Vs: Peilitele Peiliteleillä ei ole virkaa "oikeassa" kuvaamisessa(huonoimmillakin halpis linsseillä saa parempaa kuvaa aikaseksi).. Kuvaahan noilla vaikka kuuta, ei paljoakaan muuta. Unohtakaa nuo romut, pitkään nuo kerkesivätkin olla unohduksissa, ennen kuin joku sai taas rahastus idean.. Saisivat taas unohtua historian havinaan..
Vs: Peilitele Peilitele on hyvä vaihtoehto silloin, kun kaipaa pitkää polttoväliä helposti kannettavana. Kompromissina saa tinkiä sitten valovoimasta, resoluutiosta sekä taustanhäivytyksestä tietyissä tilanteissa. Peiliobjektiivi ei muuten takaa värivirheen poistumista tai apokromaattisuutta, esimerkiksi aiemmin mainitussa Schmidt-Cassegrainissa on muistaakseni yllättävän paljon värivirhettä, joka tulee nokalla olevan lasielementin kaarevuussäteestä. Eli siis, mikäli voitaisiin käyttää pelkkiä tasolaseja sekä peilipintoja, silloin värivirheestä pääsisi eroon. Suurimmassa osassa pitkän polttovälin objektiiveja tai telefotoja näin ei kuitenkaan käy. Suurin osa Canonin L-sarjan laseista on muistaakseni akromaattisesti korjattuja, tosin arvelen osan niistä olevan RSS-akromaatteja (Reduced Secondary Spectrum) - silloinkin tarvitaan erikoisempia lasilaatuja. Canon pidemmän polttovälin objektiivit voivat ehkä ollakin apokromaatteja, mutta varmaksi en tiedä, sillä oma tekninen kiinnostus telefotoihin on vähentynyt huomattavasti hintatietojen lukemisen jälkeen Lyhyemmät Canonin L-sarjalaisetkaan eivät tietääkseni käytä vimosen päälle laseja, vaan niissä on tehty jonkin verran suunnittelupäätöksiä lasien hintojen alentamiseksi (ymmärrettävistä syistä kylläkin). Apokromaattien tekeminen F/2.8:a pienemmälle aukkoluvulle on yleisesti ottaen aika haastava suunnitteluhomma, etenkin jos pitäisi saada suurempaa näkökenttää sisälle. Optiikan muoto- ja pinnanlaatutoleranssit ovat omaa luokkaansa, joita on välistä hyvin vaikea hahmottaa. Mekaniikkakaverien kauhistelema mikrometri on aika iso yksikkö näissä hommissa. Esimerkiksi Edmundilta saisi listatavarana paraboloidipeilejä aallonpituuden kahdeksasosan muototoleranssilla: http://www.edmundoptics.com/optics/optical-mirrors/focusing-concave-mirrors/precision-parabolic-mirrors/1660. Isommilla halkaisijoilla alkaa tosin olla jo hintaakin. Aallonpituuden sadasosan muototarkkuuden tasopeilejä (eli 6 nm poikkeamaa tasopinnasta koko peilin pinnan yli mitattuna) näyttää kanssa olevan listoilla, mutta hinta on sitten sen mukainen.
Vs: Peilitele Mm. kuuluisassa Leica Lens Compendiumissa käsitellään asiaa sangen mielenkiintoisesti. Jos asiasta ei ko. teosta lukemalla muuta itselleen saa, niin ainakin sen, että asia on paljon monimutkaisempi kuin kahvipöytäkeskusteluissa ajatellaan. Haluttu tulos edellyttää myös optiikan mekaaniselta rakenteelta erittäin suurta tarkkuutta. Ko. teoksen saa nykyään verkosta PDFnä = vanhempi versio (2005) ilman kuvia: http://www.furnfeather.net/books/pdf/llcforweb.pdf Uudempi, päivitetty versio - Leica Compendium, on vuodelta 2011, mutta valitettavasti loppuunmyyty
Vs: Peilitele (En tiedä mitään peileistä, mutta... aallonpituus ei ole vakio, mutta fyysinen mitta on sitä käytännössä väistämättä -- ainakin valolle altistettuna. Miten jonkin muodon mitta tai sen toleranssi voi riippua valon aallonpituudesta?)
Vs: Peilitele Aiheellinen täsmennys. Näkyvän aallonpituuden optiikka testataan yleensä Helium-Neon laserilla (kirkkaanpunainen 632.8 nm), ja valmistajien lambda/jotain-luvut ilmoitetaan suhteessa siihen. Mikäli näin ei ole tehty, pitäisi testiaallonpituuden olla näkyvissä.
Vs: Peilitele Kuun kuvaaminen ei ole lainkaan väheksyttävä tehtävä, jos sen aikoo tehdä hyvin. 1100mm maksutov antaa silloin varmasti hyvän vastuksen 300/2.8 apotelelle. Lyhyelle apolle välttämätön telejatkeilla tapahtuva polttovälin lisääminen näkyy aina kuvanlaadussa. Itse asiassa kumpikin noista objektiiveista on liian pieni lähikuvaan Kuusta, ei niinkään erotuskykynsä puolesta vaan apertuurinsa takia. Nimittäin ilmakehän häiriöt vaativat mahdollisimman lyhyiden suljinaikojen käyttöä ja silloin tärähdysepäterävyyskin on pienempi ongelma. Toki tämä ongelma pienenee korkeita ISO-arvoja sallivilla nykykameroilla. 20cm peilikaukoputki noin 1200mm polttovälillä on tuohon tarkoitukseen jo aivan hyviä tuloksia antava laite, 30cm F:5 vielä parempi. Schmidt-korjauslasi on akromatismin kannalta lähes taso. Vasta äärimmäisen valovoimaisissa konstruktioissa, aukkosuhde alle 1, väripoikkeama alkaa ehkä olla ongelma. Myös Maksutov-meniski on paljon akromaattisempi kuin paraskaan linssein toteutettu vastaavan polttovälin objektiivi. Ero vain suurenee polttovälin ja valovoiman kasvaessa peiliobjektiivin eduksi. Juuri värivirheen takia käytännössä kaikki isot kaukoputket ovat peilirakenteella toteutettuja. Isoimmat APO linssikaukoputket ovat jotain 20-30cm luokkaa, hinnat jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Apokromaatti on nimitys (linssi)objektiiville, joka on korjattu väripoikkeaman osalta paljon laajemmalta spektrin alueelta kuin akromaatti, joka on korjattu vain kahden tietyn aallonpituuden osalta. Näiden välinen ero on siis suuri. Vasta peiliobjektiivi voi olla täysin akromaattinen, linssiobjektiivi ei koskaan. Metrin suuruusluokkaa olevalla polttovälillä peilitele on jo järkevä. Akromaatin värivirheet rajoittavat valovoiman samaan suuruusluokkaan eikä piirtokyvyssä liene käytännössä suurta eroa. Linssiputki on tällöin jo kömpelön kokoinen. Jos haluaa sekä korkeaa kontrastia että piirtokykyä, ainoa vaihtoehto on fluoriittitele (ED) ja ne taas maksavat tuhansia euroja käytettyinäkin, kuten tiedetään.
Vs: Peilitele Kuvaahan noilla vaikka kuuta... Siitä vaan pistämään paremmaksi! http://blogs.discovermagazine.com/badas ... 3d-nebula/"]http://blogs.discovermagazine.com/badastronomy/2012/10/08/jaw-dropping-rotating-3d-nebula/ J-P Metsävainio Oulusta pisti paremmaksi. jk
Vs: Peilitele Mielenkiintoinen näkemys...olen kuvitellut, että repro-lasit ja muut prosessilinssit ovat parhaimmillaan korjattu superakromaateiksi (ihan oikeiksi), mutta olet sitä mieltä, että aallonpituuskaistaleet ovat liian kapoisia vai? Eikö ne nyt lasulla mitata joka tapauksessa neljältä aallonpituudelta ja that's it?
Vs: Peilitele Jos oikein muistan, niin ihan noin se ei mene. Akromaatti on laskettu kahdelle aallonpituudelle (punainen ja sininen), apokromaatti kolmelle (punainen, vihreä ja sininen). Spektrin alue on sama, se kolmas on niitten kahden välissä.
Vs: Peilitele Jostainhan linssin laskentakin alkaa ja perusaallonpituus noudattaa Fraunhoverin viivojen E tai D:n aallonpituuksia 546.07 nm (elohopea) tai 589,29 nm (helium). Kun optiikka on lisäksi korjattu esim. C (656.27 nm punainen) ja F (486.13 nm sininen), voidaan ajatella, että se on apokromaattisesti korjattu. Eri valmistajat käyttävät varmastikin erilaisia määritteitä sen suhteen, mikä sitten olisi (lähes) täydellinen korjaus koko näkyvän spektrin alueella. Jos sitten täytyy pilkuttaa, tulisi optiikan vielä lisäksi olla korjattu sekä UV:n että infrapunan aallonpituuksille (Apochromatic Waveband: 310 - 1100nm), kuten esim. tämä: http://www.jenoptik-inc.com/coastalopt-standard-lenses/uv-vis-nir-60mm-slr-lens-mainmenu-155/80-uv-vis-ir-60-mm-apo-macro.html
Vs: Peilitele Käytetyllä peiliteleellä on usein kyllä suurempi arvo kuin hinta, sitävastoin halvat peiliobjektiivit (useimmiten 500mm F8) ovat todella surkeita ja pilaavat samalla myös vanhojen hyvien versioiden maineen: http://viewitem.eim.ebay.fi/Opteka-500mm-f8-High-Definition-Telephoto-Mirror-Lens-fr-Pentax-K5-K7-Kr-Kx/270954872362/item Tässä taattua venäläistä laatua kohtuu hintaan: http://viewitem.eim.ebay.fi/M42-SCREW-FIT-RUSSIAN-3M5A-MTO-500MM-F8-MIRROR-LENS-CASED-KIT-HELIOS-/251151537130/item Ja tässä maailman ainoa AF ja todella laadukas peilitele: http://viewitem.eim.ebay.fi/---Minolta-AF-Reflex-500mm-F8-Mirror-lens-f-Sony-Minolta/380449242689/item Jos nyt olis ylimääräistä, niin tämä voisi kiinnostaa;-)
Vs: Peilitele Mielipiteeni perustuu joskus aikoinaan lukemiini testeihin, joissa perusteltiin mm peilitelen rakennetta. tuo venäläinen taitaa painaa kaksi kertaa niin paljon kuin nuo rimpulat ja se ei johdu pelkästään materiaalien paksuudesta vaan myös fyysisistä mitoista joten jotai ero noissa on. Jos muiistan oikein, niin noiden Rokinoiden oikea aukko ei ole edes F8 vaan pienempi ja venäläisellä se on kohtuu oikea aukkoluku. Minoltan peilitele on edelleen pykälän jos ei kaksi parempi ja sen lisäksi siinä on AF. Olisi kiva kuulla jonkun asiantuntijan mielipide, meikäläisen kun on vain luettua hyväuskoisen muistikuvaa.
Vs: Peilitele Tässä toinen ainoa koskaan valmistettu AF-peilitele: Minolta 400mm f8 V Mirror lens for Vectis APS or RD3000 digital | eBay Tällä ei tosin ole nykyään käytännön merkitystä.
Vs: Peilitele Ajattelin lähinnä kinarikokoon tehtyjä peilejä, mutta empä ollut tuosta aiemmin tietoinen, riittäisikö tuo m4/3 koolle, pitääpä tarkistaa mikä oli Vectiksen filmikoko, tosin rekisterietäisyyskin saattaa olla pulma. Edit: Eli APS filmikoko ja siis APS-C:llekin riittävä jos ymmärsin oikein. Jos rekisterietäisyys olisi riittävä, niin tuollehan voisi Sony tai joku muu tehdä sovitteen NEX sarjaan ja siihen vielä AF yhteensopivat vermeet, niin avot ... paitsi että taitaa olla mahdoton tehtävä
Vs: Peilitele Runkopaksuus kyllä riittää, fyysisen sovitteenkin voisi askarrella, mutta Vectiksen objektiivien manuaalitarkennuskin toimii sähköllä.