Oho, miten tuohon päädyit? Kun objektiivin polttotaso on todellisuudessa kaareva (maljapinta) ja filmi/kenno on taso, niin missä kuva on pistemäinen: Joko yhdessä pisteessä, ympyrän kehällä tai ei missään. Matemaattisesti voi kyllä huomioida myös erilaisia epäterävyyksiä, ei se ole ongelma. Mutta mitä kaikkea matemaattiseen ratkaisuun pitäisi sisällyttää. Mä en ole nähnyt kenenkään esittävän sellaista.
^Tahtoo vain sanoa, että kuva on polttopisteessä pistemäinen vain äärettömän lyhellä matkalla. Käytännön sovelluksissa, kuten kamerassa, suurimman sallittun hajontaympyrän koko tulee määritellä terävyyden laskennassa.
I Ei tuossa ole mitään "matemaattista johtamista" - pikemminkin on itsestään selvyys, että kuvan terävyydellä on rajansa tekniikasta riippuen tai riippumatta. On kokonaan sopimusasia, mikä katsotaan riittävän teräväksi, jotta voidaan puhua terävyysalueesta. Yleinen periaatehan on ollut, että tavanomaiselta katseluetäisyydeltä nähty kuva näyttää terävältä tavanomaisilla silmillä katsottuna. Siitä on sitten johdettu se "coc", ja siitä sitten edelleen sillä laskennolla terävyysalueen rajat.
Esim. suosittu dofmaster tarjoaa seitsemän eri vaihtoehtoa coc: lle. Käyttäjä voi valita mieleisensä tarkoituksen mukaan.
Jos nyt edelleen saivarellaan, niin kuvan terävyydelle ei ole tekniikasta riippumatonta rajaa. Siksi tarvitaan määrittely terävyydelle, esimerkiksi suurin sallittu hajontaympyrän koko, jota siinä selostitkin.
Tämä on mielenkiintoinen juttu. Silloinhan kuvaan koolla ei ole väliä. Eikä pikseleillä tai juovilla. Kymppikuvaa kastellaan noin 40 sentin päästä eikö? Ja jos on isompi kuva samat pikselit riittää näyttämään kuvan terävänä koska kuvaa katsotaan kauempaa.
Joskus muinaishistoriassa oli ihmisille iso oivallus, että maantienvarren mainoksiin ei tarvita kovin montaa pikseliä. Ihmiset kuvittelivat, että niihin tarvitaan kaikkein järein digimylly ja vielä erikoisohjelma skaalaamaan kuvaan lisää pikseleitä. Tietenkin niitä isoja kuvia voidaan katsoa myös lähempää, jos galleriassa, museossa tai teatterin aulassa ei ole mahdollisuutta jättää ison kuvan eteen 5-20 metrin suoja-aluetta.
Katselutilanteen arvioimisestahan CoC-laskelmat lähtevät. Pikseleillä ei ole niin väliä kunhan niitä on tarpeeksi paljon...
Muitakin terävyyden määritteitä on kuin hajontaympyrän koko. Esimerkiksi peltipoliisissa käytetään pärstäkerrointa.
Kansan keskuudessa tuota kutsutaan pilkun nussimikseksi. Jos ainoa tavoite on osoittaa edellinen mielipide epätäydelliseksi ja/tai puutteelliseksi, se kyllä onnistuu. Pointsit siitä. Olispa mielenkiintoista nähdä tai oikeammin lukea yksikin positiivinen ja kannustava sekä samalla yleistä tietomäärä lisäävä mielipiteesi.
Alun perin tässä kysyttiin sitä, että jos otetaan kuva 135 mm polttovälillä aukolla 4 ja samalla rajauksella 100 mm polttovälillä aukolla 4, niin onko syväterävyys sama. Pilkun nulkkaamiset siis sikseen. Vastaus: Syväterävyys ei ole sama. Ja kysymykseen ei liity millään tavoin objektiivi itsessään. Fysiikan lakien mukaan aukko voidaan jättää huomioimatta (supistaa pois), jolloin huomataan, että 135 mm on suurempi luku kuin 100 mm. Jokainen kuvaaja ymmärtää, että 135 mm läpi katsoessa on vaikeampi pitää käsi niin vakaana kuin vaikka 28 mm läpi katsoen. Käytännössä ei siis ole väliä muulla kuin sillä, minkä hyväksyy ns. "epäteräväksi".
Entä jos kuva otetaankin 75mm objektiivilla? Vaikka sellaisella, joka tuottaa tällaisen terävyysalueen. Source: http://tashley1.zenfolio.com/blog/2013/5/field-curvature---a-practical-guide Tahtoo sanoa, että yksikään objektiivi ei ole puhtaan matemaattinen olio.
Googletappa ite Heisenbergiä ei tarvita, eikä hänen epätarkkuusperiaattensa mitenkään rajoita sitä tarkkuutta jolla filmille tai kennolle osuneen fotonin paikka voidaan tuntea. Heisenberg sanoi, että partikkelin likemäärä tai paikka voidaan tuntea, muttei molempia yhtäaika (sen tarkemin kuin voidaan). Jäljellä filmissä, tai varauksella kennossa ei ole liikemäärää, eikä niinmuodoin enää heisenbergiläisittäin epätarkkuutta. Mutta, ellei aivan saivarrella, niin ainakin äärellisen kokoisille valokuvauskojeille on tekniikasta riipumaton rajoite, jonka aiheuttaa sironta. Mestarit aikanaan kuvasivat isolle filmille aukolla f/64 ja se oli terävää. Kinokoon objektiivin voi usein himmentää aukolle f/22 (ehkä jopa f/32) ja digipokkarin ehkä f/8, mutta näissa pienissä formaateissa sironta jo selvästi rajoittaa terävyyttä tuollaisilla aukoilla ja paras piirto savutetaan isommalla aukolla.
Oikea vastaus (ilman pilkkuun yhtymistä): ON SE SAMA! Näitähän voi kokeilla, mutta kokeilkaa nyt selvästi erilaisella polttovälillä, vaikka 50 mm optiikalla metristä ja 300 mm optiikalla kuudesta metristä. Muutoinhan asiat menevät vaikeiksi. Kameran heilahdus kyllä haittaa piirtoa, mutta syväterävyyttä kai pitää tarkastella vain onnistuneesta kuvasta. Jos polttoväli on radiakkaalisti erilainen, välissä oleva ilma periaatteessa vaikuttaa piirtoon, muttei sekään syväterävyyteen.