Kuva vaikuttaa äkkiseltään tylsältä hautausmaakuvalta. Johtuneeko saatelaulusta ja tummasta vainajoitumista ennustavasta taustasta, mutta kuva muuttuikin uhkaavaksi kuvaksi kapeasta ja turvattomasta polusta, jonka varrelle on haudattu kauhea määrä kuolleita ihmisiä...
Jotekin tässä on sitä suomalaista melankoliaa. Tosin toteutus voisi olla kyllä eittämättä hieman parempi, mutta mulle tästä tulee mieleen esim. joku Niskalaukauksen biisi.
Kaunis valo. Hautausmaat miellyttävät minua tunnelmallaan varmaan keskivertoa enemmän (!) joten kapea, mutkitteleva polku puhtaalla lumella viehättää minua kuvassa. Ei Argosin parhaita kuvia, mutta jatkaa sitä piilotettua omakohtaisuuden teemaa mitä oli myös lakeus-kuvissa joissa oli tämä mystinen mieshahmo.
Parannusehdotus. Etualalla oleva risukko ja sen takana vasemmalla oleva varjoisa alue rikkoo "pieni polku" -ajatuksen. On kuin vasemmalta tulisi polulle jokin valtatie. Rajaisin ehkä koko etualan pois.