukanaan. Koiran peräpää oli ihan täynnä sitä itseään, löysänä. Kävin katsomassa tämän henkilön instaa. En osaa sanoa, mutta ei se todellisuus siellä ollut yhtään vastaavaa kuin siellä. ...mietin kyllä pitkään... ja vieläkin, haluanko olla mukana missään sellaisessa. Yleisesti kyllä vaikea kysymys. Ja rajanveto varmaan hankalaa, mikä on keinotodellisuutta ja mikä ei. Tai mikä johtaa mihinkin. Mitä potretteihin tulee.. Ite otin omasta muksusta viime keväänä yo-kuvia miljöössä. Nettiin en niitä laittanut yhtään. Hyviä tuli jokunen, mutta en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että joutuisi arvosteltavaksi. Samasta syystä ei annettu myöskään studiolle lupaa minkäänlaiseen julkaisuun. Vaikka studio on suht tunnettu ja pidemmällä perinteellä, niin kyllä ne markkinointikuvat on aika käsiteltyjä.
Missä yhteydessä netissä näkee potretteja? Syntymäpäiväilmoituksissa? Aapo Kauppinen, 50 v, Kupittaa?
Kyllä ainakin oman kokemuksen mukaan jo pelkät martikkelikuvat alkaa olemaan aika käsiteltyjä. Varsinkin sellaiset, joita käytetään markkinoinnissa. Ite näen kehityksen tavallaan huonona, ja allekirjoitan aloituksen... Ja niin kuin sanoin, siksikään ei haluttu antaa lupaa (=saada alennusta) myyjän portfolioon. Ei vain haluta lähteä siihen kehitykseen mukaan, tai olla osana sitä.
Taisin jo joskus täällä mainitakin. Esim. muksun tapauksessa kuvaaja pyysi napittamaan puvun takin alas asti. Kun otti kuvia muksun seistessä. Missä yhteydessä, ja kuka, etikettivirheet korjaa? Ja miten? Ja niin kuin laitoin, kyseessä aika tunnettu ja perinteikäs kuvaamo. Laaja kysymys. Sanoisin.
Itse olen törmännyt potretteihin netissä monellakin tavalla. Yksi on kun "merkkihenkilöstä" otetaan kuva ja julkaistaan (poliitikoita, taiteilijoita jne), joskus tavallisetkin ihmiset esittelevät itsestään otettuja potretteja, perhepotretteja, ainakin kaveripiireissä. Kolmas iso osa on valokuvaajien portfoliot ja/tai kuvaajaystävien kivasti mennyt kuvauskeikka, josta syntyi näytettävän kelpoisia kuvia.
Sattumoisin pohdiskelin tuota muokkausasiaa just eilen, ja tekaisin kokeeksi eri vaihtoehtoja. Neljä vaihtoehtoa, joista varmaankin mielipiteet tulivat jo esille.
Mun mielestä näistä ei vielä mikään liikaa, kolmonen varmaan aika hyvä kompromissi. Itte tapaan jonkinverran putsailla silmänalusia, kun kuvaan valaisee valoa ja varjoa niin silmänalusrypyt tahtoo nousta ihan tasaista valaistusta enemmän näkyviin….mutta ihan sileäksi niitä ryppyjä en poista.
Minusta kuva 3 edusti parasta vaikutusta kuvanmuokkauksessa. Mutta mikään näistä ei ole minusta liikaa vielä, kun värit ei ollenkaan hypi silmille..
Suunnilleen siihen olen nykyisin puuhissani päätynyt. Softaus on erillisellä tasolla kuvan päällä, joten sen peittävyyttä on helppo säätää. Sinne 60 % kulmille (50-70) olen useimmiten sen jättänyt. 100 % tuntuu hiukan epäluonnolliselta.