Jäitä hattuun ja tulirotkoon. Jos joku luulee, että on vain yksi päivä vuodessa, jolloin eräskin kaupunki käyttää edellä mainittua nimitystä itsestään, hän olkoon väärässä. Wiksbergin kartanon sivurakennus jossa asui kartanon pehtoori rakennettiin noin vuonna 1860. Pehtoori isännöi toista päätä, ja toisella puolella harrastettiin meijeritoimintaa. Tämä rakennus on ainoa joka on jäjellä kartanon rakennuksista, ja sekin romahtamaisillaan. Mutta se onkin rakennus joka on kummitusten valtaama, seuraavaksi kertomieni tapahtumien johdosta. Nimittäin kartanon komeassa päärakennuksessa, kartanossa, asui kartanonherra joka rauhaisasti asusteli siellä kauniin vaimonsa ja lapsilaumansa keralla. Kunnes kaikki muuttui kirjoitettaessa vuotta 1918. Silloin punakaarti hyökkäsi rauhaisan kartanonherran asunsijoihin, raastaen hänet rakkailtaan ja ampuen pehtoorin talon nurkalle, jossa vielä tänäänkin tapahtumasta ovat todistamassa luodinreijät talon seinässä. Nyt nuo raakalaiset hakivat kartanon kauniin rouvan sekä neljä pientä lasta, ja veivät heidät pehtoorin taloon jossa hirttivät kaikki viisi kattotuolista roikkuviin köysiin. Siitä lähtien on pehtoorin talossa aaveet ja kummitukset kulkeneet ulvoen yötä päivää, ja niistä päivistä on talo myös ollut autio ja tyhjä. Aikaa kului, ja Helvetin tulirotkon vasemmistolaiset kunnanvaltuutetut kokivat jatkuvasti suuria tunnontuskia isiensä töistä. Niinpä he asiaa mietittyään, päättivät asuttaa autioon kartanoon kaupungin pahimmat juopot, toivoen heidän vielä eräänä päivänä polttavan kartanon maan tasalle. Aikaa kului, ja mitään ei tapahtunut joten valtuutetut hankkivat litratolkulla pirtua ja juottivat sen onnellisille juopoille, lopuksi he valelivat lopun pirtusta lattioille ja seiniin ja heittivät tulitikun perään poistuen itse paikalta. Helvetin tulirotkon asukkaat kokoonuivat kokon ääreen koko yöksi tanssien ja taputtaen kätösiään. Näin oletin tapahtuneen. Nyt käytyäni lainastossa, huomaan oikean version poikkeavan melkoisesti edellä kirjoittamastani. Totuus on tämä: kartanorakennuksen hirret seisoivat jo 1600- luvulla paikoillaan, ja viimeistään 1700- luvulla niitä ympäröi kartanorakennus. Talo remontoitiin perusteellisesti noin 1859 ja mainittu pehtoorin sivurakennus valmistui noin 1860. Tällöin kartanoa ympäröi myös kaunis ja maankuulu puistokokonaisuus. Vuoteen 1918 tultaessa kartanoa isännöi P. Järnström niminen henkilö. Hän oli myynyt elintarvikepulan aikoihin kartanon meijerin tuotteita ulkopuolisille, ja sai siitä joidenkin työläisten vihat päälleen. Niinpä punakaarti vaati Forssan vallankumousneuvostoa pidättämään ja teloittamaan kyseisen isännöitsijän. Vallankumousoikeus tutki asian, eikä nähnyt mitään syytä P.Järnströmin pidättämiseen, saatikka teloittamiseen. Tästä suivaantuneena punakaarti marssi Viksbergin kartanoon ja haki isännöitsijän ulos ja ampui ulkorakennuksen seinustalle. Tapahtuneen jälkeen valta luisui kokonaan kaartille. Punakaarti yritti nyt värvätä Forssa- yhtiön työntekijöitä riveihinsä, mutta suurin osa kieltäytyi ja jatkoi töitään normaalisti. Sodan lopulla tunteiden kuumetessa kaarti ryhtyi väkivaltaisiin värväystoimenpiteisiin jolloin suurin osa tehtaalaisista pakeni. Huhtikuun lopulla 1918 Forssaan marssi suomenruotsalainen saariston vapaajoukko (skärkården frikår) joka muodostui pääasiassa ahvenanmaalaisista ja Turun saariston ruotsinkielisistä. Armeija pidätti suuren joukon työläisiä, ja asetti kenttäoikuden jossa tuomareina istui vapaajoukon upseereja. Yli 200 marssitettiin Forssan Korko-ojan nummelle, jossa heidät teloitettiin yhteishautaan. Nuorin oli vain 16-vuotias tyttö, jonka äiti teloitettiin samalla kertaa. Teloitettavien joukossa oli myös nainen jolla oli kolme pientä lasta, ja jotka nyt jäivät täysorvoiksi. Myös naisen äiti teloitettiin. Eräskin 18- poika teloitettiin vain siksi, että hän oli pakoitettuna kaivanut haudan eräälle punakaartin teloittamalle. Myöhemmin vapaajoukon ensimmäisen komppanian päällikkö totesi: "oli ehdottoman välttämätöntä suorittaa puhdistustyötä." Viksbergin kartanon päärakennus paloi pyhäinmiestenpäivänä 1978, juoppojoukon murtauduttua autiotaloon. Talo oli tuolloin Finlaysonin omistuksessa, mutta sen menetys oli valtava isku paikallisesti että myös maanlaajuisesti.
Vs: Helvetin tulirotko Koetan nyt arvioida kuvia kuvina. Niitä katsoessani syntyi tuntu että tässä setissä on nopean dokumentin kiihkeää tunnelman hyvää rosoa. Ehkä rakennuksesta voisi jalustan kanssa käydä toisessa kuvausolosuhteissa ottamassa myös rinnakkaisen setin. Tuntuu että pontentiaalia voisi olla moneen uuteenkiin tarinaan ja monesta näkökulmasta vaikka tuon kertomasikin pohjalta.
Vs: Helvetin tulirotko Yhteenoksennettu teksti estää nauttimasta tarinasta ja vaikuttaa negatiivisesti kuvien katseluun. Kuvista pidän, kokonaisuus huono.
Vs: Helvetin tulirotko Kuten jpp2 toteaa, tuosta irtoaisi vielä paljon. Jalustan kanssa pehtoorin röttelöön meneminen on todella hyvä idea. Totta on, että kuvaussessio on tehty nopeaan dokumentoivaan tahtiin, ja teksti suollettu saman kiihkon vallassa. Suosittelen muuten vilpittömästi jokaista lukemaan lukkoon lyödyn jari.siren nimisen henkilön "Ota musta hyvä kuva"- nimisestä postauksesta syttyneen keskustelun hitaasti ja ajatuksen kanssa. Ei niin, että se mitenkään tähän liittyisi vaan siksi että se herättää mielenkiintoisia tunteita.