Vs: Pieni kysymys papereista Kyllä se baryyttipaperinkin huuhtelu on kriittistä, johan se huuhteluaika sen kertoo. Miten varmistua, että koko prosessi on mennyt tarpeeksi oikein, jos pitkää säilyvyyttä haetaan? Muutenkin kuitupaperin prosessointi on huomattavasti työläämpää tai ainakin kestää kauemmin. Se siinä muovipaperissa viehättää, varmaan kyllä tiesitkin. Molemmille on käyttönsä.
Vs: Pieni kysymys papereista Kyllähän muovi on huomattavasti helpompaa ja nopeempaa. Jos vain niistää reunat siistiksi eikä lilluttele ylimääräisiä, niin kyllä ne hyvin säilyy, jos prosessi on muuten hyvä. Eikä tartte miettiä kuvan suoristusta sun muuta Kuidussa on sitten miellyttävämpi, aidompi tuntu ja sillä on toki parempi säilyvyys. Mutta kyllähän kuidun prosessointi, kuivatus ja oikaisu on semmoista puuhaa, että ne ominausuudet kyllä ottaisin muovilta, jos vain voisi. Mutta kyllä vaaka kallistui mullakin kuituun tuossa joku vuosi sitten. Nuo pitkät ajat ja muut hankaluudet on vain kestettävä.
Vs: Pieni kysymys papereista No, muovipaperit saa tietysti valmiiksi ja narulle kuivumaan sitä mukaan kun niitä tekee, mutta mielestäni baryyttipapereilla on periaatteessa ihan sama duuni. Valmistumisprosessi vaan on hieman eri, ainakin itselläni. Yleensä ehdin ja jaksan vedostaa ehkä 4-5 valmista kuvaa illassa. Ekaks valotan, kehitän ja kiinnitän kaikki illan vedokset ja laitan ne huuhteluun arkostopesuriin. Tässä vaiheessa sytytän valot ja avaan ovet että saa raikasta ilmaa pimiöön. Seuraavaksi siirrän vedokset parin minuutin seleenikylpyyn jonka jälkeen takaisin arkistopesuriin. Tämän jälkeen vedokset valmistusjärjestyksessä baryyttipaperirumpukuivaajaan. Koko prosessi on niin aikaavievä, varsinkin se kuivaaminen, että huuhteluaika on riittävä. Joskus olen miettinyt että lilluvatko siellä huuhtelussa liiankin pitkään, mutta en ole ainakaan huomaanut että siitä olisi mitään haittaa. Jotain vedoksien pöhöttymisestä olen kyllä lukenut, mutta en ole itse todennut. Mulla on muuten myyntipalstalla arkistopesuri myynnissä jos joku tarvitsee.
Vs: Pieni kysymys papereista Jos tekee huolella kuvia ja viimeistelee ne, toki kuitu sopii hyvin (näyttelyvedokset ja vastaavat). Silloin ei haittaa jos kuvaa kohti aikaa kuluu reilummin prosessoinnissa ja huuhteluissa. Kuitenkin jos haluaa tehdä reilummin kuvia, menee vaikeaksi tuo huuhtelu kun usein se aristopesuri ei ole älyttömän kokoinen. Jos tekee kuvia vaikkapa ihan kenkälaatikkoon ajatuksena että niitä voi sitten kädessä pitäen selata, on varmaankin ihan järkevä valinta tuo helpompi muovipaperi. Kannattaa myös huomata että paperilaaduissa on muitakin eroja, joiden välillä valinta voi olla makuasia. Esimerkiksi muovipaperin mustuma on usein kuitupaperin mustumaa tummempi (ainakin se maksimaalinen mustuma, tosin eihän sitä kuvaa voi vain se tavoitteena tehdä), paperien pinta näyttää erilaiselta jne...
Vs: Pieni kysymys papereista Kuitupaperia harkitsin vakavasti, mutta käytännössä se olisi huono valinta ainakin minulle. Kun haluan vedostaa, pystytän väliaikaisen pimiön parin neliön kylppäriin, jossa se voi olla maksimissaan kaksi vuorokautta ennen purkamista. Peseytyäkin täytyy. Prosessin joutuisuus ja tilankäyttö ovat avainasemassa. Pesuria ei ole, eikä ole tilaa sellaiselle. Prässiä ei ole, eikä ole tilaa sellaisellekaan. Puhumattakaan mistään rumpusysteemeistä. Vaihtoehdoksi jäisi baryyttien lilluttaminen altaassa yön yli, kuivaaminen jossain astiankuivauskaapissa, jonne mahtuisi kaksi arkkia kerralla, ja prässääminen jossain kirjojen välissä. Viikonlopun saldoksi jäisi ehkä kaksi vedosta, ei paljon inspiroi roudaamaan suurennuskonetta sun muita kamoja kylppäriin. Varsinkaan, kun ei ole tilaa tai tarvikkeita suuremmille kuin 24x30cm vedoksille. Harmillinen tilanne siinä mielessä, että esteettisiltä ominaisuuksiltaan baryytti houkuttaisi jonkun verran kyllä. Muovipaperi on siis minulle hyvä vaihtoehto, ja olen itse asiassa melko tyytyväinen lopputulokseen. Ilford 44M vahvassa seleenikylvyssä uitettuna näyttää peräti nätiltä.
Vs: Pieni kysymys papereista Ei ikävä kyllä kuulosta kovin näppärältä tuo reunojen leikkaaminen, pitäisi varmaan kuivata paperi aina ennen toonausta tätä operaatiota varten? Märän paperin leikkaaminen tuollaisella rullaleikkurilla kuulostaa vähän hasardilta puuhalta... Kyllä tuo Moerschin seleenitooneri sävyttää Ilfordin 44M:n ihan nätisti ~1+15 liuoksella, vaatii tosiaan vaan sen useamman minuutin uittamisen. Toonerin vaihdon en uskoisi vaikuttavan juurikaan tuohon aikaan, ja toisaalta pidän nykyisen paperin käsiteltävyydestä ja lopputuloksesta. Nykyään on kyllä aika vähän näitä varteenotettavia muovipaperivaihtoehtoja, Agfaa saisi vielä 24x30 cm koossa 25 liuskan paketeissa Saksasta. Se on kylläkin mattapintaista, ja toisaalta jos siihen tykästyy niin sitä ei tietty enää saa sitten joskus vuoden päästä.
Vs: Pieni kysymys papereista kiva vedostuspäivä on sellainen kun saa tehdä vaan yhden kuvan. jos on luvannut jollekin epämääräisen kasan kuvia eikä niihin ole laittaa paljoa aikaa tahi effortia niin päivä on paska pakkopulla vedostuspäivä joka syö sitä kipinää valokuvauksesta ja johtaa viimekädessä syvään taantumaan..
Vs: Pieni kysymys papereista Onneksi en tee kuvia kenellekään muille kuin itselleni, ellen sitten halua antaa jollekin jotain lahjaksi. Sellainen vedostuspäivä kun saa tehdä vaan yhden kuvan ei ole kiva, jos sitä yhtä kuvaa varten täytyy aina erikseen rakentaa ja purkaa koko pimiö. Paljon mukavampi saada samalla vaivalla nautiskella vedostuksesta useamman kuvan verran.
Vs: Pieni kysymys papereista Kun aloittelin kuvien tekoa 70- luvun alussa, huuhtelu oli varsinainen painajainen. Koulupojalla ei ollut varaa pesureihin, eikä siihen aikaan oikein hyvällä katsottu veden juoksuttamista tuntikaupalla. Kuivurissa oli kiiltolevyt ja kiilloitus onnistui ehkä joka toinen kerta riittävän hyvin. Ilman kiiloituslevyjähän kiiltävästä baryyttipaperista tulee puolikiiltävä tai puolimatta, miten päin haluaa asian ajatella. Minulle on aina opetettu, että kiiltävällä paperilla saavutetaan laajin sävyntoisto, joten sitä olen pääasiassa harrastanut. Kun sitten muovipaperit tulivat yleisesti saataville, niin vedostusten alkoi sujua ihan toisella tavalla. En ole sen jälkeen paperi-paperin perään katsonut Aika tavalla puhutaan kuvien säilyvyydestä. Monia tuntuu huolettavan, säilyykö heidän mestariteoksensa jälkipolville. Onkohan se niin oleellista kaikkien kuvien kohdalla? Ainakin omalla kohdallani on ehkä parempi, että kuvat tuhoutuvat itsestään tietyn ajan kuluessa... Negatiivit kuitenkin säilyvät kohtuuvaivalla. Tehkää kuten Edward Weston ja dokumentoikaa tarkasti vedostustiedot, niin poika/tytär sitten voi tehdä uusia yhtä hyviä vedoksia.
Vs: Pieni kysymys papereista Pieni vastaus papereista: www.123Prolab. com isompi vastaus: <EMAIL email="Jukka.vatanen@kolumbus.fi"]Jukka.vatanen@kolumbus.fi</EMAIL> vielä isompi, Livenä :>> 118: Jukka Vatanen GSM ???