Lisäisin tuohon listaan ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta myös jotkut fundamentalistiateistit: varovainenkin kritiikki saa helposti aikaan kuola roiskuen raivosta punaisena heitettyä karkeasti yleistävää möykkäämistä, jossa toista mieltä olevat maalataan karkein värein pahoiksi, tyhmiksi ja muutenkin ala-arvoisiksi. Olen tavannut paljon sekä fundamentalistikristittyjä että fundamentalistimuslimeja mutta samanlaista raivokasta ja silmitöntä vihaa kuin joissain tv-kuvissa olen nähnyt livenä vain fundamentalistiateistien esittämänä.
Yhteiskuntatieteissä tuosta ilmiöstä puhutaan "toiseuden tuottamisena" - vahvistetaan kahtiajakautunutta me<-->toiset -asennetta mustavalkoistamalla, valitsemalla agendalle erottavia asioita, kuvaamalla muut parodioiden ("rättipäät", "lakut", "härregodbettrefolkit"...) tai muuten yksipuolisen epäedullisesti. Toiseuden tuottaminen on siis sitä, että omien samaistumisenkohteiden ulkopuolisista "valmistetaan" tarkoitushakuisesti vaikkakaan ei välttämättä tietoisesti muukalaisia tai kummajaisia.
off topic Uskonto on vaikea määritellä. Täydellistä yksimielisyyttä tai edes kunnollista alustavaa yksimielisyyttä sen määrittelystä ei ole varmaan saatu missään aikaan. Ehkä lähimmäs pääsee näkemys, että uskonto on uskomusjärjestelmä. Jos uskonto määritellään noin niin ateismi, tiedeuskovaisuus, agnostisuus, kristinusko ja islam ovat kaikki ihan samassa määrin uskontoja. Ja jos uskonnollisuus määritellään sitoutuneisuudeksi tai kiinnitymiseksi uskomusjärjestelmään niin kyllä ateistisuus on uskonnollisuutta siinä missä helluntalaisuus tai budhalaisuuskin.
OFF TOPIC Tuo ilmiöhän on ns. kvanttisalauksen pohjana. Sen käytännön sovellukset ovat siis suurvalloille erittäin himoittuja, sillä spintroniikkaa hyödyntävä kvanttisalaus mahdollistaa salatun tiedonsiirron, jossa saadaan aina viveettä tieto jos juku yrittää seurata liikennettä. (=Spinien lukeminen muuttaa niitä.) Mm. tästä syystä ilmiötä tutkitaan todella vakavasti, tosin hyvin pieni osa tutkimuksesta on julkista. Mielenkiintoisinta asiassa on se, että tuo spinin kääntyminen (ymmärtääkseni) tapahtuu viiveettä, samanaikaisesti. Tämä taas on suhteellisuusteorian mukaan mahdotonta, joten olemme tilanteessa, jossa on todennettu ilmiö, joka ei noudata tunnettuja luonnonlakeja. Onko se siis yliluonnollinen ilmiö? Minun ymmärrykseni mukaan ei. Ellei sitä (ja muita samalla tavalla luonnonlakeja kyseenalaistavia ilmiöitä) lasketa yliluonnolliseksi ilmiöksi, on määritelmäsi yliluonnollisesta käyttökelvoton. Muutenkin tuo määritelmä on sikäli hutera, että kun määritelmät luonnonlaeista muuttuvat ajan myötä, muuttuisi tuon määritelmän mukaan myös se, mikä kulloinkin on yliluonnolliseksi laskettava. Näin yliluonnollisesta tulisi täysin suhteellinen, tieteellisen ja kulttuurillisen kehityksen varassa muuttuva entiteetti. Sosiaalisessa mielessähän näin osittain onkin, mutta luonnontieteellisessä mielessä ei pisaraakaan.
Jos sinulla on puinen lipputanko ja naapurillasi lasikuituinen, teillä on erilainen lipputanko. Jos minulla ei ole lipputankoa ollenkaan, niin minä en ole silloin minkäänlaisen lipputangon omistaja. Aivan sama juttu uskonnon kanssa. Minulla ei ole sellaista lainkaan. Uskonnollisuuteen taipuvaisten on ilmeisesti vaikeaa ymmärtää sitä, koska jatkuvasti kuulee puhuttavan ateismista uskontona. Kieltämättä tuo määritelmä oli aika huonosti muotoiltu. Yliluonnollista on siis sellainen, joka kriittisesti tarkastellen ei pohjaudu mihinkään todelliseen, vaan on pelkkien uskomusten tuote. Sellaista, jota tunnetut luonnonlait ja havainnot huomioiden rationaalisesti ajatteleva henkilö ei pidä mahdollisena.
OFF TOPIC Hmmm... mikä on todellista. Jos abstraktiot, tuntemukset ja/tai oppirakennelmat hyväksytään todellisiksi niin silloin uskonnot ja uskomusjärjestelmät pohjautuvat todellisuuteen. On näet todellista, että Raamatussa lukee xxxx tai että tietty dogmaattinen näkemys on olemassa tai että... Jos taas abstraktioita ei hyväksytä todellisiksi, niin silloin koko sosiaalisesta todellisuutta ei ole "todellisuudessa" olemassa eli ei ole mitään luonnonlakeja, ei mitään määritelmiä, ei... En hae tällä erilaisten uskomuspohjien kiistämistä tai arvottamista vaan sen asian esille tuomista, että käytännössä ei ole olemassa oikeastaan mitään sellaista, mikä ei loppujen lopuksi olisi palautettavissa tiedon sijasta uskomusjärjestelmiin ja uskomuksiin. Uskomme, että pythagoraan lauseke pitää paikkansa eli että siitä ei ole poikkeuksia, uskomme siihen, että massa koostuu alkeishiukkasista kuten atomit ja niiden lepomassalliset osat, uskomme, että kaksi omenaa + kaksi omenaa = 4 omenaa. Juuri kukaan ei ole edes selvillä siitä, onko olemassa varmistettua tietoa siitä, että kateettien neliöiden summa on aina hypotenuusan neliö (myös erittäin voimakkaissa painovoimakentissä?), ovatko alkeishiukkaset todellakin lepomassaisia ja mitkä hiukkaset nyt sitten olivatkaan alkeishiukkasia tai siitä, mikä on yhden omenan laskennallinen koko eli voiko olla niin että 2+2 onkin vaikka 3.87 omenaa. Me elämme kaikki uskomusten maailmassa. Erona on lähinnä se, että jotkut tietävät tämän (kutsuttakoon näitä tietäjiä sitten vaikka paradoksaalisesti "hihhuleiksi" tai "uskovaiksiksi") ja jotkut eivät (ja näitä tietämättömyydestäänkin tietämättömiä voimme sitten kutsua paradoksaalisesti "rationaalisesti ajatteleviksi järki-ihmisiksi" tai "ajattelunsa tosiasioihin pohjaaviksi tolkun ihmisiksi"). Parempi vertauskuva olisi: jos minä olen nähnyt kaikenlaisia lipputankoja ja luotan siihen, että tukeva puinen lipputanko kestää paisteet ja myrskyt ja naapuri on nähnyt kaikenlaisia lipputankoja ja luottaa siihen, että lasikuituinen tanko kestää eroosiota parhaiten niin ateisti noin lipputankomielessä olisi sellainen henkilö, jonka mielestä lipputankoja ei ole olemassa. Jumalakäsitys voidaan osittain mieltää lähes kaikissa uskomusjärjestelmissä Luojakäsityksenä. Mistä olemassaoleva, siis kaikkeus kaikkineen, luonnonlait ja tietämyksemme ulkopuolelle jäävä on saanut alkunsa. Lähes kaikissa uskomusjärjestelmissä - tieteet mukaanlukien - myönnetään, että inhimillinen ymmärrys ja tieto ei riitä tuon kysymyksen ymmärtämiseen puhumattakaan siitä, että siihen voitaisiin saada tietoon pohjautuva vastaus. Kaikki vastaukset pohjautuvat erilaisiin arveluihin ja spekulaatioihin. Ateismisi ei ole uskonto jos se ei perustu mihinkään uskomusjärjestelmään (tieteelliseen, filosofiseen, pragmaattiseen...) eikä ota kantaa olemassaolevuuden arvoitukseen. Muuten se on.
Rationaalisesti ajatteleva ei pidä ehdottomana totuutena, että kaksi omenaa + kaksi omenaa = 4 omenaa, vaan hän katsoo sen olevan totta, mikäli omenoiden lukumäärä on ilmoitettu rationaalilukuna ja niiden kokonaismäärän oletetaan olevan laskettavissa algebran sääntöjen mukaan. Jos omenat tipautetaan mustaan aukkoon ennen laskemista, ei niiden määrä ole ennustettavissa. Kyllä minun mielestäni teillä molemmilla on lipputanko, mutta te olette mielestäni itse pystyttäneet ne, eivätkä lipputangot sinua ja naapuriasi. Teille lipputangot ovat tärkeitä, eikä minun ole tarpeen niiden arvoa vähätellä, koska en joudu vetämään lippujanne tankoon. Menipäs hauskaksi tämä analogia Ateismi ei ota kantaa olemassaolon arvoitukseen, se vain hylkää luojan. Jumalahan ei ole selitys mihinkään, koska se on selitys mihin vain. Yhtä hyvin voin väittää, että minä olen luonut maailmankaikkeuden, etkä pysty todistamaan sitä vääräksi tai oikeaksi. Jumala ei ole siis selitys, vaan uskonasia. Luojan funktio ei olekaan kaiken olevan selittäminen, vaan jonkinlaisen merkityksen antaminen kaikelle. Minä en tarvitse merkitystä, joten en tarvitse luojaakaan. Minulle maailmankaikkeus on tavallaan elävä, suhteellisen yksinkertaista perusosista koostuva loppumattoman mutkikas ja kiehtova itseään muunteleva systeemi. On ihan hienoa olla hyvin pieni ja merkityksetön osa siitä, vaikka sillä ei ole mitään tarkoitusta.
On ihmisiä, jotka selittävät kaiken jumalallisen vaikuttimen kautta, vaikkei ole edes uskonnollisesti rehellistä tehdä niin. Jos kaikki, mikä maailmassa tapahtuu, olisi Jumalan tahdon mukaista ja hänestä lähtenyttä, ihminen olisi vapaa vastuusta. Juutalaisuus, kritinusko, islam, hindulaisuus ja budhalaisuus kuitenkin opettavat, että ihminen joutuu vastaamaan teoistaan. Jumala ei siis ole selitys mihin vain. Jos todella uskot luoneesi maailmankaikkeuden, mikään rationaalinen ajatteluapu ei poista sinulta tarvetta, joka ajaa sinut uskomaan niin. Kaikille muille ihmisille on kyllä loogisesti selvä asia, että et ole voinut luoda maailmankaikkeutta, koska se on ollut olemassa ennen sinua. Syy ja seuraus vaihtavat paikkaa tuossa lauseessasi. Sitä emme voi todistaa, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Sen voimme todistaa, että sinä et sitä luonut.
En tarkoittanutkaan tuolta kantilta, vaan siltä, että kun jonkin olemassaolo menee yli ymmärryksen, sitä ei varsinaisesti selitä sekään näkemys, että jumala on sen luonut. Koska ihan mikä tahansa on selitettävissä sillä, se ei selitä mitään sen paremmin kuin "se vaan on". Ette voi. Jos olen kykenevä ihmetekoihin, niin tottahan minä olen voinut olla olemassa ikuisesti henkiolentona. Pointti on siis se, että kun ihmeet hyväksytään mahdolliseksi, mitään ei voi enää todistaa mahdottomaksi. (Tietenkään minun väitettäni ei voi myöskään todistaa oikeaksi, koska se on valhe, mutta se ei ole häirinnyt muitakaan jumalaksi julistautuneita)
En ole lukenut koko ketjua, mutta mielipide olisi itse asiaan. Ihmisillä tuntuu olevan vähän ymmärrystä vakavasti uskovien ajatus maailmasta. Itse en siis usko juuri mihinkään, mutta ymmärrän että jotkut niin tekevät ja ymmärrän mitä on jos johonkin todella uskoo. Niin me lähdimme täältä sivistyksestä aikaisemmin ristiretkille ja pottimme toisia noitina. Silloin uskottiin vakaasti että näin asiat on. Niin muslimi maissa asiaan suhtaudutaan ymmärrettävästi, siten kuten suhtaudutaan. Toki saattaa olla että se osa joka ei vakaasti usko käyttää asiaa poliittisiin tarkoituksiin, mutta varmasti suurin osa on aidosti tuohtunut. Itse sanavapaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa mielestäni. Voitte aloitaa sananvapauden haalimisen vaikka täältä foorumista edit Ei tarvitse olla huolissaan kirjoitamisestani, tämä on ainoa ketju mihin minulla on mitään mielenkiintoa kirjoitaa mitään.
En minä tuossa mitään ihmeellistä tai paheksuttavaa näe. Loppujenlopuksi suurimmassa vastuussahan on se toimittaja joka kuvat tilasi ja jutussaan julkaisi, ja hänestä ainakin ko. tiedot ovat selvillä. Varmaan myös julkaistu jollain arabialaisella nettipalstallakin. Itsehän juutit on soppansa keittäneet, ihan oikein että joutuvat sen myös syömään.
Hypoteesi, että Jumala on olemassa ja että hän vaikuttaa maailmaan tavalla ja toisella, ei sovi tieteen lähtökohdaksi - tämä on ihan selvä asia. Mutta epäilen tieteellisen ajattelutavan sopivuutta kokonaiseksi maailmankuvaksi, siilä sosiaalinen oleminen on paljoudessaan uskomista johonkin. Nimittäin jos maailmankuvani on kokonaan tieteellinen, kuinka luotan ihmisiin, joita en tunne ja joista en ole saanut suosituksia? Kun esimerkiksi kävelen kaupungin katua ja vastaani tulee outoja ihmisiä, millä perusteella voin pitää varmana, ettei joku heistä vedä minua turpaan ja ryöstä lompakkoani? Kuitenkin uskallan kävellä kadulla ilman turvasaattuetta ja asetta, enkä ole muutenkaan jatkuvasti varuillani. Olen luottavainen, koska todennäköisyys, että joutuisin väkivaltaisen ryöstön kohteeksi, on pieni. Sulautumalla väkijoukkoon voin vielä pienentää tuota todennäköisyyttä. Mutta tämä ei riitä tieteelliseksi näytöksi siitä, ettenkö voisi tulla ryöstetyksi. Rationaalisen vaikuttimen ohella minussa siis toimii irrationaalinen vaikutin: luottamus toisiin ihmisiin. Jälkimmäinen voi perustua kokemukseen: "Ei minulle ole koskaan ennenkään sattunut mitään harmillista." tai vakaumukseen: "Uskon, että Jumala suojelee minua." tai vaikkapa taikauskoon: "Tänään on onnenpäiväni." Ihmisten jokapäiväinen vuorovaikutus toistensa kanssa on todellisuutta, jota hyvätkään teoriat eivät selitä täysin ennustettavalla tavalla. Pointti on sanassa "jos". Saatat uskoa omiin ihmeidentekijän kykyihisi, mutta et saa kuin joitain hörhöjä uskomaan kanssasi samalla tavalla. Ajan myötä luonnollinen poistuma hävittää pienen uskonnon, jonka olet perustanut, koska uskonnossasi ei ole totuutta, jonka ihmiset havaitsisivat toimivaksi. Suuret uskonnot ovat tässä suhteessa erilaisia kuin sinun keksimäsi uskonto, koska sukupolvesta toiseen ihmiset löytävät niiden opetuksista jotain, jonka ke kokevat perustavaksi totuudeksi ja josta he sen vuoksi pitävät kiinni. Tässä keskustelun ketjussa on saanut vähän huomiota osakseen seikka, että sekularisaatio on edennyt länsimaisessa kulttuurissa niin pitkälle, että ihmiset eivät tunne pyhän käsitettä. Pyhähän tarkoittaa loukkaamatonta/koskematonta, mutta länsimaisessa kulttuurissa turmellaan sumeilematta kaikki, mikä voi olla pyhää joillekin ihmisille. Esimerkiksi Ayers Rock on Australian aboriginaalien pyhä paikka, jota he kunnioittavat niin paljon, että kiertävät sen kaukaa. Länsimaista kulttuuria edustavat Australian uudisasukkaat eivät anna arvoa aboriginaalien uskomuksille, vaan kiipeilevät Ayers Rockin kallioilla ihan huvikseen. Tällainen tomppelimainen ylimielisyys ei ainakaan edistä uudisasukkaiden ja aboriginaalien välisen historiallisen trauman paranemista. Kyllä meillä länsimaisen kulttuurin edustajilla, jotka pidämme itseämme sivistyneinä ja suvaitsevaisina, on oppimista siinä, että kunnioitamme toisten vakaumusta - silloinkin, kun toisten vakaumus poikkeaa omastamme.
Samoin minäkin ajattelen - todennäköisyys joutua mukiloiduksi on niin pieni, ettei sen pelossa kannata rajoittaa toimintaansa kohtuuttomasti. Luottamus toisiin ihmisiin ei myöskään minun mielestäni ole pelkästään rationaalista, vaan pohjautuu myös vaistoihin ja tunteisiin. Normaalisti emme halua toisillemme pahaa. Vielä irrationaalisempaa on rakastuminen. Myöskään musiikkia kuunnellessani en käytä järkeä. Syvät musiikilliset elämykset lienevätkin minulla lähin vastine uskonnolliselle kokemukselle, arvelisin niiden olevan aivoissa läheistä sukua toisilleen. Hypoteesi minusta maailmankaikkeuden luojana tuli nyt paisutettua ulos alkuperäisestä merkityksestään. Se oli vain sivulauseessa ollut heitto, jonka tarkoituksena oli selventää ateismin ja luojan suhdetta. Uskonlahkoa en siitä saa aikaan, vaan siihen tarvitaan hieman vaatimattomampaa suuruudenhulluutta. Jos haluaisin perustaa lahkon, en väittäisi olevani itse jumala, vaan hänen valittu sanansaattajansa. Tuskin menestyisin siinäkään hankkeessa, koska en ole tarpeeksi karismaattinen ja häikäilemätön. Tuosta toisten ihmisten pyhien asioiden kunnioittamisesta minä ainakin tämän ketjun alkuperäistä aihetta käsitellessä puhuin. Se kuuluu sivistyneeseen käytökseen, vaikka olisikin sellaisen uskonnon kannattaja, joka katsoo muiden uskontojen kannattajien olevan väärässä. Ehkä me suomalaiset olemme enemmän kiinni alkuperäisessä luonnonuskossamme kuin luulemmekaan. Aika moni taitaa kokea jonkinlaista pyhyyttä katsoessaan vaikuttavaa luonnonmaisemaa. Ja harvoin esimerkiksi töhritään puita ja kallioita spraymaalilla niinkuin ihmisen rakentamia juttuja.
Kyllä, uskonnollinen kokemus ja taiteellinen elämys ovat lähellä toisiaan. Myös intuitiivinen oivallus voi tulla lähelle uskonnollista kokemusta. On olemassa aitoa uskonnollisuutta ja teeskenneltyä uskonnollisuutta kuin myös tervettä uskonnollisuutta ja sairasta uskonnollisuutta. Juutalaisuuden ja kristinuskon historiaan on kirjattu monia esimerkkejä vääristä profeetoista ja opettajista. He ovat menestyneet aikansa, mutta heidän ajatuksensa eivät ole jääneet elämään. Sen sijaan totuudenpuhujat, jotka useimmiten kokivat kurjan kohtalon, muistetaan ja heitä arvostetaan yhä. Tavallaan on siis niin, että rehellisyys perii maan. Niin, ainakin minä koen suurta rauhaa, kun saan hiihtää yksin metsissä keväthangilla ja tallentaa näkemiäni asioita kuviksi. Ei tulisi mieleeni ruveta mitään töhrimään. Mutta kaupungissahan en viihdykään, koska olen metsäsuomalainen. Luultavasti suuttuisin melko lailla, jos näkisin spreijauksen vaikkapa Savinajoen rantakalliossa Karhunkierroksen polun varressa.
Mutta hallitushan nimenomaan toteutti kulttuurilehden tehtävää, ja herätti keskustelua tärkeistä asioista. Enempi keskustelua aiheesta nyt sikiää; minäkään en olisi kirjoittanut muuten tätä kommenttiani. Vilkuna sai mitä tilasi: keskustelua ja potkut.
Ja myös ansaitsi potkunsa, hyvä! Sananvapauteen liittyy aina myös vastuu, se vaan usein unohdetaan. Vastuu kantaa seuraukset mitä kirjoittaa. Viittaamatta suomalaisten tekemisiin, niin minusta ylipäätään vastuu kirjoituksista/julkaisuista, jotka johtavat väistämättä muiden ihmisten kuolemaan tai muihin suuriin vaikeuksiin, olisi oltava eettisen vastuun lisäksi myös aineellisemmin vastuutettua.
Aikamoinen farssihan niiden pilakuvien vuoksi on syntynyt. Arabimaailmassa kiehuva uskonnollinen viha näyttää olevan sisäsyntyistä. Vaikka Israel ja USA ovat tehneet itsestään herkullisia maaleja puuttumalla sotilaallisesti asioihin, joihin niiden ei ehkä olisi pitänyt puuttua, sunnien ja shiiojen nahistelua ja kurkun katkomista on ollut jo ennen ristiretkiä. Kun ihmiset antavat vihalleen vallan, he katsovat oikeutetuksi tappaa vaikkapa naapurinsa, joka kuuluu toiseen uskonnolliseen tai sosiaaliseen ryhmään. Viha ei kuitenkaan katoa mihinkään veritekojen jälkeen, vaan se vaatii uusia uhreja. Näin syntyy kierre, jossa väkivalta jatkuvasti raaistuu. Arabimaailma on luisumassa syvään kuiluun. Emme ole täysin sivussa tästä tapahtumasta, koska joidenkin islam-enemmistöisten valtioiden johtajat yrittävät kääntää kansalaistensa huomion pois kotoisista epäkohdista. Muhammed-karikatyyrit tulivat kuin tilauksesta tähän tarpeeseen. Se oli turha teko, vaikka se tehtiinkin länsimaisen sananvapauden nimissä.
Jollei todella ole sitä mieltä, että Muhammedista puhuminenkin on nykyään kiellettyä, niin kannattaa ehkä myös oikeasti tutustua tuohon Ville Rannan sarjakuvaan ja miettiä tapahtumaketjua kokonaisuudessaan. Sarjis löytynee tällä hetkellä ainakin näiltä sivuilta: http://home.doramail.com/matron:doramail.com/muhammed1.jpg http://paha.suojelupoliisi.org/sarjis/ Flickr, a Yahoo company Sisällökästä keskustelua aiheesta käydään Parnasson (!) nettisivuilla. Kannattaa lukea kommentitkin. Kenties laestadiolaisen herätysliikkeen perinne auttaa oululaisia paremmin ymmärtämään islamilaista maailmankuvaa. Islamilaiseen perinteeseen kuuluu myös dhimma, periaate, jonka mukaan muiden monoteististen uskontojen jäsenillä on keskuudessaan uskonvapaus ja oikeus noudattaa omaa uskoaan, kunhan yhteiskunnassa muuten noudatetaan islamilaista lainsäädäntöä. Kaltiolla on perinteitä, myös päätoimittajien erottamisesta. Erno Paasilinnan ura satiirikkona alkoi Oulussa 60-luvun alussa. Keväällä -64 hänet paiskattiin ulos Kaltion päätoimittajan paikalta, kun "viattomat kulttuuriasiat alkoivat käydä isojen herrojen rahapussin päälle". Silloinen kaupunginjohtaja ilmoitti julkisesti, että "se kuusi ei kasva kaukana, johon Paasilinna ripustetaan". Yritysten ja työpaikkojen suojelu ilmeisesti kuuluu lehdistön ensisijaisiin tehtäviin. Mieleen muistuu myös Uusi kuvalehti, jonka mainostajien vetäytyminen auttoi konkurssiin, kun päätoimittaja Ilmari Turja rohkeni kertoa margariinitehtaan taustoista. Lehden taustavoimiin kuului toinen Vilkuna, Kustaa.