Että piti tämäkin päivä vielä kohdata ja vielä selvin päin. Menin Markantalon avajaisiin ostamaan mikroaaltouunia ja ostin samalla Canonin pokkarin, Ixus 50:n!. Nyt pitää Nikonin jumalille uhrata neitsyt tai pari ja Olympuksen jumalalle vaikka paketti nuudeleita Onko kenellä muulla synkkiä salaisuuksia? Nyt olis hyvä aika ottaa luuranko kaapista tuulettumaan. Ulkona paistaa aurinko ja viimeisetkin lumet sulaa, kesäloma lähenee jne. Joten eiköhän tuostakin järkytyksestä yli pääse.
Minä lupasin luopua kaikista Canoneistani, mutta jätin silti eos650:sen junnujen käyttöön. Odotan alistuneena valokuvauksen jumalan oikeutettua rankaisua...
Tuo on aika synkkä tunnustus. Olisit pitänyt sen salaisuutena, nyt saattaa alivalotus tuhota odotetut Irlannin kuvasi.
Synkkää se on ollut minunkin elämäni. Aikoinani kun ostin ekan oman järkkärini, oli kaveripiirissä useita Nikonin ja/tai Canonin nimeen hurahtaneita, jotka kilpaa mollasivat toisiaan ja yrittivät käännyttää omaan leiriinsä. Ostin sitten Olympuksen OM-kakkosen. Sittemmin olen Omppuja kuluttanut viisi... ja yhden Hasselin. Nyt kun päätin siirtyä filmistä digiin ja selailin näitä(kin) sivuja päättääkseni merkin, niin eikös vaan samat NI/CA -seurakunnat täällä netissäkin olleet äänessä. Lopputuloksena oli, että tulin kaupasta kotiin Konica-Minoltan kanssa... Ai niin. Tupakoin ja syön makkaraa. Onkohan siinäkin asiaansa suupielet vaahdoten julistaneilla tahoilla osuutta. Onneksi kukaan tuttavistani ei ole vielä hihhuloinut raittiuden puolesta. Saattaisi tuon omaksumani käyttäytymismallin mukaisesti jäädä ryyppy päälle.
Jospa kotona tehtävän määrän tarkistuksen jälkeen tapahtunut mahdollinen huonojen runkojen määrän lisäys lieventäisi vastaavasti valotusvirhettä?
Möin IMacin ja ostin Celkkunelosen... voih.. Möin Mamiyan ja ostin tikin... voih.. Jos tarkkaan menneisyyttäni tutkailen niin Nikon F3sen myynnistä alkoi selkeä alamäki...
Mulla on Canonin digijärkkäri, filmijärkkäri, digipokkari, tulostin ja skanneri. Voiko enää syvemmälle vajota? Kaikein tämän kauheuden lisäksi ajan taivaansinisellä Fordilla ja tykkään istua mökillä ulkohuussissa ovi auki pitkiäkin aikoja.
Taivaansininen Foordi ei missään nimessä ole häpeä, vaan ylivertainen kulkuneuvo urbaanille ihmisaseelle Korsoon Puumalle. Auton väri näet symboloi vapaudenkaipuuta ja alkukantaista laskelmoivaa metsästysviettiä. Ford,Puuma ja aamukaste...herkkää ja primitiivistä. *Kurkkua kurista...ääni pettää*
Heh, sullon mun luonto Työmaalla oli vuosia takaperin yksi tyyppi mistä ei tainnut tykätä äitinsä lisäksi kovinkaan moni ihminen. Kyllä sen kanssa toimeen tuli, kun oli pakko. Hänelle Toyota oli sellainen jumaloinnin kohde, ettei olisi tullut mieleenkään ostaa edes samassa maassa tehtyä autoa elikkä japsia. Nyt siitä on jo sen verran aikaa, että voisi luontua jopa Toyotan omistaminen.