Mv-filmin kehitys

Purkin läpi valutettu vesi ei huuhdo filmiä kovin tehokkaasti. Koita akiivisempaa pesua, jossa täytät purkin ja kääntelet, kaadat pois ja täytät taas. Myös liotus puhdistaa aina väleissä. Tai että sulla on spiraalit purkista poissa ja vaikka pesusaavissa niitä liikuttelet nostellen vedestä ylös. (Tai vain purkin kansi auki ja siinä pumppailet niitä ja vaihtelet vettä.)

Emulsio on huokoinen ja jatkuvassa tasaisessa virrassa tulee se ilmiö joka sorapohjassa joessakin, että sinne soran sekaan oikein pakkaantuu aineita ja virta käy päältä yli, mutta jos virtaus loppuu yllättäin sieltä sisältä sekoittuu vesi ihan itsestään (verkkaisesti - perustuu konsentraation eroihin kun ulkopuolella on kiinnitteestä puhdasta vettä)

Muuten noi perushommat kuten filmin ripustamisen taktiikat niin ettei loppipäähän valuisi kaikki koko filmin matkalta.

 

Kerran huomasin että muovispiraaleissa oli kiinnitettä kuivunut keskiputken pinnalle kun otin putken spiraalista pois paljon myöhemmin. Eikä kyseessä ollut ollut mitenkään erityisen pikainen ja huono filminhuuhtelu, mutta se kertoi juuri siitä, kuinka heikosti pesu tapahtuu pieniin rakoihin joissa veden vaihtuvuus on heikko. Niinhän se on itse huokoisessa emulsiossakin.

Tällainen havainto panee miettimään myös arkistokelpoisuuden saavuttamisen tarkkuutta. Kukapa ei olisi edes joskus uhrannut ajatuksia sille, että on pyrkinyt tai toivonut saavansa ns. arkistokelpoista (museokriteereillä). Ja sitten katsotaan kelloa ja annetaan olla huuhtelussa vielä lisää. ( turhaa huonolla pesutavalla, kerääntyy myös vesijohdostakin enemmän epäpuhtauksia mukaan)

No tuossahan sitten jopa muuten hyvä pesu saa viimeiseen huuhteluveteensä annoksen kiinnitettä kostutusaineen joukkoon jos spiraalin poistaa keskiputkesta siinä vaiheessa siinä loppuhuuhteluvedessä ja samaa voi olla jos spiraalin puoliskot avaa siinä.

 

Vielä yksi. Ketä pesujen tulos pitkälle ja tarkasti kiinnosta, kannattaa hankkia testit itselleen. Ilfordin esittämä huuhtelutapa on tutkitusti hyvä. Siinä paitsi kiinnite häviää filmistä, myös minimoituu mahdolliset epäpuhtaudet jotka tulevat veden mukana. Jos huuhtelu on tasaista virtausta läpi purkin, filmi on oikein kuin suodatin keräämään kaikkea ylimääräistä. Useimmissa vesijohtovesissä on myös liuennutta rautaa, jota ei voi edes suodattaa pois ennen kuin se hapettuu ja muuttuu hiukkasiksi ja nimenomaan ilmastus joka alkaa kun vesi pääsee putkesta ulos aloittaa sen saostumisen. Kuka on joskus ihmetellyt emulsioon tiukasti kiinnittyneitä murusia sanokoon hep. Hep! Eipä tule enää..

 

Käytän tuota Patersonin Force Washeria, sillä huuhtelu viisi minuuttia ja sitten filminpyyhtimellä (squegee?) pari vetoa, ei jää kalkkitahroja, eikä naarmuja. Toki putsaan noin pyyhkimet hyvin ennen jokaista filmiä. Jos vedän sormilla ylimääräiset nesteet pois jää kalkkitahroja.

 

Minä teen huuhtelut Ilfordin menetelmällä. Kalkkitahroista pääsin kuitenkin lähes kokonaan vasta kun aloin tekemään lisähuuhtelun puhdistetulla vedellä (akkuvesi), ripustamisen jälkeen sumutinpullosta. Konstit on monet, tämä on minun valintani.

 

Huuhtelun lopuksi pari minuuttia akkuvedessä, jossa mukana wettting agent: ei tahroja

 

Loppuhuuhtelussa minulla on tuollainen vauvojen kylvetysamme (vanhemmat tietävät mitä tarkoitan) ainakin puolillaan sopivan lämpöistä vettä. Huljuttelen filmiä siinä muutaman minuutin ja sitten käytän astiassa jossa on veden seassa pari tippaa tiskiainetta (aivan, en ole sen vielä liki neljäänkymmeneen vuoteen huomannut filmiä tuhoavan) ja sitten ennen kuivamaan ripustamista pyyhin molemmin puolin mikrikuituliinalla. Tuolla systeemillä ei tule kuivumisjälkiä ja jos teen pyyhkimisen huolella juuri muitakaan jälkiä. Toki kuivatuspaikan on hyvä olla pölytön.

 

Mää kans huuhtelen 20 minuuttia juoksevalla vedellä hanasta liruttaen. Lopuksi hanavedet pois ja akkuveden kanssa spiraali peittoon ja pikkasen huljuttelua. Ravistellen niin kuivaksi kun saa ja sellaisenaan kuivumaan pystyasentoon.