Pimiövalaisin

Suojavalokalvoja on tai on ollut olemassa monenlaisia. Suojavalon toimivuus on aina suhteessa valon intensiteettiin joka valonherkälle materiaalille lankeaa ja luonnollisesti myös aikaan. Vertaa aukko ja aika. Aallonpituudet ovat myös tärkeässä roolissa niin suojavalon kuin valonherkän materiaalin herkkyyden suhteen. Vaikka sanottaisiin että jokin lähettää tai läpäisee vain tiettyjä aallonpituuksia tai että jokin on herkkää vain tietyille aallonpituuksille, ei se ikinä ole absoluuttisen totta vaan todellisuudessa suhteellista.

Näinpä, kun kysytään onko jotain rajoja, niitä todella on, mutta ne ovat täysin tapauskohtaisia ja siten vain itse tutkittavissa. Vaikka olisi ihan paperivalmistajan oma suojavalo käytössä, niin silläkin on oma työskentelyyetäisyys ja -aika, joka voidaan taata.

Nää ei ole mitenkään on tai off juttuja. Harvan pimiökään on absoluuttisen valotiivis.

 

Kokeilin hakua kolikkotesti. Lue myös vastaus 13 Olli Jaakkola. https://www.kameralaukku.com/filmikuvaus-f38/pimion-valaistuksesta-t68218#p502717

Kellanvihreä antoi mm. tämän. https://kameralaukku.com/filmikuvaus-f38/pimiovalaistus-mustavalkovedostukseen-t112940

 

Oon tehnyt kolikkotestin ja hyvä tulos vaatii todella niukkaa valaistusta. Kaikki kohdat jossa paperi altistuu valolle kannattaa pitää minimissään, eli suurennuskoneella ja kehitealtaassa. Ikkuna on vähän epävarma valaisin, kun teho pitäisi mitata täydellä auringon paisteella ja kun valon voimakkuus vaihtelee rajusti.

 

Tuossa tulee kieltämättä mieleen myös paperin ja suojavalon yhteensopivuuden aste. Mutta työskentelyaika ja mitä todella niukka merkitsee, on toki avoinna.

 

Mulla oli pimiössä (kun sitä vielä käytin) led-nauhoista nikkaroitu valaisin. Laitoin nauhasta 10cm pätkiä rinnakkain tyhjään cd-levyn koteloon. Kannen kohdalle lisäksi muutama kerros punaista suodinfilmiä, jotain Roscon geeliä joka läpäisi vain punaista. Kulmikas valaisinpinta sisältää helposti ehkä reilun metrin led-nauhaa.

Punaisissa ledeissäkin oli yllättävän paljon muita värejä, esim. cd-levyä heijastimena (difraktio) käyttäen (tai prismalla) erotti hennosti vihreitä ja keltaisia värejä. Ilman lisäsuodinta piti tehoa pienentää "hämärän tasolle" ja/tai käsittelyaikaa rajoittaa.

Suodinkerrosten kanssa tuosta sai *todella* kirkkaan. Kirkkaus vastaa tasoa, että huoneessa olisi 40-60W hehkulamppu, mutta kaikki valo on punaista. Kolikkotestit yms eivät näkyneet papereissa reilun tunnin testiajalla. Tuo teki työskentelystä todella mukavaa.

Myös muutaman ledin fillarin takavalo toimi, mutta oli valoteholtaan vähän heikko. Fillarin valojen kanssa en tehnyt koskaan pitkiä testejä toisin kuin tuolla tehovalaisimella.