Hankin Leicaan Industar 61 LD 53 mm f/2.8 -objektiivin. Kuten viisaammat tietävät, saa noita ja sen kavereita sekä koti- että ulkomailta pilkkahintaan. Odotukset ei siis olleet kovin korkealla. Tosin vajaa 10 vuotta sitten törmäsin neukkumakroon, joka oli käsittämättömän teräväpiirtoinen ja kontrastikas. Nimeä en nyt muista, mutta sellaista tankin tasoista työtä ko. optiikka mielikuvissani yhä edustaa. Ja sitten kokeilemaan. Optiikka istuu aika hyvin, joskin tarkennusrenkaassa on pieni klappi. Siispä ensin tarkistamaan tarkentuuko optiikka M-Leicalla edes sinne päin. ideana oli se että riittävä tarkkuus on se minkä omin silmin voin mittaetasimellä säätää. Ei siis mitään suurempaa tiedettä. Erikseen mitattu etäisyys filmitasolta 200 cm ja optiikan etäisyydensäätörengaskin väitti samaa. Kuvat kolmella aukolla (2.8/4.0/5.6). Kohteena millimetrikuvio kolmessa eri tasossa, joiden keskinäinen ero syvyyssuunnassa 4 mm. Tukeva jalusta ja lankalaukaisin. Filminä HP5+ ja Kehitteenä Ilfosol 3 1+9. Tarkoituksena ei ollut mitään viivapiirtojuttuja, vaan käyttää sitä herkkyyttä, jota muutenkin olisi tarkoitus käyttää. Toinen kohde musta tuotelaatikko, jossa pientä valkoista tekstiä mustalla pinnalla. Kohteen keskiosaa yleisvalon lisäksi valaistu erikseen kontrastin nostamiseksi ja sen varmistamiseksi, että pienen pieni teksti mahdollisesti ylivalottuisi tukkoon. Tämä kohta lähinnä huvin ja urheilun vuoksi. Valotus kuten edellä + 1 niukempi aika/aukko-yhdistelmä niukempi versio. Kolmas kohde muutan sama, mutta nyt samainen valo kohteen päällä suunnattuna suoraan objektiiviin. Ajatuksena katsoa kuinka hyvin teksti erottuu siinä kohtaa missä kirkas valokeila ja sen alla olevan mustan laatikon pinta teksteineen kohtaavat (valotus kuten edellä). Neljäs kohde kodin tarvikkeita, jossa kromipintaa ja kameraa päin lankeavaa valoa. Ihan tavallista arkitavaraa. Tulokset: - tarkennus oikein - vastavalo oikein hyvä ja valolähteen ympärillä kaunis kehä. Ei flarea eikä muita kummallisuuksia - terävyys parempi kuin osasin odottaa (pienin 200 cm:n päästä erottunut piste kohteessa noin 0,3 mm:n luokkaa) Erityistä: Vaikka ISO 400 mv-filmiä ei pidetäkään maailman skarpimpana tuotteena, saa kuvaaja olla oikeasti huolellinen että tulokset olisivat mahdollisimman hyviä. Ihan samalla tavalla M-Leicalla kuin kameralla jossa on peilikoneisto. Yhteenveto: Kun ei paljoa odota, saa joskus yllättyä iloisesti. Harvinaista, mutta terveellistä näinä pikselinviilauksen kulta-aikoina.
Vs: Pieni "ihme" Neukkulasien kanssa voi yllättyä iloisesti ja toisaalta pettymyksetkään eivät ole suuria jos klunssi maksaa max 50€. Lähelle tarkennus kannattaa aina tsekata neukkulasien kanssa. Se saattaa joskus heittää Leican kanssa. Yksi jota en ole koskaan saanut toimimaan Leica-tyypin kameroiden kanssa kunnolla on Jupiter-9, terävä 85mm/2 pikkutele.