Ihan ok sarja. Elikot ovat omassa osassaan maalla. Ok suoritus viiskymppisellä, joka voi olla hieman haasteellinen noissa valoissa. Samalla sitä huomaa myös sen puutteet. Mä nään tässä aika hyvän projektin, jota kannattaa jatkaa.
Oletko miettinyt, mitä todellisuudessa haluat sanoa elämästä taajaman ulkopuolella? Ihan ei vielä tästä aukea. (Paitsi jos viesti on, että siellä on eläimiä, mutta se ei ehkä ihan riitä)
Arvatenkin monelle elikoiden pitäminen on juuri se juttu taajaman ulkopuolella asumiselle. Jukkiksen otsikkohan on ...vol. 2 eli osa isommasta kokonaisuudesta. Minusta hyvä sarja siitä puolelta elämää.
Karheaa kehitystä, ei pidä. Eikä tuo leicasta tai taajamasta mitään erityistä. Muuten ihan kivoja eläinkuvia.
50mm lasi on kyllä monikäyttöinen kuten näistäkin tulee selville. Tri-x on kehitetty niin että rae ei nouse niin paljon kun olen joskus aikaisemmin nähnyt. Rae ei ole itseisarvo vaan se on osa kuvaa. Ja hyvä niin. Kerronnallisesti kuvat on dokumentaarista kuvitusta joten mitään sen kummempaa sisältöä kuvissa ei ole eikä minusta tarvitsekkaan olla. Kyllä Leican erinomaisuus kuvissa näkyy. Kitisijät ei niitä koskaan nää.
Hienoja kuvia...Tällainen kuvausprojekti on itsellänikin haaveissa...Minä en kuitenkaan "tuhlaisi" tuollaisia kuvausmahdollisuuksia käyttämällä mv-filmiä ja yhtä polttoväliä, täyskennodigi ja 24-70mm antaa niin paljon enemmän kuvakulmia ja kaikki on myöhemmin mahdollista kuvankäsittelyllä mv/väri/filmimäisyys jne ja eikä tarvisi jännittää onko filmit onnistunut. nimim "filmikuvaukseen tympääntynyt"
Minä en koe 50 mm ollenkaan rajoittavana. Stravinsky teoksessaan 'Musiikin poetiikka' toteaa, että mitä tiukemmat rajat soittajalla on, sitä vapaampi hän on tulkitsemaan. Asia on juuri näin. Aion vedostaa kuvat pimiössä, näistäkin ehkä 1-2, riippuu miten muut kuvaukset menevät ja millaisia kuvia niistä tulee. On totta, että nämä eivät mitään elämää suurempia kuvia ole ja varmasti olisi niin, että hyvällä ennakkosuunnittelulla kuvattavien kanssa saisi otsikon aihetta paljon paremmin kerrottua kuvin. Minulla on kuitenkin kovin vähän aikaa käytettävissä kuvaamiseen- teen sen, minkä tällä hetkellä pystyn. Pitää myös soittaa päivittäin kitaraa, liikkua ja olla ennen kaikkea perheen kanssa.
Ammattimuusikkona myös ja urkurina olen kyllä kokenut, että mitä enemmän äänikertoja uruissa on sitä enemmän pystyn toteuttamaan musiikillisia visioita, jos uruissa olisi vain yksi äänikerta (vrt yksi polttoväli) olisi se aikalailla rajoittava tekijä etenkin romantiikan ja barokin ajan sävellyksissä, kyllähän se renesanssimusiikissa menettelee. Mutta kyllä toisaalta ymmärrän sinun pointtisi, vähemmän on enemmän
Luultavasti urkujenkin äänikerroissa kultainen keskitie on paras. Jos on liikaa, ei tiedä, minkä valitsee ja jos liian vähän, niin ei voi toteuttaa visioita. Sama koskee sähkökitaran lisälaitteita. Vaimoni on ammattiviulisti, mutta sehän eroaa soittimena uruista aika lailla
En kirjoittanut puoliksi vaan ihan täysin tosissaan, tietty. Eikö Leican erinomaisuus näy kuvissa, vai etkö sitä nää vai etkö halua nähdä?
Minä nyt sitten rohkeasti oletan, että kysyit tosissasi. Vastaan järjestyksessä a) ei (lienee kyllä suht käypäistä yleistä tasoa, en oikein osaa sanoa mistä odotat sen näkyvän) b) en (viittaan edelliseen) c) ei minulla ole erityistä intressiä suuntaan eikä toiseen. Miksi olisi tai pitäisi olla? Onhan tämä vähän hassua, kun ei tiedä onko kyseessä vedätys johon menen vai kysytkö tätä nyt oikeasti...
Kyllä minulle Leicassa pari ominaisuutta ovat tärkeitä: - ikänäön myötä on hankala tarkentaa mekaanisella peilikameralla, mittaetsimellä onnistuu - näissäkin käytin kanakuvassa ja koirakuvassa suljinaikaa 1/15 käsivaralta: Leicalla onnistuu aina, peilikameralla harvoin Tosin mulla on canon eos3, johon käyvät canonin af-optiikat, joita mulla on digiin. En ole vielä kuvannut rullaakaan, mutta pitää kyllä kuvata.
Ja kun Leicalla pamauttaa aukolla 2, kuva on terävä. Samaa ei voi sanoa monesta muusta 50 mm optiikasta....
Leican erinomaisuus tulee vahvasti esille, kunhan kuville antaa ensiksi perus-filmitasoituksen ja sitten perään Leica-kulttuuritasoituksen. Sen jälkeen ei juuri (teknisesti) parempia voi kuvitella,