Menen huomenna kuvaamaan hautajaisia, ihmettelen taas kerran että tunnen aika kovaakin jännitystä asiasta ja mietin sitä jo päiviä ennen.Vaikka en ole varsinaisesti pro olen joitakin eri tapahtumia kuvannut ja aina sopiva jännitys iskee ennen koko juttua.Kuitenkin itse tapahtuma menee ihan helposti. Tietenkin sitä on tosi skarppina.Koetteko itse lievää"painetta" oli tilaisuus mikä hyvänsä.
Vs: Perhosia vatsassa ? Olen kuvannut hautajaisia "ystävän palveluksena". Ei se kivaa ole - ainakaan näin hentomieliselle. mutta kun keskittyy kuvaamiseen, niin meneehän se. Se on hyvä puoli, että kaikki toiminta hautajaisissa tapahtuu aika verkkaan. (Digillä on nykyään helpompaa, kun ei se runko rupea filmin loputtua kesken addressien luvun kelaamaan filmiä takaisin uskomattomalla metelillä...)
Vs: Perhosia vatsassa ? E i ole kivaa mutta muutaman kuvan jälkeen tosiaan rentoutuu.Kuitenkin paljon mietittävää on.Kuvakulmat,asetukset,mitä kuvaat ja paljonko(et voi hautajaisissa höyrytä ).Paljon asioita pyörii mielessä.
Vs: Perhosia vatsassa ? Lievä paine on aina hyvästä, saa skarppaamaan. Kunhan nyt ei kädet holtittomasti ala vatkaamaan Mene hyvissä ajoin paikalle että pääset vähän tutkailemaan paikkoja, jos ei toiset hautajaiset ole siinä päällä.
Vs: Perhosia vatsassa ? Vaikuttaisi otetulta ilman salamaa.Mietinkin paljon juuri otanko suurella herkkyydellä vai sopivalla salamalla ? Tietenkin kun heikosta valosta pääsee kirkkomaalle asiat ovat selviöitä. t KiMo
Vs: Perhosia vatsassa ? Kovin on vähän kokemusta erilaisista kuvaustilaisuuksista, mutta tällaisena perusjännittäjänä tietty jännitän niitäkin kovasti. Etenkin tilaisuuksissa, joissa tietyissä nopeasti etenevissä tilanteissa on pakko onnistua. Minusta kuitenkin tuntuu, että jos ei täysin rutinoitunut kuvaaja ole, niin jännitys on ehdottomasti plussaa. Kunhan jännitys ei estä toimintaa. Kuka lie hienosti totesi, että perhoset vatsassa ovat ok, mutta niiden on syytä lentää muodostelmassa.
Vs: Perhosia vatsassa ? Minä olen kuvannut aika monet hautajaiset. Vararunko, sellainen on oltava. Ole huomaamaton, pysyttele taka-alalla. Ota ennen tilaisuutta yleiskuvia, esim. arkusta, etsi kuvakulma, missä saat laulettavat virret ja arkun samaan kuvaan. Käy edessä ainoastaan, ennen kuin tilaisuus on alkanut. Ota kokonaiskuvat molemminpuolisista penkkiriveistä, siirry heti sivuun eläkä jää miettimään ja tuijottamaan siihen eteen kameran takatelkkaria. Huolehdi seppeleen siunaustilaisuudessa siitä, että jokaisen vieraan kasvot näkyvät jossain kuvassa. Ota mieluummin ryhmäkuvia, ihmiset eivät pidä katsoa itsestään lähikuvia, joissa itkevät. Omaisille on tärkeää, että jokainen siunaustilaisuudessa ollut ihminen on dokumentoitu. Ota jokaisesta tilanteesta kappelissa vain 1 kuva, korkeintaan 2. Sulkimen ääni huomataan kyllä hiljaisuudessa (ainakin d700 rungon). Käytä manuaalivalotusta, mittaa etukäteen. Käytä rohkeasti jopa herkkyyttä 6400, jos tilanne vaatii. Valota rohkeastai vaaleat puhki, että ihmiset eivät jää mustiksi (kappelissa yleensä valkoiset seinät). Pyri suljinaikaan 1/125 ollaksesi varma, ettei kuva mene pilalle tärähdyksen vuoksi. Kun arkkua lähdetään kantamaan, vaihda 24-70 optiikka ja vaihda af-c moodiin. Mieti etukäteen, millaisen seurantamoodin tarvitset tilanteeseen. Kävely on niin hidasta, että varmaan itse valittu piste toimii. Harjoittele kotona vaihtamaan tarkennuspistettä sekä vaaka- että pystykuvaan, jos käytössä on kahva. TÄRKEÄÄ!!! Kun siirtyvät arkunkantajat ulos, ,muista VAIHTAA HERKKYYS KAMERAAN!!!! Jos sisällä on ollut esim 4000, mikä itselläni on vakiona, vaihda se esim. 640, jolloin kamerassasi riittää suljinaikoja myös suurille herkkyyksille. Ulkona käytä pilvisellä säällä myös manuaalia, varsinkin näin lumiaikaan kamera alivalottaa noin 1 1/2- 2 aukkoa. Hae rohkeasti oma tilasi arkunlaskussa. Kuvakulma, jossa saat taltioitua kaikki haudalla kävijät. Taltioi varmasti lähiomaiset, kaikkia et varmaan ehdi jatkossa, koska muut vieraat tulevat aika pötkössä haudalle. Kysy myös etukäteen, halauvatko lähiomaiset yhteiskuvia haudalla. Jos haluavat, vastaa siitä, että ne myös tulevat otetuiksi. Pyri jossain vaiheessa myös taltioimaan muistamisia: joko kappelissa tai haudan äärellä, kun vieraat ovat poistuneet. Lähikuvia siis kukkaseppeleiden teksteistä, esim sun 24-70 onnistuu hyvin telepäässä, kun lähitarkennusetäisyys on 0.5 metriä. Älä pyri ihmeelliseen taiteellisuuteen, pyri dokumentoimaan kaikki läsnäolevat vieraat sekä tärkeimmät tapahtumat. Älä ole missään nimessä häiriöksi äläkä tapahtumien keskipiste. T Jukka
Vs: Perhosia vatsassa ? Kiitos,monet asiat oli itselläkin samoilla linjoilla.Tosin en tuota manuaalista asetusta ajatellut ja sen tarpeellisuutta.Onko iso 4000 vielä kuitenkin laadukasta sitten,en ole edes kerennyt d 700 testaamaan kiireiltäni sen enempää.
Vs: Perhosia vatsassa ? Oikealle valotettuna erittäin laadukasta jälkeä iso 4000. Mä mittaan etukäteen kuplamittarilla tärkeimmät kohdat kappelista. T Jukka
Vs: Perhosia vatsassa ? Vararunko, kuten mainittiin on hyvä olla. Kuvaajan on hyvä tietää paikalliset tavat, lasketaanko kukkalaitteet ennen papin puheita vai jälkeen. Molempia tapoja käytetään. Myös siunaamisen kaava on hyvä olla jollakin tavoin tiedossa. Näin osaa bongata joitakin yksityiskohtia, kuten hiekasta ristin tekemisen arkun päälle jne. Itse olen kukkalaitteiden laskutilanteet kuvannut kappelin takaosasta siten että pääsen vaihtamaan paikkaa vasemmalta oikealle ja toisinpäin, riippuen siitä kummalle puolen kukkalaitteita lasketaan. Näin saa henkilöistä kuvia kasvopuolelta. Niin ja olen siinä käyttänyt 70-200 mm opiskaa. Pitäis riittää normikokosissa kappeleissa niin täyskennosille kun kroppi kennoillekkin. Hautapaikka on syytä käydä etukäteen katsomassa jos se on mahdollista. Näin voi mielesään miettiä mihinkä itsensä asettaa kuvaamaan. Itse menen usein sinne hautapaikalle etukäteen heti kappelista lähdettäessä ja pyrin ottamaan kuvia edestäpäin arkkua haudalle tuotaessa. No joskus takaapäinkin kuvat toimivat kivasti. Kirkossa pitää hiukan enemmän suunitella kuvauspaikkoja etukäteen ja sitä kuinka pääsee siirtymään paikalle. Kun kuvausta minulta tilataan otan aina salama asian keskusteluun. Yleensä se ei haittaa ja omaiset sen hyväksyvät. Turhia laukausuija en juurikaan ota, häiriönkään vuoksi. Pyrin siihen että jokainen laukaisu on myytävä tuote. Ja laukaisu määrä pysyy järkevässä mittakaavassa, eikä kuvien määrä ole mahdoton.
Vs: Perhosia vatsassa ? Homma hoidettu,meni ihan hyvin.Ilmakin oli melko valoisa talvipäivä.Vararunko oli mukana mutta ei onneksi tarvinnut.
Vs: Perhosia vatsassa ? Iso homma vielä edessä kun perkaat kuvat, valitset parhaat ja käsittelet ne. Tei itse viimeisimmistä hautajaisista omaisille kuvakirjan Fotonetin ohjelmalla. Siitä pidettiin kovasti.
Vs: Perhosia vatsassa ? 140 kuvaa, 8 kpl meni roskiin.Parhaillaan nysvään niitä .Paljon maksoi kuvakirja ja monen sivun,en voi ominpäin mennä tekemää sellaista vaikka kyllä ne sen varmasti maksaisi.Onko helppo tehdä? Veditkö hatusta tekstit vai ilman tekstejä? t kimo Edittinä vielä että taitaa mun hautajaiskuvat olla kuvattu,helppojahan ne ovat mutta en pidä sitä kovin mielyttävänä laisinkaan.Kuvaisin mielummin palkilla potretteja jos joku älyäisi maksaa niistä.Kerropa jollekin...tule potrettiin ,saat kuitupaperille hienon pinnakkaisen jonka voit kehystää hyvin.Vastaus tulisi olemaan...on meillä digipokkari ei kiitos leikit sikseen,häitä ja synttäreitä ja valmistujaisjuhliin soita kimolle .
Vs: Perhosia vatsassa ? Minä oon kuvannut satoja hautajaisia, tänäänkin yhdet. Tavallisuudesta poiketen piti kuvata muistotilaisuudessakin, ja syödä ja juoda. 4 tuntia vierähti aikaa koko systeemiin. Näissä hautajaisissa kaikki meni hyvin, omaiset ja vieraat tekivät "sääntöjen" mukaan eikä kuvaajankaan tarvinnut poukkoilla edestakaisin. Kirkkoja ja kappeleita missä olen kuvannut on varmaan lähes parikymmentä, valokin on vaihdellut laidastalaitaan. Kerran on menty myöhään hautausmaalle jolloin valoa ei ollut juuri yhtään...Nuijametsiä kun fläsäytti niin näki mitä on kameran eteen sattunut jäämään, se ei ollut kivaa. Jonkinsortin rutiini hommaan on tullut, hommana ei ole sen kummempi kuin muutkaan. Voiskohan sanoa että häiden kuvaaminen on stressaavampaa. Kuoleminen on kuitenkin luonnollisempi juttu kuin naimisiin meno.
Vs: Perhosia vatsassa ? Ei se kuvakirja ihan halpa ollut. Luokkaa satasen kappale. Hinta muistaakseni riippuu kuvien määrästä. En laittanut mukaan mitään tekstejä, kuvia vaan, välillä yksi kuva per sivu, välillä useampi kuva. Mutta kyllä se kuvakirja ihan kyynelsilmin otettiin vastaan, heti selattiin, kiiteltiin kuvaajaa ja tallennettiin kirjahyllyyn.
Vs: Perhosia vatsassa ? Salamaa käytän silloin kun sille on tarvetta. Herkkyyttä peliin ja pieni tujaus täytevaloa (suoralla)salamalla tasoittamaan kirkkaan auringonvalon armotonta kontrastia. Salama tarve on useimmin kirkkaalla auringon paisteella kuin varsinaisesti pimeyden torjuntaan. Aika harvassa ovat olleet tilanteet kun valo ei ole riittänyt hautajaisissa, mutta kirkkaat auringon valot valkoiseen arkkuun jonka vieressä mustapukuisia ihmisiä varjossa vaativat salamaa. sopiva suoran salaman täytevalo ei pilaa mitään kovasta auringonvalosta johtuvaa valaistusta, ja on aika huomaamatontakin. Jos taas jostain 15 metrin korkeudella olevasta katosta yrittäis heijastaa salamaa, niin tehotonta olis, mutta salaman kovaääninen pläjähdys olis aika häiritsevää. Asian laita tuntuu palautteen mukaan olevan semmonen, että kuvaajan rauhalliset ja hillityt liikkeet eivät häiritse tilaisuuteen keskittyviä omaisia, niillä on muutakin ajateltavaa. Kauempana oleva aikaansa tappava kameraharrastaja huomaa tietysti kauhistellen kuvaajan edesottamukset, mutta sillähän ei ole mitään väliä. Itsellä on kokemusta myös toiselta puolen, isän hautajaiset 2 vuotta sitten, kuvaajana oli tuttu ammattilainen.
Vs: Perhosia vatsassa ? Ymmärrän hyvin että valokuvaaja kuvaa hautajaisissa maksusta, mutta sitä en ymmärrä miksi hautajaisista halutaan kuvia. Mitä niillä tekee, kenestä on kiva katsella kuvia surevista ihmisistä? Minusta tämä on hyvin outo tapa. Vainajasta on toivottavasti otettu valokuvia kun hän vielä oli elossa. Niitä on mukavampi katsella ja muistella.
Vs: Perhosia vatsassa ? Jep. Sitä sietää miettiä. Videoitakin joskus otetaan. Erään läheisen ihmisenkin hautajaiset kuvattiin keväällä videolle, sen halusivat ne jotka eivät päässeet tulemaan paikalle.
Vs: Perhosia vatsassa ? Kuviahan ei oteta vainajasta, vaan enemmänkin hautajaisiin osallistujista. Hautajaiset ovat yhteisön (suvun, ystävien jne...) rituaali, jonka sosiaalinen funktio on yhteisön kiinteyttäminen yhden poistuessa. Valokuvat - ja ennenkaikkea niiden ottaminen - tukevat tätä. Rituaali onkin tässä usein kuvia tärkeämpi. Kun on kuvissa arkun ääressä ja ryhmäkuvissa ja näyttäytynyt yhteisölle ja kameroiden silmille, on myös valokuvaamisen magialla liimattu hieman enemmän kiinni jäljellä olevaan yhteisöön.