Vaikka kuvaankin oletettavasti huomattavasti vähemmän kuin keskiverto digijärkkärin omistaja, olen turhautunut tiedostomassoihin. Joskus tekisi mieli myydä digi kokonaan pois ja ostaa tilalle esim. Timppiksen filmi Pentax 645 tai vastaava ei-niin-hätäisen miehen kombinaatio. Onkohan kevätväsymys iskenyt ennen aikojaan...
Vs: Digiturhautumista Oman samantyyppisen kokemuksen mukaan niiden tiedostomassaojen kanssa pärjäämiselle oleellista on hyvä arkisto-ohjelma. Muuten niihin hukkuu. Itse käyttämäni ohjelman iViewMedia Pro:n/MS jotain (ostivat) kehitys on käsittääkseni loppunut, joten en tiedä mitä käyttäisin jos nyt pitäisi pois tästä siirtyä.
Vs: Digiturhautumista Siirrä muistikortille joku iso tiedosto niin että kortille jää vain 36 jpeg-kuvan verran tilaa. Sitten vain kuvailet harkiten. Ylimääräiset mustikortit myyt pois.
Vs: Digiturhautumista Digi on tekijöille ja filmi unelmoijille. Digin pahin puute on filmin puute. Täytyyhän sitä negatiivia tuottaa, jotta saa edes kokemuksen jostain aidosta - ja sen oivan arkiston. Tekniikan kehittymisestä pudonneet. Ei jaksa enää -yhdistys. Perkele, taas ne yrittää myydä jotain uutta.
Vs: Digiturhautumista Digi on,mutta päässä pyörii vain kuvaus filmillä.Varmasti digi on verraton jossakin, ja filmi taas toisessa asiassa.Yhdestä asiasta olen vain varma,se ei ole yhtä kiehtova.
Vs: Digiturhautumista Mulle on filmi vastapainona sille, että istuu koneella paljon töissä ja kotona. Lisäksi pidän pimiössä olemisesta, ihan tekemisenä, päälle saa vielä mukavia kuvia. Varmaan pimiön rauha on sama kuin se, että suunnitellessani liikunnan kursseja suosituimpia ovat jooga, pilates ja meditaatio, kaikki hiljaisia ja rauhallisia. Ihmiset kaipaavat rauhaa. Lisäksi pidän mekaanisista kameroista esineinä. Digistä pidän siinä, että se tuottaa erinomaisen kuvanlaadun, monipuolisen jatkokäsittelyn ja hyvät tulosteet. T Jukka
Vs: Digiturhautumista Digi tuottaa kyllä helposti sitä kuvamassaa jota ei viitsi karsia riittävän karkealla kädellä. Negoista vedostaa vain ne omasta mielestä tosi hyvä, loput jäävät arkistojen uumeniin. Dioista kehystää vain ne oleelliset, loput jäävät jälleen arkistojen uumeniin. Digillä - periaatteessa saman pitäisi toimia. Merkkaa ne hyvät heti tageilla, lipuilla, tähdillä tai jollakin ja loput jotenkin automaatiolla jpegiksi (jollei kuvaa suoraan jpg:tä) ja dumppaa sen jälkeen jonnekkin missä ne eivät häiritse. käytännössä tuohon vain on vaikea jostain syystä päästä. Mullakin lojuu läjäpäin RAW-kuvia jotka pitäisi käydä läpi ja raakata joukosta ne tärkeimmät ja muut heivata johonkin - vaikka en voi sanoa edes kunnolla kuvaavani digiä.. En voi vain kuin kuvitella mikä määrä lojuu niillä jotka käyttävät digikameraa muulloinkin kuin kerran-kaksi kuukaudessa. Arkisto-ohjelmia ja muita on, mutta toimiiko sama ohjelma enää 5 tai 10 vuoden päästä? IT-maailman ihanuus! Toki pitää myöntää ettei se analogiamaailmakaan tee autuaaksi. Mulla on yhä kehystämättä diat monelta vuodelta kun pitäisi saada aikaiseksi... Vaan aina tulee jotain mielenkiintoista tekemistä liiaksi. Samoin vedostaa pitäisi monta vanhaa kuvaa, reissu-albumeja tehdä... Kun saisi aikaiseksi. Toisaalta, analogimuotoisen kuvan kanssa on aina se helpotus, että riittää että kirjoittaa negalehtiin edes vähän jotain josta tietää mitä niissä on ja sitten homman voi hoitaa joskus..
Vs: Digiturhautumista Minulle on jäänyt jostain syystä tuo filmikuvaaminen tähän digiaikaan, otan vaan niitä kuvia joista luulen saavani kelvollisen lopputuloksen, eli niinkun filkka-aikana kuvia valikoiden jo kuvatessa.
Vs: Digiturhautumista Kyllä minä digin erinomaiset puolet iloisesti myönnän, enkä sen vuoksi koskettele digi vs. filmi -kysymystä laadun kannalta tarkasteltuna. Totta toki on, seisovat diat ja käsittelemättömät negat muodostavat aivan samalla tavalla arkiston, jolle tarttis tehdä jotain. Ehkäpä lähestymistapa niiden suhteen on muodostunut jotenkin venyvämmäksi. Digitiedosto siirtyy välittömästi reaalikäyttöön mutta sen tarkemman haarukoinnin, laadun arvioinnin ja mahdollisen jatkokäytön osuus siirtyy harrastekuvissa helposti hamaan tulevaisuuteen. Asiakkaalle menevät ovat tietysti asia erikseen. Haaveilusta ei filmikuvauksessa ole mielestäni pätkääkään kysymys.
Vs: Digiturhautumista Komppaan Kimoa. Digi on hiton tylsää. Ja komppaan myös Jukkista. IT-alan ammattilaisena en kaipaa sekuntiakaan lisää tietokoneaikaa vapaa-ajalleni.
Vs: Digiturhautumista Huoh, taas digi vastaan filmi keskustelua. Mitähän järkevää tähän nyt sanoisi. Vanhemmiten olen alkanut kuvata vain sen mitä kuvaan kun ne tyhjät ruudut on jo otettu.Niitä ei tartte enään ottaa. Aluksi digijärkkärilläkin otin kuvan ovenkahvasta jalkalistatsta lampusta maitotölkistä ja ulos päästyäni pihamännystä lumihiutaleesta kastepisteetstä jne. Aivan samanlailla otin kuvia filmiaikanakin ehkä hiukan maltillisemmin kun ite piti maksaa filmi ja ei nuorena sitä ylimäärästä pötäkkää ollut. Turhiin kuviin ei vaikuta formaatti. Väitän että jos kuvaa vain ne aidot tärkeät kuvat niin oli formaatti digi tai filmi kaikille riittää hyvin tilaa. Testikuvat ja kameran opiskelut on syytä heittää heti roskiin filmillä kun digilläkin. Mehän teemme mielusti sitä mikä on kivaa. Menemme pimiöön rauhoittumaan tai metsään kuvaamaan. Jopa niin että rauhoitumme metsässä ja sitten pimiössä. Joku rauhoittuu kuvankäsittelyä tehdessä photarilla. Jokaisen pitää ostaa itselleen niin hyvä kamera että ei tartte valittaa mistään. Vain hyvillä vehkeillä saa hermonsa taspainoon eikä tartte miettiä "Jos mulla olis se ja se...jne". Se rasittaa montaa että se rasittavuus fokusoituu johonkin formaatin tuijottamiseen tai johonkin muuhin, mutta ei missään nimessä kuvaus kalustoon.
Vs: Digiturhautumista Työkuvat pysyy paremmin hallinnassa digillä kuin filmillä. Harrastekuvat ja muut omat digiotokset on aikalailla sekaisin. Periaatteessa ne on hyvin, mutta ei kuitenkan tahdo löytyä kun jotakin tarvitaan. Filmi ei auta yhtään tätä asiaa, yhtälailla sekaisin nekin on.
Vs: Digiturhautumista Mä siirryin IT-alasta pois, että voi olla kotona koneella enemmän . Joo harjottelua tuo karsiminen vaatii, mutta kyllä se siitä silmä kehittyy. Aika ajoin käyn lightroomia läpi ja poistelen turhuuksia. Ja kun on samasta kohteesta useampi, niin hampaat irvessä pitää sitten merkata jotkut huonommiksi - tai sitten mergellä yhdistää.
Vs: Digiturhautumista Kuten kirjoitin kyse ei ole digi vastaan filmi -keskustelu. Yli 40 vuoden kuvaamisen jälkeen olen kyllä tietoinen siitä, että negatiivien hallinnointi on yhtä vaikeaa, eikä turhautumiseni liity mitenkään johonkin kameraan, ohjelmaan tms. Etupäässä turhauduin itseeni ja tapaani käsitellä tiedostoja ja säilytellä kaikenlaista. Filmien osalta se on ollut hedelmällistä, sillä vuodet ovat opettaneet katsomaan vanhojakin negatiiveja kokeneemmalla silmällä, jolloin kaikkea tyydyttävää on löytynyt joukosta. Jotkut kuvat vaan kypsyvät hitaasti. Kunhan avauduin.
Vs: Digiturhautumista Sama juttu täälläkin, jotenkin vaan on yhtä autuaan sekaisin filmit kun digitkin. Tänään just pengoin digiarkistosta yhtä vaatemainoskuvaa viimevuodelta, kun tarvittiin johonkin julisteeseen, ei vaan meinannut löytää vaikka oli hyvin hakusanoittanut sanalla "mainos" Vaan hyvin selviää vähemmällä kuvaamisella, äsken otin hääpotretit ja kaikkiastaan tuli 38 räpsähdystä, eli se kinorullallinen + pari histogrammihutia, jota ei olisi filkalle tehnyt. Kuitenkin kehittämisen ja jälkikäsittelyn puolesta on se niin, ettei tilattuja kuvia enää tekisi kun digillä. Harrastuksena jotenkin vaan se filmi on kuitenkin sellaista pysyvämpää, se negatiivikin on jo periaatteessa kongreettisesti kuva, toisin kun helposti tuhoutuva tiedosto. Negatiiville kuvaamiseen suhtautuu sellaisella vakavammalla mielellä, tiedä sitten onko se muusta ilmaisusta pois vai vahvistaako se sitä.
Vs: Digiturhautumista IT-nörttinä en kaipaa yhtään enempää tietokoneaikaa feseaikaani ,D Mutta on näissä vähän perkeleesti hommia tilauskuvissa kun digille laulattaa, pimiössä selvisi yleensä päivällä, mutta näiden digiperkeleiden kanssa saa hieroa viikkotolkulla.
Vs: Digiturhautumista Eräs jo hieman vanhempi ammattikuvaaja kertoi muutama vuosi sitten, että digin myötä hän on joutunut palaamaan takaisin vanhoihin aikoihin, jolloin tilaustyöt tehtiin yötä myöten pimiössä. Sitten alettiin kuvata diafilmille, jolloin valmiit diat vain jätettiin tilaajalle. Digiaikana joutuu jälleen viimeistelemään kuviaan yötä myöten.
Vs: Digiturhautumista PhaseOne osti sen viime keväänä ja jatkaa sen kehittämistä, toistaiseksi nimessä on vielä Microsoft. http://www.phaseone.com/en/Software/Expression-Media-2/Whats-new.aspx
