Tässäpä tämä: Rikoslain 17. luvun pykälän 10 10 § (24.7.1998/563) Uskonrauhan rikkominen. Joka 1. julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai 2. meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. 11 § (24.7.1998/563) Uskonnonharjoituksen estäminen.Joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää uskonnonvapauslaissa tarkoitetun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pitämästä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai muuta uskonnonharjoitusta, on tuomittava uskonnonharjoituksen estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tässä ei siis tehdä eroa kenen uskontokunnan jumalsta tai uskomuksista on kyse. Aiemmassa laissa käsittääkseni sanamuoto oli enemmän kristinuskoa koskeva. Noin minäkin ne piirrokset ymmärsin, vaikka parin kohdalla käsitin, että ne voidaan tuohduksissa nähdä yleisemmässäkin merkityksessä.
Maltti on valttia puolin ja toisin. Mieltänsä malttamaan eivät kuitenkaan kykene sellaiset ihmiset, joilla on jokin asenteellinen vaikeus toiseutta kohtaan. Islamilaisesta maailmasta keskuuteemme tulleet maahanmuuttajat ovat tapoineen ja ajatuksineen meille outoja, koska meille politiikka ja uskonto ovat eri asioita, mutta heille ne ovat sama asia. Meidän tapamme ja ilmaisemamme ajatukset ovat hartaitten muslimien näkökulmasta moraalittomia, koska ne perustuvat enemmän järjelliseen päättelyyn kuin Ison Kirjan ohjeisiin. Mitä me kutsumme valistukseksi, muslimit kutsuvat rappioksi. Islam tarkoittaa alistumista - muslimin korkein hyve on alistua Allahin tahtoon. Sen vuoksi harras muslimi ei koskaan järjellään kyseenalaista Koraania, Muhammedia tai Allahia. Iranin islamilaisessa vallankumouksessa mullahit tekivät alistumisen asenteesta poliittisen agendan. Miljoonat muslimit todella uskovat, että heille koittaa korkein mahdollinen maallinen onni, kun kaikki rationaalinen epäily on tukahdutettu. Tässä on perimmäinen syy, miksi orientti inhoaa länsimaista kulttuuria. Suomalaisten keskuudessa on varmasti ihmisiä, jotka loukkaantuisivat siitä, että Jeesus esitettäisiin pedofiilina - onhan pedofilia itsessään inhoa herättävä ilmiö. Kristinusko on kuitenkin oman sisäisen logiikkansa puolesta avoin toiseudelle ja rationaalisuudelle. Pakanoiden ei tarvinnut alkukirkossa ensin kääntyä juutalaisiksi, jotta he voivat tulla kristityiksi. Kun kristinusko levisi kohti Roomaa, se otti vaikutteita hellenistisestä sivistyksestä. Näin syntyi bysanttilainen kulttuuri, joka ylsi aikanaan huomattaviin saavutuksiin. Suuri osa arvoistamme on peräisin tuolta ajalta, vaikka emme tunnustaisikaan niiden historiallista juurta ja vaikka haluaisimme sanoutua irti uskonnosta. Länsimaisen kulttuurin ja islamin hedelmällinen dialogi voi alkaa juuri siltä perustalta, joka on kummallekin yhteinen. Eivät Koraanin eettiset ohjeet ole Muhammedin ainutlaatuisia oivalluksia. Kyllä ne ovat ihmiskunnan yhteistä kokemusperäistä tietoa, joka on suodattunut juutalaisuuden, hellenismin ja kristinuskon kautta Koraaniin. Tässä mielessä islam on näiden kolmen aatevirtauksen synteesi. En kuitenkaan väitä, että Koraaniin olisi koottu näiden ismien parhaat puolet. Tarkoitan vain, että kristinuskon pohjalta on sittenkin helpompi ymmärtää islamilaisen maailman edustajia kuin uskonnottomuuden pohjalta. Jylland-postenin julkaisemat pilakuvat profeetta Muhammedista edustavat valistuksesta alkanutta rationalistista ajattelutapaa (huom. ei sama kuin rationaalinen), joka sallii sen pilkkaamisen, mikä on toisille pyhää. Koska valistus uskoi olevansa edistyksen promoottori ja ihmiskunnan vapauttaja, se oikeutti sokeasti omat virheensä Ranskan verisessä vallankumouksessa. Yhä edelleen jotkut valistuksen hengen inspiroimina provosoivat vihaa kuvitellen, että siten syntyy uljas, uusi maailma. Sellainen on yhtä tyhmää kuin kaapata matkustajakone, lentää se päin pilvenpiirtäjää ja huutaa: "Allah on suuri!" Kirnua kermaa, tulee voita. Väännä nenää, tulee verta. Lietso vihaa, tulee sota. Ja tämähän ei koskettanut valokuvausta enää millään lailla.
Minua, joka katson kaikkia uskontoja ulkopuolelta ja samanarvoisina, on aina ihmetyttänyt, miksi nimenomaan pienet erot ovat yleensä vihan pohjana. Islam ja kristinusko ovat melkein sama uskonto. Molemmat pohjaavat juutalaisuuteen, molemmissa on sama yksi jumala ja suunnilleen samanlainen moraalikoodi. Kuitenkin juuri kristityt ja muslimit ovat helpoimmin kiihotettavissa vihaamaan toisiaan. (Taikka tietenkin Israelin valtion sijainnin johdosta myös juutalaiset ja muslimit) Esimerkiksi hindulaisuus tai buddhalaisuus eivät herätä niin voimakkaita tunteita kummassakaan, vaikka ovat aivan erilaisia (hinduilla monta jumalaa, buddhalaisilla ei yhtään yms.). Kaipa tämä lienee inhimillistä. Se ärsyttää eniten, jos tuttu asia tehdään erilailla. Siksipä myös kristittyjen keskinäisissä nahinoissa voidaan uskontoa käyttää kiihotukseen, kuten Pohjois-Irlannissa katolisten ja protestanttien välillä, ja vissiin myös shiat ja sunnit muslimien keskuudessa ovat jossain määrin harrastaneet vastaavaa. Joka tapauksessa uskonto on kansojen johtajille työkalu, jolla saadaan joukkojen sotakiihkoa yllytettyä tarvittaessa ja muina aikoina pidettyä väki nöyränä. Nykyisestä ilmapiiristä voi päätellä, millaisia pyrkimyksiä näillä johtajilla on. Varmasti jotkut hierovat tyytyväisenä käsiään. Sananvapauden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, koska herjaaminen ei kuulu sananvapauden piiriin, mutta sananvapautta peräänkuuluttavatkin aina ne, jotka sitä väärinkäyttävät.
Enpä kyllä muista kenenkään koskaan syyttäneen noita rättipäitä siitä, että suhtautuisivat uskontonsa kritisoimiseen turhan hyvin. Heille tuntuu kritiikki olevan yhtä kuin pilkkaa aivan kuten se on osalle kristityistäkin. Kiihko ei ole ikinä hyvä asia, on se sitten poliittista, uskonnollista tai mitä hyvänsä. Sen verran pitäisi ymmärtää, että jos löytää mehiläispesän, niin sen tökkiminen kannattaa lopettaa ensimmäiseen, muuten saa koko pesän niskaansa. Nuo kuvat nyt lienevät vain tekosyy purkaa sitä patoumaa joka noissa muslimivaltioissa on kun kukaan ei heitä ymmärrä ja isot pahat jenkitkin vaan kiusaa. Toisaalta täytyy sanoa, että eipä länsimaatkaan ole pahemmin yrittänyt tilannetta rauhoitella, vaan ympäri eurooppaa lähinnä koitettu, kuinka pitkälle rättipään pinna venyy ja koska saataisiin Eurooppaan hyvä sota taas kun edellisestä rupiaa oleen jo aikaa. On se hyvä ettei noi ottaneet sentään niitä Suomessa 80-luvulla julkaistuja pilakuvia hampaisiinsa. Nuo mistä nyt rähistään on vielä varsin mietoa kamaa.
Vaikuttaa, että näiden pilakuvien synnyn todellisuus on joko hämärtynyt tai ei ole ollut ollenkaan tiedossa: Factaa: 30.9.2005 Jyllands Posten julkaisee pilakuvia jotka esittävät profeetta Mohamedia. Koska kuvia Mohamedista ei ollut olemassa Lehti tilasi 40:ltä pilapiirtäjältä rienaavan kuvan profeetasta. 12 pilapiirtäjää toteutti tilauksen ja nämä kuvat lehti sitten julkaisi. Koko juttu sai alkunsa siitä, että päätoimittaja ihmetteli miksei aiheesta muka voi julkaista kuvia, kun profeettaa on muhamettilaisille niin pyhä ja halusi oman väittämänsä mukaan testata lukijoiden reaktioita. Toki hän ymmärsi loukkaavansa yhtä uskontoa, mutta ymmärsi myös saavansa mukavasti levikkiä ja kiinnostavan jutun.. --- Jyllands Posten ei ole vain "vähän" julkaissut pilakuvia henkilöstä, josta sen oman uskontokunnan edustajat eivät itse saa piirtää edes postitiivista kuvaa, vaan teetetti ne ja aloitti koko jutun. Tapahtuma oli tietoinen ja se tehtiin täysin piittaamatta sen seurauksista, vaikka seurauksia oletettiin tulevan.. Niin sekin lisää myyntiä Edelleen sanon, että kun aiemmin muslimeilla on ollut paljon riitaa keskenään ja ei ole ollut mitään suurta yhdistävää tekijää sitä vähentämään, ei eripurainen joukko ole kunnolla kyennyt yhdistämmän voimaansa kohdistamaan sitä muualle. Nyt yhdistävä asia on olemassa, pyhimmän mahdollisen profeetan pilkan muodossa. On helppoa haudata Siiojen ja Sunnien välinen kauna, kun "pahan" aiheuttajat ovat vielä vääräuskoisia, eikä niin väliä kehen agression kohdistaa, kunhan on vaaleaihoinen ja kristityn näköinen. Yhteinen vihollinen on löytynyt ja selvästi kaipaa opetusta, mikään terroriteko tuskin saa enää arabimaailmalta kovin suurta tuomiota. Uskokaa vaan, niin seuraukset kuvista tulee tulevaisuudessa olemaan synkkää luettavaa ja voi kohdistua ihan mihin vaan.
Komppaan anttifoxin ja Loiton viimeisimpiä kommentteja. Minun nähdäkseni osoitti varsin huonoa makua Jyllands-Postenilta julkaista kuvat alun perin. Koska se oli tahallista solvausta, ei tarvi ihmetellä, jos siitä islamilainen maailma älähtää. Kuitenkin älähdyksen suuruus on saanut järjettömät mittasuhteet: selvästikin tätä tapausta käytetään lietsomaan ääriliikkeiden vihaa koko länsimaita kohtaan. Sikäli oli samantekevää, alkoiko koko jupakka niistä kuvista vai ei, sillä on selvää, että jos oikein etsimällä etsitään jotain mihin takertua, sellaista ennemmin tai myöhemmin myös löytyy. Jälleen tämä huomioonottaen on mielestäni vain viisasta, että euroopassa yritettäisiin pitää matalaa profiilia ja välttää antamasta aseita noille ääriliikkeille, se olisi vain kuin bensan valelemista liekkeihin. Maailmassa on yli miljardi muslimia, mutta täkäläisessä mediassa heistä uutiskynnyksen onnistuu ylittämään vain se häviävän pieni osa, joka rähisee ja tekee terrori-iskuja. Ymmärrettävää sinänsä (siis se uutiskynnysosuus). Minä pitäisin viisaana sitä, että mediassakin pyrittäisiin tuomaan esille sitä faktaa, ettei Islam ole väkivaltainen uskonto, vaan lopulta varsin lähellä kristinuskoa. Jos yhteisön koko on yli miljardi henkeä, niin sinne mahtuu aina kiihkoilijoita, ja jos vain he ovat se näkyvä osa, niin tottakai kokonaisuudenkin kuva vääristyy. Ajatellaanpa toisin päin: jos kristinuskosta tiedettäisiin historian osalta lähinnä ristiretket ja natsien hirmuteot, uutiskynnyksen ylittäisivät vain sodat, mellakat ja muut väkivaltaisuudet, ja normaalikristityn stereotyypiksi esiteltäisiin räyhäävä skinhead, niin eikö tulisi mieleen, että onpa ahterista koko kristinusko!
Ulospäin asia näyttänee samalta, mutta islamin jumalakuva on kuitenkin täysin päinvastainen kuin juutalaisuuden tai kristinuskon. Eettiset ohjeet ovat toki melko samanlaisia, ja yhteistä on myös se, että kaikkia uskontoja on käytetty/käytetään väärin, esimerkkinä tästä vaikka nämä islamistit tai jenkkien kovan linjan oikeistokristityt.
Kui? Islamin Allah on ihan se sama kuiin kristinuskon Jumala. Tärkeä ero on se, että islamissa on vain yksi jumala, Allah, ja Jeesus oli "vain" profeetta, ei Allahin poika. Toki iso käytännön ero on se, että muslimien täytyy noudattaa sunnaa, mutta se ei minusta liity mitenkään jumalakuvaan.
Nyt menee "vähän" offtopikiksi, mutta.. No ei toki. Tietysti Allah on suomeksi "Jumala", mutta jumalakuva on erilainen. Ymmärtääkseni islamin mukaan melkein jokainen suunnilleen kunnollinen ihminen pääsee taivaaseen, koska Allah on hyvä ja suurpiirteinen, ja ihmiset pohjimmiltaan hyviä. Juutalaisuudessa taivaaseen pääseminen taitaa olla mahdotonta, ja sanoihan Jeesuskin, että se on ihmiselle mahdotonta, ihminen kun on luonnostaan turmeltunut. Synti, sovitus ja pelastus -käsitteet ovat eri päin. Muslimi tekee hyviä töitä ansaitakseen taivaspaikan, kristitty tekee hyviä töitä, koska hän on ansiotta saanut taivaspaikan.
Niin, nämä juuri ovat niitä nyansseja, joista uskontojen edustajat ovat vuosisatojen varrella taittaneet peistä keskenään. Perimmäinen syy oman agendan edistämiseen väkivallan avulla ei kuitenkaan ole siinä, miten uskonnot käsittävät pelastuksen, vaan siinä, kuinka suureksi totuudeksi uskontojen edustajat oman oppinsa olettavat. Eikä tarvitse tuijottaa edes uskontoon, sillä mikä tahansa ideologia voi saada fundamentalistisia piirteitä. Kaikkihan nämä ovat aatteita: colonialism, nationalism, capitalism, fascism, nazism, atheism, marxism, leninism, stalinism, maoism, etc. Kaikkien näiden nimissä on tehty jos jonkinlaista vilunkia ja tapettu ihmisiä lukematon määrä. Silloin kun jonkin aatteen edustajat katsovat, että heidän ajattelutapansa on ainoa totuus, he sallivat itselleen väkivallan käytön tuon aatteen edistämiseksi. He eivät kysy, onko väkivalta riistiriidassa aatteen itsensä kanssa, koska he tuntevat ainoan ja täydellisen totuuden omistajina olevansa vapaita vastuusta. Joka on kanssani eri mieltä, muistakoon, mitä Herman Göring sanoi Nürnbergin oikeudenkäynnissä: "Ich bin nicht schuldig - minä olen syytön."
Silloinkin, kun aatteen nimi on "alistuminen"? :-D Minusta ongelma ei ole siinä, mihin uskotaan tai mitä pidetään totuutena, vaan se, että ihminen on sellainen kuin on ja haluaa hallita toisia. Toisekseen, uskonto on vähän sellainen aihepiiri, että mitä järkeä on koko hommassa, jos ei usko olevansa oikeassa? "Mä nyt kiellän itseni, luovun kaikesta ja menen luostariin loppuiäkseni, mutta en kyllä väitä että tietäisin asiasta mitään."
Mun mielestä nuo uskonnot on kaikki ihan perseestä, ihmeellistä hapatusta jonkun muistinvaraisen legendan perässä. Lenin teki aikoinaan oikein, kun kielsi kaikki uskonnot. Aina kun jostain asiasta saarnataan, niin siellä on joku hihhuli mukana, oli uskonto sitten mikä hyvänsä. Mites se Nostradamus ennustikaan... 50 vuotta siitä, kun muuri murtuu tai jotain.... saattaapi olla, että on aika lähellä tuon hepeksen visiot.
Taikka kuten eräs iranilainen standup-koomikko (juu-u!) asian esitti, länsimaisen median esittämä kuva islamilaisesta maailmasta on ihan sama asia, kuin Al Jazeerassa (arabiankielinen uutiskanava) länsimaailman näkökulman esittäisi aina Ku Klux Klanin suurlohikäärme. Ihmisellä on luontainen taipumus nähdä vain lähipiirinsä yksilöinä ja yleistää kaikki vähänkin erilaiset homogeeniseksi ryhmäksi "ne", jonka olemuksen hän määrittelee ryhmän huonoimpien piirteiden perusteella. Tämä johtuu siitä, että olemme laumaeläimiä, ja eloonjäämisellemme on ollut eduksi pitää oman lauman puolia muita laumoja vastaan, olipa se järkevää tai ei. Tämä on kuitenkin nykymaailmassa vain haitaksi, ja sitä vastaan pitäisi kamppailla, jos haluaa nousta henkisesti apinaa korkeammalle tasolle. Kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia, ja yksilöiden erot ryhmien sisällä ovat aina suuremmat kuin ryhmien keskinäiset erot. Meillä uskonto ei ole (enää) niin vahvassa asemassa arkielämässä, kuin monissa muslimimaissa, mutta ajatelkaapa vaikka suomalaista jääkiekkofania, tai vielä paremmin englantilaista jalkapallofania, niin alatte ehkä paremmin ymmärtää hartaan muslimin suhtautumisen uskontoonsa. Taikka jollekin kameramerkkikin voi olla samanlainen asia
Uskonnot eivät ole johdonmukaisia ajatusrakennelmia, kun niitä katsotaan objektiivisen logiikan näkökulmasta, vaan jokaisella uskonnolla on sisäinen logiikkansa. Islam tarkoittaa alistumista Allahin tahtoon, minkä voi kuvitella johtavan siihen, että muslimit tyytyvät passiivisina kohtaloonsa, tapahtuipa heille mitä tahansa, tai pilkattiinpa heidän pyhiä asioitaan kuinka paljon tahansa. Mutta kun hartaalle muslimille sanotaan, että Allahin tai profeetan kunnia vaatii, että sitä puolustetaan väkivalloin, hän ottaa tämän puheen todesta eikä mieti sen seurauksia omalla kohdallaan. Ihminen on sellainen, että hän haluaa hallita toisia. Fundamentalismi on sitä, että uskonnosta, aatteesta tai ajattelutavasta tehdään hallitsemisen väline. Islamilainen fundamentalismi kääntää alistumisen alistamiseksi. Kristillinen fundamentalismi kääntää omatunnon vapauden omatunnon pakoksi. Ateistinen fundamentalismi kääntää ajattelun vapauden ajatusten valvomiseksi. Uskonnollisuus on ihmisessä sisäsyntyinen ominaisuus, mikä tarkoittaa, että ihmiset aina ja kaikkialla rakentavat joistain aineksista itselleen uskonnon. Kommunistisissa valtioissa, joissa uskonnot oli periaatteessa kielletty, kommunistisen puolueen doktriinia levitettiin virallisen kultin avulla. Esimerkiksi Leninin, Stalinin ja Maon henkilöpalvonta oli selvääkin selvempää uskontoa. Ennen kuin kiellät itsesi ja menet luostariin loppuiäksesi sinun kannattaa miettiä, miksi niin teet ;-)
Sanoisin, että taipumus uskonnollisuuteen on yleinen ominaisuus, joka esiintyy eri ihmisillä eri asteisena ja joiltain puuttuu kokonaan. Taipumuksien lisäksi kulttuuriympäristö ja elinolot vaikuttavat uskonnon asemaan kunkin ihmisen elämässä. Väitän, että ainakaan minussa ei ole mitään uskonnollista. Myöskään ateismi tai tiede eivät minulle ole uskontoja. Kyllä meitäkin siis on.