Vs: Olenko minä seuraava? kameraharrastaja hautajaisissa, kertova kuva ja näppärä nimi... tunnelataus nolla, kuten varmaan ihmisessäkin kun kelaa foorumipostailujaan hautajaisissa.. koska mitään muuta tarkotusta tälläisellä kuvalla ei voi olla, ellei ole johonkin lehteen kuvituskuvaksi mut joo, myönnän että nimenomaan tän tyylinen kuvalaji on mun top 1 heittauslistalla, ettei pidä ottaa itteensä.. enkä mä edes ymmärrä miksi tänne välillä kommentoin, enkä vieläkään tajua miksi valokuvaa pitäis edes katsoa näin, miten sitä täällä katsotaan
Vs: Olenko minä seuraava? Mikäs vimma Jukkis754:llä on tämmösiä julkasta?Ihan pashaa jo pari päivää. Onko tässä kyseessä jokin uskonnollinen riitti vai mitä helvataaa? Koulutytöt vessaan ja kamera laulamaan sanon minä. Paljon kiinnostavampaa kuin pälvikalju.
Vs: Olenko minä seuraava? Erinomainen kuva ! taiteilijan ominaisuuksiin kuuluu "nollata itsensä" aika ajoin. Parempi aikaisemmin, kuin silloin kun ei ole juuri mitään tehtävissä. Mikäli olen osannut lukea jukkiksen viestejä oikein, on hän sellaisessa taitekohdassa, jossa alkaa miettiä tekemisiään ja näkemyksiään. Tätä sanotaan "puolimatkan krouviin tulemiseksi" Jos on onnekas, tällöin jaetaan "elämän korttit uudelleen", katsotaan mitä valttikortteja on saanut taas käteensä. Useimmat porhaltavat tämän kohdan ohi tajuamatta missä on, ja sitten finaalissa toteavansa, Oho, tässäkö kaikki oli... Jukkis: katso tarkkaan korttisi, jos huomaat, et ole seuraava, et pitkään aikaan...
Vs: Olenko minä seuraava? Jaa. Turhautuneelta spämmiltä tämä enempi vaikuttaa, mutta ammattilaisena tiedät varmasti paremmin.
Vs: Olenko minä seuraava? Niin niin, Ehkäpä kohdalleni ei ole vielä tullut "elämän korttien uudelleen jakoa" vaan olen edeleen saapumatta "poulimatkan krouviin" niinkuin tavataan kaiketi sanoa. Joka tapauksessa tämä ei kuvana ole mielestäni artistin parhaimmistoa, mutta mikäpä minä olen sanomaan.
Vs: Olenko minä seuraava? Pari kertaa vuoden sisällä hautajaisissa kahvikupin ääressä istuttuani muistan kuulleeni useata pöydästä vastaavan tyyppistä pohdiskelua. "Koskahan se lähtövuoro tulee itsekullekin."
Vs: Olenko minä seuraava? me ollaan kummatkin siinä iässä että tavan tästä, kuulee noita kaveripiirissäkin. Tosi vanhat sitten sanoo että vanhuus on siksi tylsää kun kaikki kaverit on jo puulodjussa ja itse vaan saa taropa tossa sohjossa ja skeidassa...
Vs: Olenko minä seuraava? Jep, "elämä on ihmisen parasta aikaa", juu, kuoleman pelko ohjaa liikaa, tai sitten kaljuuntumisen pelko. Tai varsinkin väärien valokuvien postaamisen pelko, hyytävää. Yhä useempi kammoaa standardihautajaisia. Muistakaa vanhan merikarhun sanat, "ja juhlitte sitten kunnolla, kun minusta aika jättää..." Kunnioitusta on niin monenmoista, konservatiivi-konvehtien sulattelemisvaihe kestää aina aikansa, tosin vanhetessamme yhä vähemmän aikaa. Juu, ja kuten todettua, turhan moni rupee elään vasta kun saa diagnoosin kuolemastaan. Lekurilta? Ihan mukava kuvakulma arkiseen tapahtumaan, mää tykkään myös.
Vs: Olenko minä seuraava? Sitä paitsi pappi näyttää ihan Jeesukselta (länsimaiden kuvastosta), joten kiva lisä kuvaan: "Sua kohti Herrani..."
Vs: Olenko minä seuraava? Ei ilmeisesti aivan lähin sukulainen kun katsoja istui pari riviä taempana, mutta molemmat tarkastelijan tuttuja/läheisiä kuitenkin. Mies tuttua, kenties peräti siskon tai velin viimeistä matkaa ja muistelee ehkä mitä kaikkea ovat joutuneet/päässeet yhdessä kokemaan. Jukkiksen heittämän kysymyksen varjo ajatuksien päällä. Tämä kuva on herättänyt komentteja, jotka ovat nostaneet erilaisia ajatuksia mielessäni. Päälimmäisenä niistä on se käsitys, että olet tässä löytänyt yksinkertaisen hienosti lähelle ihmiselon ainutkertaisuutta, kun muotia olisi elää ikuisesti. Kuva on sikäli moniulotteinen että toinen saattaa tulkita sen syvälliseksi toinen taas huumoripitoiseksi kolmas taas ei ymmärrä ja neljäs ei hyväksy lähetymistapaa jne. Miksi? Pohtikaamme sitä. Eli sikälikin erinomainen otos.
Vs: Olenko minä seuraava? Vaikka olisi tämän kaljupäisen herran kanssa sovittu että kuvaaja käyttää kuvaansa ja nimeää sen kuten on nimennyt, en siltikään näe kuvan nimeämistä onnistuneena. Kuvahan on varsin kelpo eikä siihen ole mitään sanottavaa. Vainajaakin pitää kunnioittaa. Häneltä ei taidettu kuvan nimeämis lupaa kysyä. Jokaisella on jokin raja. Minun huumori ei riitä tähän kuvan nimeen. Olen surullinen että niinkin fiksu kaveri kun jukkis on nimennyt näinkin onnettomasti kuvansa. Mitä sitten kun tämä mies onkin seuraava? Tulee mieleen yksi nuori mies joka hoki aina humoristisesti "taas on yksi päivä lähempänä anopin kuolemaa" Anoppi oli varsin nuori silloin vielä. Sitten se anoppi kuoli, yllättäen. Tunsi poika sydämmessään piston eikä varmasti enään tollasia päästele suustaan.