Vs: Teinaripotrettei Tuosta viimeisestä pidän, se on tosi luonnollinen. Kivat sävyt ja tyttökin on rento eikä poseeraamalla poseeraa. Mielestäni ykköskuvassa ei ole punaista joka pitäisi poistaa, mutta joko Hue/Saturationilla valitsemalla valikosta punaisen ja vähentämällä sen intensiteettiä, tai sitten sama Selective colourissa (muistaakseni tuonniminen, PS täällä ruotsiksi.) Kiva kun joku vihdoinkin uskaltaa näyttää hammasrautojakin.
Vs: Teinaripotrettei Ai ei vai. Noku munki mielestä se on siinä ja siinä että pitääkö. Joten kyselen siks...
Vs: Teinaripotrettei Kivalta noi näyttää! erillaisia ja mielestäni ei kyllä punerra? hienot on raudatkin!
Vs: Teinaripotrettei Kivoja potretteja, nimensä mukaisia Itse vähentäisin punaista joko a) selective colorilla, b) hue/saturationilla, c) levelsillä tai sitten vähän kaikilla värkkäillen ja quickmaskia/selectioneita käyttäen =)
Vs: Teinaripotrettei Ei vaan just tän takia digikuvaus ei oo mun juttu. Kuvia on helppo räpsiä mut rupee sit niitä hienosäätää...
Vs: Teinaripotrettei Joku suomalainen huippu muoti- ym. kuvaajatar sanoi vähän aikaa sitte, että itse uskoo siihen, että kuvaa ei saa käsitellä jälkikäteen, vaan kaikki pitää saada kohdalleen kuvatessa. En tiedä, salliiko hän itselleen edes burning in/shading-tyyppistä säätöä. Että voi sen niinkin tehdä, jos osaa, ja jotkut tekeekin. Kaunis tavoite, ja diallahan homma melkein niin onkin. Ellei sit skannaile tai vedostele jne.
Vs: Teinaripotrettei Näin on. Muistettakoon kuitenkin se tuhatvuotinen viisaus, että kuvissa olevat virheet koskevat useimmiten koko kuvaa, eli osien maskaus on aina vasta toissijainen vaihtoehto. Kuten _nähdäkseni_ tässäkin tapauksessa.
Vs: Teinaripotrettei On vaikea ajatella "kauniiksi" tavoitteeksi sitä, että jotain mainittua "ei saa" tehdä. Se kuulostaa a) ahdasmielisyydeltä b) ymmärtämättömyydeltä vedostuksen luonteesta c) filmi-defensiivisyydeltä d) epäammattimaisuudelta ja e) väärin ymmärretyltä perfektionismilta
Vs: Teinaripotrettei Vai a) halusta tehdä hommat tietyllä tavalla, kysehän oli vain itsen ruoskinnasta ja rajaamisesta b) varmistamalla, ettei vedostusvaiheessa tarvitse tehdä enää mitään korjauksia, jotka ehkä vaikka huonontaisivat lopputulosta verrattuna paikan päällä toteuttamiseen c) formaattiriippumattomalta, kokonaisvaltaiselta asenteellisuudelta d) ammattilaisen vapauden ottamiselta tehdäkseen miten parhaaksi näkee e) oikein ymmärretyltä perfektionismilta, sikäli kun sitä on objektiivisesti olemassa? Ja eikö tavoitteen asettamisen luonteeseen oleellisesti kuulu joidenkin asioiden kieltäminen? Eikä minun tarvitse olla samaa mieltä ko. naisen kanssa, varsinkin kun mv-kuvauksessa ilman lisävalaistusta joutuu useinkin korjailemaan valotuksia vedostusvaiheessa. Nyt, kun minua puraisi diakärpänen, on alkanut enemmänkin kiinnostaa kaikenmoinen filtteröinti ja fillaaminen jo paikan päällä. Ja kuka kukaan on sanomaan, että joku tekee jotain asiaa väärällä tavalla? Ja eikö ole kaunista, että jollain on ylipäänsä tavoitteita ja asenteita, varsinkin valtavirrasta poikkeavia? Sehän lienee monimuotoisuuden ja kehityksen edellytys.
Vs: Teinaripotrettei kukin tekee tavallaan vai mitä? Minäkin tykkään edes yrittää kuvata valmista. En yleensä rajaa jälkeenpäin ellen ajattele jo kuvatessa kuvaa toisenlaiseen muotoon ja koitan jo valoilla tehdä sen mitä haluan, ettei tarvi muualla sitä tehdä. Aina se ei ihan onnistu mut monesti on onnistunut ja nämäki kuvat, nämä on sitä mitä oon tarkottanu, vaan toi punaisuus on ikuinen ongelma kun kääntää AdobeRGB:sta sRGB:ks tai sitten mä en vaan osaa sitä kääntöä.
Vs: Teinaripotrettei f) tai sitten siitä, että ainakin studiossa on mahdollista optimoida valoihin liittyvät asiat sellaisiksi, että jälkikäsittelyn tarvetta ei ole. Olisi hullua tehdä sama työ kahteen kertaan, jos kerralla saa valmista. Kuvankäsittelyn tai vedostamisen kanssa askartelu on itsestänikin viihdyttävää puuhastelua, mutta en usko, että ammattityössä ylimääräinen kuvankäsittelytyö (etenkin jos kuvaaja ei itse tee sitä) on mitenkään toivottavaa: materiaalia on paljon ja se pitää saada dead-lineen mennessä valmiiksi. Ja taas kerran: mikä helkkarin hiekkalaatikkosyndrooma teitä vaivaa tuon filmi-digi -hölmöilyn kanssa? Samaa valokuvausta kaikki tyynni. Ilman tilaajan paineita toimiva harrastaja kuvaa tasan sellaiselle formaatille kuin itseä huvittaa - jos tämä ei jotain toista miellytä, pitäköön mölyt mahassaan ja arvioikoon lopputulosta, ei sitä millä se on tehty. edit: Helille sen verran, että kuvasin yhtenä päivänä noilla samoilla salamoilla pari ruutua päivänvalodialle ja saattaa olla, että valojen värilämmöt ovat hieman punertavan puolella (mikään tieteellisesti tarkka koe ei ollut kyseessä, koska filmi oli sen verran yli-ikäistä, että osa punerruksesta saattoi johtua siitäkin). Harmi, ettei ole salaman tarkistukseen sopivaa värilämpömittaria, mutta joskus voisi haarukoida digillä oikeaa lämpötilaa.
Vs: Teinaripotrettei No hitto! Mä en kyllä osaa mitään värilämpötilaa haarukoida, mut mennäänkö joskus tekee testei?
Vs: Teinaripotrettei Raakakirkosta päivää. Elkää nyt hyvät immeiset tehkö elämästänne hankalaa mitään värilämpötilahaarukointeja käyttämällä vaan kuvaatte RAW:na ja elätte elämänne onnellisina loppuun asti.
Vs: Teinaripotrettei No mut mä kuvaan raakana koko ajan... Värit on tosi ok Adoben väriavaruudessa mut kääntö tuo punasta esiin. Se on se ongelma.
Vs: Teinaripotrettei Hommaat harmaakortin ja kuvaat sen ekaan kuvaan mukaan. Jälkikäsittelyssä pipetillä ekasta kuvasta "oikea" värilämpötila, jos sellaisen haluut kuviin. Kai sä kuvaat RAWia? Kuvaathan?
Vs: Teinaripotrettei Kyllä vaan. Yritinkin vain tuoda esiin, että jollain on (näinä jälkikäsittelyn aikoinakin) tuokin tapa käytössä.