Vs: Pelle Kunnollisen kritiikin saamisen ongelma johtunee siitä, että siihen oikeasti kykeneviä henkilöitä on harvassa: useampi osaakin jo jollakin kriteerillä niistä noin 2^20 osatekijästä kertoa jotakin, mutta kunnollinen objektiivinen analyysi vielä oikeaan osuvilla mahdollisilla parannusehdotuksilla onkin sitten tiukassa. Kuvahan on hyvä, jos se aiheuttaa katsojassaan (subjektiivisen) jonkinasteisen reaktion viestin perillemenosta. Jos reaktio on vielä kuvaajan tarkoittama, niin kuvahan alkaa olla loistava ;-) Katsojan tekemää (alitajuista) analyysiä voi helpottaa kuvan oikealla nimeämisellä, josta katsoja saa viitteen, mistä aloittaa. "Ensimmäiset 10000 kuvaasi ovat huonoimmat" -> tunnistettava käsiala ja tyyli kehittyvät tekemällä omanlaista kuvaa - harva mestarikaan saa aikaiseksi enemmän kuin 200 loistavaa kuvaa 50v uransa aikana ja harva heistä taisi muilta kysellä enää alkuvaiheen jälkeen kuvien "hyvyyden" perään eli päättivät itse ne kuvat, joilla halusivat erottua. "Valokuvauksen säännöt ovat nopein tie keskinkertaisuuteen" -> sääntöjä noudattamalla saa aikaan kuvia, jotka ovat hyviä 80% katsojien mielestä - ne loput haluavat niitä oikeasti loistavia kuvia. Itse olen taipuvainen uskomaan, että oikotietä ei ole: lahjakkuudesta riippuen keskinkertaisuuden tilassa vietettävä aika vaihtelee, mutta sen kautta kuljetaan. Summa summarum: opettelemalla tunnistamaan ja hallitsemaan ne n. 20 tekijää, joiden avulla kuva muodostetaan ja mielletään sekä kuinka niillä vahvistat haluamaasi viestiä, jonka kuvallasi haluat välittää katsojalle olet todella pitkällä. Ei todellakaan mikään helppo nakki. Ja lopuksi: luota omaan näkemykseesi ja tee kuvia itsellesi - jonain vuosikymmenenä ne kyllä varmasti kolahtavat isommallekin yleisölle. -jja
Vs: Pelle Kaikki on suhteellista. Joku kuulemma just väitteli Jerry Cottonista tehtyään ensin gradun ja lisurin samasta aiheesta.