Moi Pohdiskelin tuossa, että minkä kokoista printtiä milläkin formaatilla saa? Olen vedostanut tähän mennessä ainoastaan kinoa ja huomannut, että myös käytetty filmi(ja kehite) vaikuttaa myös enimmäiskokoon. Jossain vaiheessa rakeisuus alkaa olla jo niin isoa, ettei tee mieli tehdä isompaa tai sitten piirto ei riitä. Kertokaahan omista havainnoista ja mieltymyksistänne. WB
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Mitään varsinaista rajaa ei ole filmiltä optisesti suurennettaessa. Kyse on vain siitä näyttääkö hyvältä minkäkintyyppisessä kuvassa eli mitä oikein halutaan. Jos verrataan kinaria ja kuusseiskaa, suurennossuhteeseen tulee lähes kaksinkertainen ero pitkän sivun mukaan. (2x36mm=72mm) Rae, naarmut ja pöly ovat vastaavasti erikokoisia. Suurennossuhteen erosta (olettaen edelleen että aina tehdään yhtä suuri vedos) johtuen myös optiikan piirtokyvyn vaatimuksessa on vastaava ero. Itse olen tehnyt rullapaperille vedoksia muutaman kerran. Paperi on reilun metrin leveää. En ole kokeillut kinaria siihen, mutta rullafilmillä. Mamiya RZ ilmeisen hyvine objektiiveineen ja keskiherkkä filmi antoivat varsin siistin ja terävän vaikutelman. Noissa löytyy jotakin mm. erilaisten filmien resoluutioista ja optiikoista. Myös aukon valinnasta. http://www.normankoren.com/Tutorials/MTF1A.html http://cool.conservation-us.org/coolaic/sg/emg/library/pdf/vitale/2007-04-vitale-filmgrain_resolution.pdf Kinarilla saa järkevällä filmi- ja kehitevalinnalla sekä huolellisella työskentelyllä uskomattoman siistiä jälkeä. Ja ennen kaikkea niin pieni formaatti opettaa tehokkaasti suuren suurennossuhteen takia ja sen jälkeen voi siirtää opittua isompaan.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Jos printtiä tarkastellaan "oikein" eli vähintään järkevän matkan päästä suhteessa sen kokoon, ei käytännön rajoja ole. Toki 8"x10" on ja myös näyttää sävykkäämmältä ja terävämmältä, mutta olen nähnyt myös kinarista oikein hienoja suunnilleen 2x3 -metrisiä suurennoksia. Minusta sisältö ratkaisee paljon tässä suhteessa.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? sisältö voi olla printin koossa myös, printti on täysin eri asia kuin fyysisestä maailmasta irrallaan leijuva ideaali kuva. printti on esine. sisällöstä ja printistä erikseen puhuminen on jotenkin hölmöä ja kapeakatseista, aivan kuin se sisältö olisi jotenkin irrallaan siitä printistä, leijumassa jossain astraalitasoilla. mainitsen tästä siksi, että ihmiset täällä usein uskovat että tekniikka ja sisältö on eri asioita, ja jotenkin irrallaan toisistaan. joka on täysin absurdi ajatus. mutta joo, ei tota printtikokoa voi kukaan määritellä. juuri sen takia, että se on osa sisältöä ja yksi tärkeä valinta. eikä sitä katseluetäisyyttäkään voi kukaan määrittää, sekin on yksi valinta. pieni printti kutsuu katsomaan läheltä, iso ehkä tuottaa erilaisen vaikutelman.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? En sen enempää voi todistella kantaani, mutta esim Photokinassa on vuosikymmenien varrella osunut silmiin niin Zeiss/Kodak kuin Agfan, Sigman, kuin Fujinkin osastolla huimaavan hienoja isoja printtejä. Puhumattakaan nyt Sinarin herkuista... Jos joku on niin tekofriikki, että menee tihruamaan kinarista tehtyä 2x3 -metristä printtiä nenä kiinni siinä, on se vain ja ainostaan hänen henkilökohtainen ongelmansa, eikä liity tähän ketjuun mitenkään.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Olen ihan eri linjoilla nenä kiinni katsojien nimittelyssä. Katson aina ihan jokaista valokuvaa eri etäisyyksiltä. Se on luonnollista uteliaisuutta. Mikä ihmeen tekofriikki? Vaadi sinä vaan näyttelyihin aitoja, ettei kukaan muukaan pääse lähelle. Tai ole siellä nurkassa valvomassa ja puhalla pilliin kun väärä tapa kokea valokuva on havaittu.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Onneksi monet isot kuvat ovat mm. kaiteen tms. takana siten, ettei tarvitse eikä pääse nuuhkimaan nenä kiinni printissä. Eihän se ole valokuvan perustajatus.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Minun mielestäni on hienoa jättiprintin kanssa kun resoluutio on niin vähäinen että kuvan hahmotus katoaa lähelle mennessä. Kukaan ei tullut moittimaan katsojia Tellervo Viitaniemenkään näyttelyssä, kun nenä kosketti monimetrisiä kankaita joissa oli kännykkäkuvia. (Ja muuten ihan tavallisen kännykän kuvia, eikä sellaisen joita olet täällä aina hehkuttanut resoluutiollaan.) ed. Se olikin Renja Leino Zebrassa viime talvena. Viitaniemelläkin oli isoja kuvia kyllä.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Jotkut näkevät rakeen tai pikselit vain vikana ja tahtoisivat kieltää niitten havaitsemisen. Asiaa ehkä valottaa tuo Kapan omakuva.. omalla tavallaan erikoistapauksena. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,18665.msg781216.html#msg781216
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Eikös me puhuttukaan valokuvasta. Ei rakeista, eikä pikseleistä? Edit: Mutta antaa mun puolestani olla. Puhumme selkeästi aivan eri asioista.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? En tiedä, ehkä. Ei ole valokuvaa ilman rakeita tai pikseleitä.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Valokuvat koostuu noista pixeleistä ja rekenteista, ei ole valokuvaa ilman niitä. Valokuvaa tollasena abstraktina käsitteenä, irtonaisena fyysisestä todellisuudesta, ei ole olemassa. Se on vain ihanne, ajatus ja ideaali. Toi koko ajattelutapa on uskomattoman purkkipää ajattelua. Joka toistuu tälläkin foorumilla jatkuvasti.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Kyllä, muunmuassa siihen monesti omituisesti käsitettyyn perspektiiviinkin.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Totta. Se on yhtä pölvästiä kuin että katselisi tätä Kameralaukkua ja miettisi saitilla olevia sisältöjä, kuvia ja tekstiä, ja sivuston toimintoja unohtaen kokonaan niiden taustalla olevat BITIT ja pohtimatta niiden määrää, puhtautta ja järjestystä. Se olisi ihmeellisen kapeakatseista tietämättömyyttä.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Vetää hiljaiseksi tämän tason älyttömyys... Sä oikeesti siis näet valokuvan yhtäläisenä keskutelufoorumin kanssa? Hieno esimerkki siitä kapeakatseisuudesta josta puhun. Jossa oikeasti uskotaan, että valokuva on puhtaasti kirjaimellista informaatiota sisältävä meediumi.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Mun mielestä ei ollenkaan kapeakatseista ajatella noin, ihan samalla tavalla, tämän tekstin takana on bittejä kuin on digitaalisessa muodossa olevassa valokuvassa. Vai oletko eri mieltä?
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Kirjoitus on lauseita, sanoja ja kirjaimia, joista kirjaimet ovat jakamattomia perusyksiköitä. Valokuvan rakennetta on vaikea verrata tähän, mutta jos yritetään, ei siinäkään päädytä rakeeseen tai pikseliin, vaan valokuvan kielen sanat ja kirjaimet voisivat olla perusmuotoja. Pisteitä, viivoja, ympyröitä, kolmioita, nelikulmioita ja näitä eri kokoisina ja erilaisin kirkkauksin. Ja vielä väritkin mukaan. Vaan missä on sanan ja kirjaimen ero valokuvan kielessä? Ehkä kun aina vaan mennään lähemmäs ja suurennetaan, nähdään pienempiä palasia, joista kuva koostuu ja näin kirjaimet on löydetty. Sitten kun mennään vielä lähemmäs katoaa kirjaimet ja nähdään enää vain rae eikä sitä mitä rae piirtää. Aivan samoin kuin kirjoittajan kynän musteen leviäminen paperin kuiduissa mikroskoopilla tarkasteltuna ei liity kieleen eikä edes kirjaimiin.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Kiitos positiivisesta ja rakentavasta lähestymistavasta ....................................... En tiedä muista mutta kun itse olen käynyt katsomassa hienoa printtejä Adamsista Sammalahteen, isoja ja pieniä, ei kertaakaan ole tullut mieleen kuinka vähän tai paljon jossakin printissä on rakeita tai kuinkahan paljon kennossa on ollut pikseleitä.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Minä katselin HCB:ssä tänään rakeita ja huomasin monissa kuvissa jopa bromide dragiä. Rodinal-ständilläköhän se on niitä kehitellyt aikoinaan? Jännä harppaus rakeen hienoudessa taisi olla siinä 40-luvun puolivälissä. Vissiin kehitteet kehittyneet tai filkka vaihtunut. Niin ja oli ne kuvatkin yhtä upeita kuin aina. Toisenkin kerran ajattelin käydä. Mulle tulee mieleen tuosta "kuinka isoa printtiä" -kysymyksestä että kyllähän sitä mielellään 35mm filkalta projisoituja leffoja katsoo isolta kankaalta. Sodankylässä, joka vuosi, monta rainaa ja kaikki filmikopioita, enkä minä sielläkään mieti että hyi, onpas rakeista. Kyllä siitä pienestä ruudusta yllättävän isoihin projisointeihin ja vedoksiin piisaa.
Vs: Miten isoa printtiä milläkin formaatilla ja filmillä? Ei taida olla kyse siitä että kuinka monta pixeliä kennossa on, tai onko printissä rakeita tai ei. Vaan siitä miten näitä ominaisuuksia käytetään. Ja se että sä et mieti jotain, ei meinaa että joku muu ei miettisi. Kuten yleensä se kuvaaja, joka tekee valintoja saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen. Mitä enemmän valintoja se kuvaaja pystyy tekemään, sitä paremmin se hallitsee lopputuloksen ja oman visionsa. Näitä valintoja se pystyy tekemään, hallitsemalla sen valitsemansa meediumin. Tekniikan hallitseminen ei edelleenkään siis meinaa sitä lineearista purkkipää ajattelua joka olisi pyrkimys johonkin tekniseen täydellisyyteen (josta pitää tosi coolina jäbänä pysyä kaukana, koska ollaan foorumilla sovittu että se on kamalaa se). Tekniikan hallitsemisessa on kyse siitä, että pystyy ilmaisemaan itseään vapaammin. Se että sä rajaat pixelit ja rakeet sun ilmaisukeinojen ulkopuolelle, on jo itsessään valinta. Ansel Adams kuvasi pääasiassa 8x10", koska se nimenomaan halusi tehdä rakeettomia hienoja printtejä. Siksi ne myöskään ei ole valtavia. Hän myös kuului f/64 clubiin.. jonka tarkoitus oli nimenomaan toimia vastavoima pictorialistiselle liikkeelle. Tehdä täysin skarppeja printtejä, siis selkeä valinta. Anselhan nimittäin aloitti pictorialistina, ja lopulta päätyin täysin toiseen tyylisuuntaukseen. Pictorialistit taas tekivät pehmeitä printtejä, käyttivät erilaisia sävytys yms. tekniikoita. Erilaisia papereita. yms. Tämän jälkeen Anselmi teki selkeä valinnan vaihtaa tyyliään. Valintoja valintoja. Anselmi myös tuli tunnetuksi nimenomaan vedostustekniikoistaa, hän siis ohjasi katsojaa kokemaan kuvan kuin hän itse halusi. Taaskaan ei siis ollut olemassa jotain astraalitasolla heiluvaa valokuvan ehdotonta informaatiosisältöä joka ilmaisee itsensä täysin riippumatta tekniikasta ja kuvaajasta. Kuvasta jonka olisi voinut ottaa vaikka iiiphonella, koska ei ole mitään väliä montako pixeliä kuvassa on. Ja anseli oli itseasiassa vähän hölmö kun kuvasi 8x10" koska ois voinut kuvata iiphonella vaan. Kyse oli kyse Anselmin näkemyksestä, tulkinnasta. Jonka mahdollisti hänen tekninen osaamisensa. Jos kattoo sammalahden printtejä, niin niissäkin on pyritty tiettyyn lookkiin. Ei olla esim. lähdetty revittelemään suuria printtejä, vaan tehty varsin konservatiivisen kokoisia. Kumpikin näistä kuvaajista edustaa hyvin konservatiivista valokuvauksen linjaa. Kumpikin on tehnyt selkeitä valintoja, saavuttaakseen sen haluamansa lopputuloksen.