Vs: Keikalla levykaupassa Vaikka kuinka yritän, en keksi mitään julkaisukelpoista kommentoitavaa teoksestasi. - Ole hyvä. Edit: Olen niin maailmojasyleilevällä tuulella että väkisin päätin yrittää, perkele kun on vaikeeta, noh ... ei tule mitään, anteeksi. ... Uusi yritys ... se on jotenkin liikuttavan pienimuotoinen maailma, kuvissa. Arjen satua, ilman torahampaisia riistäjiä. Pari köyhää muusikkoa ja heidän ystävänsä, kuvaaja. Ja sitten nuo kaikki ceedeelevyt ja niiden miljardibisnes ympärillä, muoveina. Kumpi hengittää oikeasti, köyhät intomielet vai muovinen, kuollut krääsä ? - Eero Edit: Jäi paha mieli, siksi pitkin hampain myönnän että ihan symppis kuvia. En halua loukata. Toivottavasti en niin tehnyt.
Vs: Keikalla levykaupassa Et suinkaan loukannut, mielestäni on hyvä että joku jaksaa kommentoidakin. Ja mun kuville saa antaa julkaisukelpaamatontakin kritiikkiä, se on parempaa kun "ihan kiva" kommentit. Tuntuu että keikkakuville on vaikea saada minkäänlaista kommenttia, etenkin positiivista. Ovatko kaikki keikkakuvat samanlaisia vai onko nää mun otokset järjestään kehnoja?
Vs: Keikalla levykaupassa Vapaasti aihetta pohtien: Keikkakuvissa yleensä päädytään ottamaan jokin "sääntöjen mukaan" sommiteltu kuva, ehkäpä useimmiten puolivartalokuva laulajasta. Yleensä sitten tunnutaan tyytyvän siihen, että ilme on kivasti, valo on kivasti ja tarkennus silmissä. Vastine tälle esimerkiksi ns. katukuvauksessa olisi kai se, että oltaisiin otettu passikuvamaisesti sommiteltu kuva ohikulkijasta (valo on kivasti ja ilme on kivasti, tarkennus silmissä). Silti kuitenkin "kaikki hyviä katukuvia nähneet" ymmärtävät, että kyseessä ei ole kovin kummoinen kuva. Yksinkertaistettuna hyvässä keikkakuvassa pitäisi olla joku koukku, aivan kuin hyvässä katukuvassa on. Jokin oivallus, elementtien välistä jännitettä... jotain. Minusta oiva keino päästä alkuun tässä on etsiä joku kuvaaja joltain toiselta dokumentaarisen kuvauksen alalta jonka kuvista tykkää ja miettiä että miksi niistä tykkkä. Tällainen kuvaaja voisi olla esimerkiksi Henri Cartier-Bresson tai Elliott Erwitt... Tosiaan, mikä nyt itselle toimii. Abstraktoimalla ideoita saadaan käyttöön vähän erilaisia työkaluja kuin ne kolme muottia joihin 90% keikkakuvista tuntuu välillä olevan kuvattu. Siitä sitten voi edetä johonkin suuntaan. Eikä sitä "koukkua" joka keikalta löydä kuvaan. Useammin löytyy kun harjoittelee. Mutta senkin jälkeen kannattanee tähdätä siihen että kymmenestä keikasta saa yhden "näyttelykelpoisen" kuvan kuin siihen että yhdeltä keikalta saa kymmenen "julkaisukelpoista" kuvaa. Kummasti "koukun löytämistä" helpottaa tietysti kun hakeutuu sopiville keikoille. Isot "areenakeikat" ovat huonoimpia, pienien kulttibändien klubikeikat parhaita, nyrkkisääntönä, mielestäni. Toinen tapa yrittää miettiä asiaa voisi olla sellainen että kun siellä keikalla on usein 2-3 muuta kuvaajaa. Mieti millaisia kuvia he ottavat, ja yritä ottaa jotain erilaista. En tarkoita että konkreettisesti seuraisit miten he kuvaavat, vaan toteat, että kun "ne muut" ottavat jo "ne peruskuvat" niin sun ei tartte, voit keskittyä johonkin erikoisempaan. Hiukan elitististä ehkä . Yksi parhaita neuvoja joista olen ymmärtänyt ottaa vaarin on niinkin yksinkertainen kuin "keskity sisältöön". Esteettinen miellyttävyys on sinällään kiva asia, mutta se on melko halpa tapa yrittää vedota katsojaan. Se, että kuvan sisällössä on jotain joka vetoaa on haastavampaa mutta tekee myös kuvasta vähemmän kertakäyttöisen.
Vs: Keikalla levykaupassa Tuo mitä kb sanoi oivalluksista ja jännitteistä on varmasti totta, mutta oon hieman eri mieltä sekä siitä miksi nämä kuvat tai "keikkakuvat" yleensä eivät yleensä kommentteja kirvoita paljoa (tosin hyvä keskustelunavaus tässä), tai suoraan sanottuna mun mielestä ole erikoisia. Mielestäni yleensä nämä keikkakuvat eivät ole erityisen esteettisiä. Saattaa kyllä olla että sommitelmat ovat tavanomaisia ja opittuja, mutta se ei kuvista tee vielä esteettisiä (hyvät keikkakuvat olisivat juuri sitä). Ongelmana on enemmänkin se, että usein jotain konserttia kuvatessa tyydytään dokumentoimaan se, että joku artisti esiintyi jossakin paikassa - ei paljon muuta. Hyvä "keikkakuva" vaatisi enemmän juuri sitä visuaalisuutta sen sijaan, että olisi jotenkin laadukkaasti kuvaamalla todistettu että kyllä tämä artisti nyt soitti täällä. Kuviin pitäisi saada tunnelmaa, joka välittyy (ja iskee samantien) myös muille katsojille jotka eivät itse olleet paikalla. Jopa niille, jotka eivät kyseisestä artistista erityisesti pidä. Minusta nämä kuvat ovat sellaista perustason lehtikuvaa, eivätkä paljoa anna tällaiselle satunnaiselle katsojalle. Lähinnä sen tiedon että Cosmobile oli ton näköinen ja soitti tollasessa paikassa. Kuviin on kyllä haettu jotain jujuja ja vaihtelevuuttakin, eli toivoa on , mutta en silti saa näistä irti mitään sellaista joka joka jäisi mieleen tai pysäyttäisi katsomaan kuvia pitempään. Vaikea se on sanoa, mikä esim. juuri tällä keikalla olisi toiminut. Sinälläänhän nämä kuvat kelpaisivat varmasti moneen paikkaan (vaikka juuri lehtiin). Tämä ei varmasti myöskään ole helpoimmasta päästä keikkoja keksiä niitä elämää suurempia valokuvia, mutta siihenhän tietysti pitäis pyrkiä =).
Vs: Keikalla levykaupassa Jotkut siinä soittaa, ihan kiva. Keskellä kuvaa, ei ihan kiva. Kitarat päällekkäin/ levypinojen takana, ei ihan kiva. Käsittely kiva. Värit kivat. Kivasti komppasin muita, Higg
Vs: Keikalla levykaupassa Tämän kuvan nähdessäni tuli mieleen että ehkä koukkua kuvaan olisi voinut hakea sillä, että olisi soittajien lisäksi sommitellut kuvaan mahdollisuuksien mukaan pelkkiä levyjä. Nyt kuvan yläosassa ei niitä luonnollisestikaan ole, joten "tuhansien levyjen keskellä" soittelu-aspekti ei nouse kuvassa keskeiseen asemaan. Luultavasti myös mustavalkoisuus olisi korostanut tätä aspektia siinä kuvassa jonka nyt kuvittelen mielessäni, siksi että mv olisi tehnyt levyistä tasaisempaa massaa. Mielipiteen varassa on toki se, kuinka hyvä koukku tämä olisi ollut (tai olisiko se vaikuttanut millään tavalla mainittuun esteettiseen puoleen), mutta vaikeapa yhden kuvan perusteella oli minun muutakaan keksiä ehdotukseksi että mitä (muuta) olisi voinut tavoitella. Ei sitä kukaan kyllä kysynytkään Edit: vähän osviittaa siihen mitä tuossa yllä ehdotin voi hakea sillä että skrollailee selaimella sen verta alaspäin että kuvan yläreuna jää selaimen sisältöikkunan ulkopuolelle, eli siis rajaa kuvaa ylhäältä tuon takaseinän hyllyn yläreunaan asti.