Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Lasken Micro-nikkorin priimaksi. Ei sillä kuvattuja mitenkän erota noista. Ehkä jos reproaa jotakin allekirjoituksia seteleistä, mutta normaalikuvaamisessa. Näissä kuten kaikessa linssihifistelyssä puhutaan muutaman prosentin marginaaleista, jokainen saa miettiä siltä pohjalta että paljonko kannattaa satsata ja onko kaikki varmasti tärähtämättä, tuleeko teetettyä tarpeeksi suuria printtejä jne jne. Ja digiaikana vielä sekin, että riittääkö kennon tarkkuus
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Uskotaan että näillä saa useimmiten riittävän hyvän tuloksen, kuvittelin CA:n ongelmaksi, muttei ilmeisesti ole (jos ei ihan pullonpohjaa käytä). Lienee jossain määrin objektiivi-lähilinssikombinaatioista kiinni. Kennosta ei ainakaan ole kiinni, jos on kunnon kenno. Enemmän lienee tosiaan käytännössä haittaa liike-epäterävyydestä tai tärähtämisestä, kun yleensä melkolailla himmennetään ja valotusaikaa pidennetään.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Eikö edullinen linssitön loittorengas anna aika hyvän mahdollisuuden kokeilla lähikuvausta, ja voit vieläpä sovittaa sitä kaikkien putkien ja rungon väliin. Ei heikennä piirto kun ei ole linssejä, vaikuttaa tosin vähän himmentävästi. Ja sitten sopiva makrolinssi jos ruokahalu kasvaa ja tiedät mitä ja miten kuvailet.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Joo ei se heikennä mutta jos putkessa on hieman huono piirto niin tuossa makroilussa se alkaa sitten näkymään todella paljon.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Olisiko makrolinssi jopa parempi kuin lähilinssi? Sitten se on jo melkein yhtä hyvä kuin makro-objektiivi...
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Loittorengas (extension tube) vaikuttaa piirtokykyyn koska loitonnettaessa (vetämän kasvaessa) piirtoympyräkin kasvaa ja siten kuva valottuu pienemmältä alueelta - tapahtuu ikäänkuin kroppi samassa suhteessa kuin kennolle piirtyvän kuvan himmentyminenkin. Näin sen maalaisjärjellä ajattelisin. Tarkentakaa toki. Tämäkin ilmiö kuvastaa sitä, että makroetäisyyksillä on optiikan suorituskyky hyvin kriittinen.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Mutta vaikuttaako se tarkkuuteen vai vaan valon määrään eli intensiteettiin. Tämä kroppaushan siinä ilmeisesti tapahtuu. Näin varmaan on, mutta oma lyhyt kokemukseni on että pieni loitonnus lisää suurennusta nopeasti, mutta ei vaikuta niin paljon laatuun. Linssiryhmien rakenne vaikuttaa, että miten paljon kestää loitontaa.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Tottakai vaikuttaa, mutta tuleeko se näkyväksi eroksi riippuu siitä onko muu systeemi sillä tarkkuustasolla, että optiikka alkaa olla heikoin lenkki. Asia on verrattavissa siihen että laakafilmikamerassa terävää tuottava objektiivi saattaa piirtää esimerkiksi vain 30viivaa/mm, mutta jos filmistä otetaan kinokoon kroppi ja suurennetaan se yhtä suureksi, 30lp/mm osoittautuukin sutuksi. Sinulla on ollut tarpeeksi hyviä optiikoita käyttötarkoituksiisi eikä pienen loitonnuksen vaikutus ole tietenkään suuri. Mutta on varmasti väärin sanoa ettei loitonnus heikennä piirtokykyä koska loitossa ei ole linssejä. (Linssit sitäpaitsi yleensä optiikkaan suunnitellaan nimenomaan parantamaan suorituskykyä.) Tämä on hyvin totta. On objektiiveja jotka on optimoitu lähietäisyyksille ja tiettyihin suurennussuhteisiin, mikä samalla osoittaa ettei väitteeni olekaan yleispäteviä tai kattavia. Esimerkiksi voi olla myös toisinpäin - että loitonnus parantaa piirtokykyä jollain alueella tietyllä objektiiveilla. On myös objektiiveja joissa on esim jotain kelluvia linssirakenteita joilla on saatu lähietäisyyksille parannettu toisto verraten perinteiseen yhtenäisenä liikkuvaan kiinteään linssistöön.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Totta tosiaan, loitto rengas tuohon 30viivaa/mm väliin niin siinä onkin vain esim. 27viivaa/mm tms. riippuen loitosta. Ajatttelin suoraviivaisesti, mutta en tarpeeksi ;-) Mutta sii alkuperäinen ajatukseni oli, että loitto on edullinen tapa kokeilla lähikuvausta.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Ja vieläpä hyväkin, kuten angulexkin kirjoitti: Mutta se halvin ja vähintäänkin hyvä lähikuvasysteemi koostuu Planar-rakenteisesta normaaliobjektiivista ja sopivasta loitonnuksesta, ts. lähestulkoon mikähyvänsä normaaliobjektiivi ja loittoja. Ei tarvitse edes kääntää kun ovat osapuilleen symmetrisiä.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Makro kuvauksessa riippuu kai siitä mitä kuvaa. Itse kuvaan etupäässä rannekelloja ja niiden koneistoja. Siinä hommassa pitää olla rööri, joka tarkentaa lähelle, jotta voi pitää jalustalla kirjoituspöydällä (Slikin lyhytjalkainen). No, Olympuksella on sellainen 50/F2 tarkennusetäisyys 24cm, vastaavaa kokoa löytyy varmaan myös Nikeltä ja Canolta, se on hyvä pöytäkuvaukseen. Luonnossa pörriäisten ja muun kuvaukseen on taas parempi pidempi, siksi olenkin miettinyt Sigun 150mm/F2.8 hankkimista, sitä on kehuttu siihen hommaan ja sillä otetut kuvat netissä ovat olleet hyviä.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Onhan loitto aivan hyvä tapa ja mieluimmin automaatti sellainen. Sen sijaan symmetristä optiikka DSLR-kameraan voipi olla turhan hankala saada. Kun optiikkaostoksille kerran lähdetään niin miksi ei sitten suoraa kunnon makroja joita on tarjolla vaikka kuinka monta.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Ei makrokuvauksessa ole pohjimmiltaan laadullisesti kysymys siitä, miten lähelle objektiivi tarkentuu (tavalla tai toisella). Jokainen optiikka on optimoitu jollekin kuvausetäisyydelle - vain yhdelle. Muistaakseni Hasselin lasit ovat suurennussuhteella 1:20 parhaimmillaan, mutta 120mm:n S-Planar suhteessa 1:5 ja 135mm:n S-Planar vielä lähempänä. Vastaavasti laakakoneissa joku Symmar on parhaimmillaan äärettömässä ja 1:1:ssa on taas Apo-Ronar ja G-Claron. Kun normaalioptiikalla ottaa kuvan (väkisin) läheltä käyttämällä runsasta loitunnusta, eivät kaikkien värien ja reunoilta tulevien valonsäteiden polttopiste ole enää (filmi/kenno-)tasossa. Kuva on epäterävä. Vastaavasti, kun ottaa Apo-Ronarilla kuvaa kaukokohteesta, täytyy yrittää käyttää aukkoa 16, jotta jälki olisi riittävä. Muilla aukoilla linssivirheet haittaavat lopputulosta. Kuva on epäterävä. Valmistajat ovat rajoittaneet lyhintä tarkennusetäisyyttä sille tasalle, jossa laatu alkaa huonontua (poikkeuksiakin on). On myös lähikuvausoptiikoita, joilla tarkennus ei yllä kauas. Näistä kaikista seuraa, että kriittisessä valokuvaamisessa pitää olla enemmän kuin repullinen linssejä.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle ...ja kameroitakin. Toisaalta joskus voisi miettiä että mitä olemassaolevilla vehkeillä voi tehdä, eikä toisinpäin. K.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Kyllä useimmin valokuvan saamiseksi on ensin tarve (ja asiakas). Siihen tarpeeseen valitaan sopiva tekniikka ja sen jälkeen on tuttua kuvaamista. Mitä erilaisempia kohteita, sitä monenlaisempia välineitä. Kun kriittisyys omaan työhön lisääntyy, eivät kompromissit riitä. Jos käyttää kohteeseen soveltumatonta kalustoa/tekniikkaa ja kuvista tulee epäkelpoja, niin kuvaajassa on vika, ei kaluston määrässä. Puusepälläkin on talttoja ja höyliä pilvin pimein. Muutamia hän käyttää usein, suurinta osaa vain silloin tällöin. Mutta meitähän on erilaisia ja yleisin tapa on lutherilaisesti hankkia tavaroita vain tarpeeseen. Heti, kun tulee joku ylimääräinen, niin jossain alkaa kolkuttaa ja verme menee myyntiin. (vrt. vaatteet kirpparille) Tämän ansiosta myydään-osasto täälläkin kukoistaa. Joku voi myydä myös muista syistä. Suomalaisuuteen liitetään usein minimalismia laatuominaisuutena. Tavalla tai toisella vuosien varrella valokuvausvälineistöä on kerääntynyt yli arkitarpeen. Olen siis ostanut enemmän kuin myynyt. En kuitenkaan ole keräilijä vaan jokainen kampe on käyttökuntoinen ja mukana remmissä tarpeen mukaan. Pidän niitä aktiivisesti kunnossa ja jumppaan keskussulkimia säännöllisesti ettei tule turhaa huoltotarvetta. Jos joskus olen käyttänyt harkintaa "mitähän tollakin tekisi", olen perintömessingeillä ottanut potretteja, mutta en sen takia että olisivat muuten tyhjän panttina vaan mielenkiinnosta, miten voin tavoittaa vanhan kuvan soundin alkuperäislaitteilla. (ei muuten onnistunut nappiin). Toinen tähän kategoriaan liittynyt juttu oli liittää digirunko palkkikameroihin (aikoinaan) ennen kaupallisia sovelluksia. Jos vaikkapa 200-millin Medical-Nikkorini ei ole ollut tulilla pitkään aikaan, en koe minkäänlaisia omantunnontuskia omistamisesta. Taannoin pidin esitystä makrokuvaamisesta ja tulihan sillekin käyttöä. Tosin vain esimerkkinä erityisesti lähikuvaukseen valmistetusta rengassalamaoptiikasta. Yhtenä käyttökelpoisena mahdollisuutena on kertoa näillä saiteilla kamppeista omakohtaisia kokemuksia eikä pelkästään toistaa urbaanilegendoja tai olen-kuullut-kerrottavan-juttuja.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle ...tokitoki. Toisaalta L. da Vinci oli viimeinen yleisnero ja sittemmin kaikki ovat joutuneet erikoistumaan. Ehkäjopafotarit? K.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Mitenkäs isompien kameroiden optiikoissa on yleensä se "optimietäisyys" laskettu ja ilmoitettu? Esim. Schneider ei mielestäni datassa kerro tuollaista. Esimerkkinä vaikka oikein peruslasi, Symmar 5.6/180mm. Onko tuo parhaimmillaan äärettömässä, jossain keskivälillä vai 1:1 suhteeseen kuvattaessa? Kameroissa kun ei ole välttämättä yhtään mitään rajoituksia jos palje vaan venyy tarpeeksi... Jossain mainosprosyyrissä kyllä puhutaan uudemmista L-linsseistä (schneider) että 1:3 -suhteen jälkeen laatu alkaa huonontua. Ja sitten markkinoidaan Symmar HM -makroja jotka on optimoitu 1:1 -suhteen lähimaastoon.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Voi vain arvailla miten kriittinen on hyvä laatusi, ja mitä sanot epäteräväksi. Jos vaikka nuo Thomas Shanonin hyönteiskuvat katsoisi metrin leveänä ja vertaisi valitsemaasi systeemiin hyllystäsi, näkisimme ehkä eron?
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Riippuu valmistajasta, miten se on ilmoitettu, mutta kaikilla se on olemassa. Jollekin etäisyydelle (kuvaussuhteelle) ne on suunniteltu/laskettu. Samoin kuin akromaatti on laskettu kahdelle aallonpituudelle ja apokromaatti kolmelle. Jotkut tietyt aallonpituudet siinäkin on laskennan lähtökohtana. Ilmoitetaanko ne ja miten, on sitten toinen juttu.
Vs: Pettynyt olo - putki ei tarkennakaan niin lähelle Sehän tässä harrastamisessa hauskaa onkin, että tietoa on ja sitä ei ole ja sitten on "tietoa". Olen kerännyt järjestelmällisesti hajatietoja käytössäni olevista kamppeista ja yrittänyt saada niistä jotakin tolkkua. Osa tätä on jatkuva kokeilu ("testaaminen"), että voi löytää faktaa. Siitä huolimatta, että jotkut pitävät tätä aivan tarpeettomana ja jopa haittaavan valokuvaamista, en ole aikeissa vähentää mielenkiintojeni kohteita Symmar on eri versioineen yleisobjektiivi (ellei siinä lue Macro). Tarkkaa tietoa ei ole, mutta kuten (tavalliset) Planaritkin, ne lienee optimoitu noin suurennussuhteelle 1:20. Johtuen symmetrisestä rakenteesta, se toistaa lähietäisyyksiltäkin moitteettomasti. Mellevät ominaisuudet kompensoivat syntyviä virheitä siinä määrin, että käytännössä ei ole tuonne 1:5 asti ongelmia. Kokemuksia on vanhasta 150- ja 240-millisistä, S-tyyppistä MC on 240- ja 300-millisistä. Kuten yleensäkin, on hyvän vastavalosuojan käyttö välttämätöntä, etenkin vanhemmilla. Flarea saa helposti kuin vanhalla Planarilla. Symmar-tuotenimellä on tosiaankin useita versioita. Johtuisko hyvästä maineesta? Sain hankituksi Super-Symmar HM:n näiltä sivustoilta ja voin todeta, että digijärkkärissäkin syntyy aivan uskomaton jälkeä yleiskuvauksessa. Lähikuvauksessa en ole kokeillut. Uusimmissa markkinoinnin takia "sotkettiin" tyypejä lisäämällä ja poistamalla APOa ja äSsää ja SE:tä. Joskus objektiivi pysyi samana, vain nimi vaihtui - liekö Rodenstockin kiusaksi? Sielläkin on samaa sillisalaattia nimissä. Macro Symmar on niin harvinainen ja kallis, että en ole edes sellaista nähnyt. Dataa kuitenkin on esim: https://www.schneideroptics.com/ecommerce/CatalogSubCategoryDisplay.aspx?CID=167. Apo-Ronarini ovat 60-luvulta 80-luvulle ja niilläkin pärjää. Suurin osa maksoi 30 euroa/kakkula. Sillä hinnalla kannatti ostaa, "vaikkei tarvinnutkaan". Varmasti Macro-Symmarissa kaikki ominaisuudet ovat kehittyneempiä, erityisesti värintoistopuolella. Ovathan Apo-Ronarit enemmän tehty reprokameroiden käyttöön kuin "tavalliseen" valokuvaukseen. Lähikuvaamiseen hyvä hinta/laatu-suhde syntyy, kun G-Claroneita, Apo-Gerogoneja ja Apo-Graphigoneja sai pari vuotta sitten ostaa 8 ... 25 eurolla / linssi. Usein postikulut ylittivät tuotteen hinnan Palkkikamerassa nämä ovat käyttökelpoisia Sinarissa sen oman sulkimen kanssa tai muissa palkeissa pelkkänä linssinä hattusulkimella ja nopeammissa valotusajoissa pimeä studio + salama - yhdistelmällä. Apo-Ronarit ovat nousseet hinnaltaan valtavasti sekä barrelit että erityisesti sulkimelliset. Hyviä linkkejä ja vinkkejä löytää googlettamalla tuotteen nimen ja lisäämällä hakuun "LF". Siellä on ympäri maailmaan tietoa ja "tietoa". Pellepelottomat käyttävät kamppeitaan milloin mihinkin ja keskustelevat, mikä on kenenkin mielestä hyvää ja vielä parempaa... Siinä voi olla samaa mieltä tai sitten ei