Vs: Pieni kehityskoe No joo, oot oikeassa. Mut kylhän yleensä kummiskin sävyjä on kuvassa paljon enemmän kuin kaksi. Varsinkin enemmän kuin vain puhtaasti filtterin värinen ja puhtaan valkoinen.
Vs: Pieni kehityskoe Niihä se o, vaan kyllä joku maisemakuvaaja voi hyvinkin kuvata jotaki ohrapeltoja tai ruohoo ja puita ja muuta joissa värejä on suht vähän (keltasella tai vihreellä filtterillä)... Tai jos kuvaa vaikka niitä tiiliseiniä, niissähän on punasta ja valkosta ;D. Riippuu siis kuitenkin siitä mitä kuvaa, että miten joku värifiltteri vaikuttaa. Ihan suoraan ei voi sanoa että joku punanen tuo lisää kontrastia vaikka tietyn N-kehityksen verran, ellei sitten tarkoteta vaan sitä että kuvataan jotain "perusmaisemaa".
Vs: Pieni kehityskoe Elikkä vastaus alkuperäiseen kysymykseeni oli siis, että joo, lopputulos voi olla molemmissa tapauksissa sama, mutta kehityksellä sävyalan saa supistettua helpommin ja tasaisemmin? Hassu ajatus se silti on.
Vs: Pieni kehityskoe Jyrkkä on tässä tietenkin suhteellinen käsite. ISO-standardin mukaisessa herkkyysmittauksessa filmi on aina kehitettävä sellaiselle kontrastille jolla keskiarvo-gradientiksi (Average Gradient) tulee 0,62 kun taas normaaleihin valokuvaustilanteisiin keskiarvogradienttina toimisi paremmin joku 0,53-0,57 -arvo. Mutta asian voi aina laittaa myös toisenlaiseen perspektiiviin: Tässä kun puhutaan että ISO-määritelmän mukaisessa herkkyysmittauksessa käytetään turhan jyrkkää kehitystä, on kyse kuitenkin enimmillään yhden aukon erosta dynamiikassa (vähän huono sana, parempi olisi sana kohteen valoisuudessa). Eli voisi myös sanoa niin että ISO-kontrasti vastaa kutakuinkin N+1 -kehitystä. Monille ei ole suuri ongelma, toisille taas sietämätön tilanne. Thorntonin antama nyrkkisääntö yhden aukon ylivalotuksesta ja lyhyemmästä (luultavasti noin 15%) kehityksestä on normaali perus-ohje jolla saa loivennettua kontrastia noin aukon verran. Nyrkkisääntöä helpommin sellainen jota liian hifistely ei kiinnosta, tietysti päätyy sopivaan tulokseen kuvaamalla normipäivänä kohteita joissa on se valo jossa yleensä kuvaa - esimerkiksi puolipilvisen päivän valo ja katsomalla vedostuuko varjot ja huippuvalot hyvin jyrkkyyden 2 tai 3 paperille.. Jos ei niin sitten vähän hienosäätöä seuraavaa rullaa varten. Suodinten vaikutus ei mene aivan noin. Oranssi ja etenkin punainen lisäävät kontrastia pilvien ja taivaan välillä, mutta etenkin varjojen ja valojen välillä. Punainen myös vihreän ja muiden välillä. Koska kontrastivaikutus perustuu varjojen osalta suoraan varjojen sinivoittoisuuteen, on vaikea arvata mitään suoraa tulosta. Käytännössä tuon arvioinnin joutuu oppimaan kantapään kautta, ellei omaa riittävän laajalta spektriltä valottavaa valotusmittaria jolla voi suotimen kanssa mitata noita vaikutuksia. Hyvä nyrkkisääntö jo ihan valotuksen kannalta on se, että punaisella suotimella saa valottaa varjoja yhden aukon normaalia enemmän (+suodinkerroin). Yhden aukon lisävalotus varjoille taas johtaa siihen että yläpäästä katoaa yksi aukko. Tätä taas helposti kompensoidaan kehittämällä pykälää loivemmaksi. Tätä ilmeisesti hait takaa? Esimerkkinä hatusta otettu tilanne. Aurinkoinen päivä, päässä hieno etukäteisvisio vedoksesta jossa pilvet kelluvat tummalla taivaalla ja etualan kahvilaterassi kylpee kovassa auringon valossa. Valotusmittari tuottaa tälle yhtä aukkoa normaalia laajemman dynamiikkatarpeen ja sitten aikomus käyttää oranssia tai punaista suodinta tuo käytännössä lisäaukon tarpeen. Ollaankin Zone-termein N-2 -kehityksessä yllättäen. Olkoon filmi vaikka Hp5+ niin sopivalla kehitteellä tuo pitääkin valottaa EI 160 ja siihen suodinkorjailu ja sen varjon tuoma lisävalotus.
Vs: Pieni kehityskoe Ei se varmaan sama oo yleensä, mutta voi olla jossain tapauksissa, tai jopa loivempi. Riippuu tilanteesta miten paljon se suodin jyrkentää, mutta esim. jos ajattelee pilvistä sinitaivasta niin kyllä se aina sitä sinistä tummentaa ja siellä kontrastia lisää... Mutta kovassa valossahan ei oo tarkotus lähteä jyrkentään, vaan päinvastoin loiventaa sitä negaa ("yli"valottamalla ja "ali"kehittämällä), jotta sävyalan päädyt ei mee yli ja ali vaan mahtuvat sävyalalle.
Vs: Pieni kehityskoe Noup. Niitä kutsutaan kontrastisuotimiksi siitä syystä, että niillä saadaan säädeltyä eri värien suhteellista kontrastia. Oppikirja-esimerkkinä on yleensä se punainen ja vihreä paprika tarjottimella. Ilman kontrastisuotimia molemmat toistuvat saman sävyisinä - mutta ihmissilmän mielestä tietty väri on toista väriä kirkkaampi. Yleensä ihminen mieltää punaisen vihreää kirkkaammaksi ja dominoivammaksi. Jotta sama vaikutelma tulee mustavalkoiseen kuvaan, tarvitaan... Punaista kontrastisuodinta
Vs: Pieni kehityskoe Ei olekaan, alkuperäinen skenaario olikin "housut jalassa yllättävässä" pehmeässä valossa .
Vs: Pieni kehityskoe Niinpä, riippuu vaan ihan siitä että mitä kuvataan. Ei voida sanoa että joku suodin lisää kontrastia aina, koska ne ovat värisuotimia, eivät itsessään kontrastia lisääviä tai vähentäviä. Ne päästävät läpi tai suodattavat pois joitakin valon aallonpituuksia, eivät esim. "tee valosta kovempaa".
Vs: Pieni kehityskoe Niin tuota, itse ajattelin, että olisin tahtomattani joutunut tilanteeseen, jossa en enää haluaisikaan ylivalottaa filmiä, jota aiemmin tieten ylivalotin. Mutta olisiko tuo sinun skenaariosi siis alusta loppuun tietoista ratkaisua?
Vs: Pieni kehityskoe Niin juu . No itellä noi pehmeät valot tuppaa usein oleen keinovalossa (= keltasta, oranssia valoa) ja siä esim. keltanen tai oranssi suodin ei luultavasti tekis paljoa paitsi turhaan pidentäis valotusaikoja . Punanenkin varmaan vähemmän, koska valon väri on sen verta lähempänä. Mutta kyllä se suodin varmaan tohon on ihan ok, ellei sitten luota siihen että pimiössä (tai skannatessa) korjaa ne kontrastit, jos ei ne erot vaikkapa sillä N-kehitys-skaalalla kovin montaa pykälää oo.
Vs: Pieni kehityskoe En ole ymmärtänyt että EI tarkoittaisi zonen mukaista "optimiherkkyyttä" -- onko sellaista? Zone-mallin mukaan voidaan valottaa ...N-2, N-1, N, N+1, N+2... siis erilaisilla EI:llä ja kehittää vastaavasti. Tästä ollaan samaa mieltä Minä yritin googlata "käyttöherkkyyttä" mutta en löytänyt mitään relevanttia.
Vs: Pieni kehityskoe Joo. No oon joskus kuullu sanottavan että se optimiherkkyys olis "filmin käyttöherkkyys" mutta oon kyllä itsekin sitä mieltä että se on huono termi, joten sovitaan että käyttöherkkyys on sama kuin EI, eli se millä kuvataan milloinkin .
Vs: Pieni kehityskoe Käyttöherkkyys = EI = kuvausherkkyys vaikka se ei poikkeaisikaan ISO-standardin mukaisesti saadusta tuloksesta. =D
Vs: Pieni kehityskoe Välttäisin termiä kontrastisuodin, koska se on todella harhaanjohtava. Värilliset suotimet yksinkertaisesti vähentävät tietynväristä valoa. Ne EIVÄT vaikuta minkään värin kontrastiin, eivätkä siis värien suhteellisiin kontrasteihin. Minkään värin kontrasti ei muutu, mutta värien suhteelliset TUMMUUDET/KIRKKAUDET muuttuvat, mikä joissain väriyhdistelmissä lisää kontrastia, joissain vähentää, ja joissain ei vaikuta siihen. Kannattaa ajatella värillisenä ja muuttaa mielessään mustavalkoiseksi niin ymmärtää. Tai katsoa silmällä sen suotimen läpi ja verrata erilaisia kohteita.
Vs: Pieni kehityskoe Vielä tarkennuksena, että kontrastia ei voida suotimin muuttaa. Tämä on lähtökohta. Jos se olisi mahdollista, tekniikkaa käytettäisiin suurennuskoneobjektiiveissa, se olisi monelle mahtava juttu esim. värivedostuksessa, jossa kontrastinhallinta on muuten rajallista. Erilaisia kikkoja on jotka tekevät samankaltaisia vaikutuksia kuin kontrastin muutos, mutta ne eivät muokkaa suoraan nimenomaan kontrastia ja on syytä ymmärtää, mitä ne tekevät. Kontrastia voi alentaa suttaussuotimilla, mutta se lähinnä tuo kuvaan tasaista huntua sen sijaan että tarjoaisi erottelua varjosävyihin paremmin ja lisäksi se luonnollisesti huonontaa kuvan terävyyttä ja luo hohdetta. Kontrastia voi lisätä polarisaatiosuotimella, mutta jälleen, se ei varsinaisesta nosta kontrastia vaan perustuu valon ominaisuuksilla kikkailuun ja on täten erittäin kuvaustilannekohtaista. Värisuotimet taas eivät koskaan vaikuta kontrastiin vaan ainoastaan korostavat kuvassa tietynvärisiä asioita. Värisuotimen väriset kohteet toistuvat vaaleina ja vastakkaisväriset tummina. Näin esim. punasuodin tummentaa sinistä taivasta enemmän kuin neutraalia harmaata asfalttia. Jos muuten kuvassa oleva asfaltti on kirkkaasti valaistu, tällöin kontrasti sen ja taivaan välillä nousee, mutta jos asfaltti olisikin tummemmassa varjossa, tällöin kontrasti LASKISI punasuotimen vaikutuksesta.
Vs: Pieni kehityskoe Suodinten läpi katselu on opettavaista. Silmän erinomaisesta mukautumiskyvystä johtuen vain erittäin vaikeata. Pistemittarilla voi yrittää katsoa kuinka eri suotimet käyttäytyvät eri tijanteissa. Ainakin oman pistemittarini spektrivaste vertautuu kohtuuhyvin pankromaattisten filmien vastaavaan. Hyvä lelu on myös kuvankäsittelyohjelma, josjin niillä on aika hankala matkia eri suodinten läpäisyjä eri aallonpituuksilla. Mv-kuvauksessa ns. Katselusuodin on myös kiva jollei osaa arvioida miltä kohde näyttää yksivärisenä. Tosin senkin voi nostaa vain pariksi sekunniksi kerralla silmälle, muuten silmä ehtii jo adaptoitumaan vaikutukseen.
Vs: Pieni kehityskoe Mukana on Microdol-x, joka on saman tyypin kehite kuin Perceptol. "erikoishienorae" Microphen / DD-X tyyppinen puuttuu. "herkkyyttä nostava hienorae"