1) Itse hahmotin tuon Luoja/rationaalisuus -keskustelun myös ihmisen ajattelua ja asennoitumista luotaavana: kun tuodaan pöydälle ne lähtökohdat ja oletusarvot, joilla todellisuuskäsitystä muodostetaan, saadaan ainakin jossain määrin esiin sekin, mihin suuntaan ajattelu ja asennoituminen kääntyy tiedon ja ymmärryksen rajojen läheisyydessä. Minun on pakko myöntää että se, että ärsyttää hiukan se, että ateismia uskontonaan pitävät ovat aika usein hyvin herkkiä tekemään jaottelun "rationaalinen ja järkeen perustuva ateismi" vastaan " epärationaalinen ja tunteeseen perustuva uskonnollisuus". Halusin omalla kirjoittelullani tuoda esiin, että kaikki uskonnollisuus ateistisuus ja tiedeuskovaisuus mukaanluettuna on noin faktisuusmielessä harjoittajiltaan aivan yhtä paljon epärationaalisuuteen ja tunteeseen perustuvaa. Syy tähän on aivan yksinkertainen: sekä henkilötasolla että lajitasolla vallitseva tiedon ja ymmärryksen puute. Kukaan meistä eikä edes ihmiskunta lajina omaa välineitä tai tietoja joilla näitä kysymyksiä voitaisiin käsitellä luotettavasti ja kattavasti. (Ja uskoisin että jokainen empiiriseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt tietää, että empiirinen tutkimus ei ole sen enempää tarkkaa kuin luotettavaakaan. vrt. Heisenbergin epätarkkuusperiaate yms.) 2) Jossain vaiheessa mainitsin sen persoonallisuushäiriön logiikan. Minun mielestäni se kävelee aika pitkälle käsi kädessä tuon pyhyyden tunteen ymmärtämättömyyden kanssa: loukkaamatonta ja pyhää on vain se, minkä minä ja minun ryhmäni miellän pyhäksi ja loukkaamattomaksi. 3) Jotenkin olettaisin, että tuon luonnonuskonto-asenteen kytkös aisteihin ja tuntemuksiin on aika vahva ja tekisikin mieli kysyä, onko kyse luonnonuskonnosta vai siitä, että kerrankin lakataan suorittamasta, kilpailemasta, pönkittämästä roolia (myös ja etenkin itselle) tai "ajattelemasta rationaalisesti" ja "kuunnellaan" omia aisteja ja niihin kytkeytyviä tuntemuksia. Muutenkin koko tuo Muhammed/piirustus-jupakka tuo mieleen, että jos jokin länsimaisittain vieraampi uskonto tai filosofia kieltäisi tulitikkujen raapimisen kulohälytysaikana avoimen bensakannun vieressä asutusta sisältävällä kuivalla metsikköseudulla niin kohta meillä olisi läjäpäin "omien oikeuksien puolustajia" bensakannujen ja tulitikkujen kanssa kuivilla kangasmetsikköalueilla, täysin riippumatta siitä kuinka monta kuolonuhria olisi odotettavissa. ("Metsän vika kun syttyi tuleen. Arska vain puolusti oikeuksiaan ja vastusti vieraan uskonnon oikeutta sanella mitä me saamme tai emme saa tehdä.")
Kun luotaan sisintäni, huomaan, että ärsyyntymiseni esimerkiksi siitä, että joku turmelee minulle rakkaan maiseman, on vaistonvaraista. Närkästys nousee ensimmäiseksi tietoisuuteeni. Se puolestaan, että hillitsen närkästykseni, on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittu rationaalinen menettelytapa. Nimittäin jos edustan ajattelua, jonka mukaan ihmisen pitää elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, on todennäköistä, että kiihkottomalla esiintymisellä hankin ajatuksilleni enemmän vastakaikua kuin antamalla tuohtumukselleni vallan. Fundamentalistinen kiihkoilu, tapahtuipa se aatteen, uskonnon tai muun nimessä, on vääristyneen todellisuustajun ilmaus, koska siinä on mainitsemasi persoonallisuushäiriön logiikka: vain se on pyhää, mikä on minulle tai minun ryhmälleni pyhää, muiden pyhää sopii loukata. Sananvapauden puolustaminenkin voi ajautua ulos periaatteellisista lähtökohdistaan, jos yhteiskunnassa ei ole toista niin korkeaa arvoa kuin sananvapaus.
Minä en tunne ketään ateismia uskontonaan pitävää läheisesti, joten en osaa sanoa heidän ajatusmaailmastaan, mutta minulla ei ole mitään vastakkainasettelua. Uskonto on eräs varsin yleinen inhimillinen taipumus, joka mm. minulta puuttuu, mutta en ole anti-uskonnollinen. En ole sitä mieltä, että uskonto olisi kumottavissa rationaalisin perustein tai ylipäätään millään konstilla hävitettävissä. Joka uskoo, uskoo joka tapauksessa. Joka ei usko, ei usko kuitenkaan. On ihan turhaa yrittää kääntää toisen päätä. Mutta on mielenkiintoista keskustella eri lailla suhtautuvien kanssa, jotta voisi paremmin ymmärtää heidän näkemyksensä. Heisenbegin epätarkkuusperiaate ja muut hitutiikan ihmeet ovat hienoja todisteita siitä, että maailma ei ole ollenkaan sellainen kuin se meidän suppean havaintokykymme mukaan näyttää olevan. Se ei kuitenkaan osoita, että maailma on mystinen siinä mielessä, että esimerkiksi henkiolentojen olemassaolon mahdollisuutta voisi sen valossa pitää todennäköisempänä, vaan ainoastaan, että emme ymmärrä perustason asioita kovinkaan hyvin arkijärjellä. Tämähän on luonnollista, koska arkijärkemme pohjautuu siihen, minkä voimme nähdä ja tuntea. Keilapallo on meille kiinteä, pyöreä, painavahko esine. Astronomisessa mittakaavassa keilapalloa voidaan pitää partikkelina, jonka massa ja halkaisija ovat niin lähellä nollaa, ettei sillä ole merkitystä. Atomitason mittakaavassa se on kidehilana värähtelevä pilvi. Alkeishiukkasten mittakaavassa se on... niin mitä? Millainen on kvarkki? Mikä se oikeasti on? Miksi ne kolmen ryhmänä muodostavat jotain, jota nimitämme protoniksi tai neutroniksi? Miksi niillä on massaksi kutsumamme ominaisuus? Mitä on massa? Sitä sopii kelata, mutta uskonnolla ei ole sen pohdinnan kanssa mitään tekemistä. Epäilemättä noita bensakannurienaajia riittäisi, ja vaikea on ihan kokonaan välttää ajatusta, että lajinkehityksen kannalta tuollainen voisi olla hyväksikin
Aiheesta jolla "he" saavat syyn lähteä tekemään mitä vain eli hulinoimaan ties millä verukkeella eli selityksellä ei tarvi olla kummoinenkaan. Eräs syy oli "partakarva" josta melskattiinn taannoin niin, että ihmisiä kuoli tosi paljon. Ei syyn tarvitse olla mitenkään todellisuuden kanssa tekemisissä kun he jo alkavat melskaamaan! He ovat omien sanojensa mukaan rauhaa rakastava porukka joka toivoo rauhaa maan päälle, eli miettikää sitä! On muistettava, että maapallolla olevista sodista on noin 97% alkaneet uskon asioista joten se kertoo hyvin tästä rauhanomaisuudesta yleensäkkin. Sananvapaus mitä se on ? Syötävää, juotavaa, esimerkkiä, tosiasioita ei se on jotain muuta, mitä, se pitää ihmisen oppia jotta sen ymmärtää ????? Siinä sitä rauhaa sitten on meille tarjolla !
Kukahan tuonkin on tutkinut? Käsittääkseni jokainen sota, jonka ihmiskunta on käynyt, on alkanut virheellisistä päätelmistä, vääristä olettamuksista tai harhaisista uskomuksista.
Sodat alkavat, koska niiden aloittajat pelkäävät sotaa vähemmän kuin sitä mitä voi tapahtua jos ovat sotimatta... eli menettävät valta-asemansa valtion talouden mennessä kuralle tai muuta vastaavaa. Uskonnot ym asiat ovat vain tekosyitä, millä saadaan mosureita rivien täytteeksi.
Sodat eivät ala uskonnon takia, vaan uskonnot ovat kansojen johtajille mainio työkalu, millä kansat saadaan sotakiihkoon. Sotimisen syy on yleensä niiden johtajien henkilökohtaiset ja lähipiirin edut.
Eikös sotien yleisin syy ole taloudellisen edun tavoittelu, sekä henkilö- etä valtiollisella tasolla. Uskonto ja talousoppi ovat mediavälineitä noiden tavoitteiden saavuttamiseksi.