Uskaltaudunpa pistämään koirakuvan, toivottavasti mua ei ihan teilata tän takia Tuli käytyä pirkkahallin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Kehän reunalta kuvaaminen on melko haastavaa, nää isot koirat oli ainoita joista oli helppo saada skarppeja kuvia kun ne ei ole niin nopeita liikkeissään. Valaistuksen ja etäisyyden takia oli pakko paukuttaa salamalla kohti, bouncettaminen ei onnistu urkeiluhallissa kun katto on korkealla Napolinmastiffit on komeita ilmestyksiä mutta samalla kyllä ihan h*vetin rumia otuksia
Joo rumuudesta voi kuitenkin loihtia upeita kuvia, varsinkin majesteettisen upeista koiraroduista kuten tämäkin yksilö. Kuvana tämä kuitenkaan ei onnistu, ehkä tässä olisi kaivattu Nieppimäinen koirataituri kuvaamaan? No eniveis mukava hauvakuva vaikka ei mikään tajunnan räjäyttäjä olekkaan.
Tästä kuvasta se on tehnyt vain harmaan ilman sen isompaa vahinkoa. Kuvankäsittelyohjelman "kurveilla" kuvasta on hetkessä tehtävissä sävyiltään syvempi versio, jossa vuosituhantiset uurteet syvenevät ja värit hehkuvat - niin rumina kuin Luoja on tarkoittanut. Sommittelu ja massoittelu onkin hyvin kohdallaan. Täysmusta tausta on varmaan myös salaman ansiota. Tämän koiran potrettiin se on hyvä taustaväri.
On totta, että sisänäyttelyssä kuvaaminen on tuskaa... onneksi kohta on kesä Tästä kuvasta nyt ei oikein saa irti mitään ylistävää. Muistanko aivan väärin vai oletko aikaisemmin kuvannut vinttikoiria liikkeessä? Jos muistikuvani on oikea, niin sanoisin, että pitäydy niissä Napolinmastiffin omistamisessa on se hyvä puoli, että kun ensimmäiseksi aamulla näkee tuollaisen naaman sängyn reunalla ja katsoo sen jälkeen peiliin, niin saattaa jopa tuntea itsensä kauniiksi.