Niin varmaan tekee, mutta tieto on väärä. Eri kulttuurialueilla ja kielissä voi samalla termillä olla erilainen merkitys. Joskus merkitys on ollut alunperin sama, joskus taas jo alussa eri. Jos merkitys muuttuu vuosien kuluessa, sekin on ok, jos asiasta ei synny väärinkäsityksiä ja monimerkityksisyyttä, sillä kieli muuttuu aina ja kieli määäräytyy käytön mukaan. Niinpä: Suomenkielessä teleobjektiivi tarkoittaa suunnilleen objektiivia, jonka polttoväli on "normaaliin" verrattuna pitkä. Objektiivin pituus ei vaikuta siihen mitenkään.
Noin on yleiskielessä. Valokuvaajien "ammattikielessä" pitäisi käsitteillä olla selvä ero. Nykyäänhän markkinointikielessä käytetään esim. käsitettä digitaalizoomi...
Ohjeessa viitataan ISO 19794-5 standardiin (kallis), sitä referoivassa wikipedian artikkelissa ei ole mainintaa polttovälistä... https://en.wikipedia.org/wiki/ISO/IEC_19794-5
Kyllähän tuo "tele" on valokuvaajienkin kielessä siirtynyt tarkoittamaan pitkää polttoväliä optisen rakenteen asemasta. Joissakin passintarkastuksissa passikuvaa verrataan videokameran kuvaan enemmän kuin naamaan itseensä. Silloin on hyvä, että kuvassa mittasuhteet vastaavat k.o. etäisyydeltä kuvattua. K.o. vertailu kestää yleensä tolkuttoman kauan, joko kuvan vertailua tehdään arkistoihin, tai sitten siitä lasketaan jotain mittasuhteita numeerisesti - ei passintarkastaja jaksaisi muuten tuijotella samaa kuvaa minuuttikaupalla.
Muuten, tuo Wikipedian määritelmä "objektiivi on polttoväliään lyhyempi" on sinänsä hassu. Sen mukaanhan esim. kaikki ison koon opiskat olisivat telejä, ne kun ovat aika "lyhyitä" rakenteeltaan: 300-millinenkin on vain viitisen senttiä pituudeltaan. Optista rakennettahan termi on aikoinaan tarkoittanut, siis positiivisen takana olevaa negatiivista linssiryhmää, jolla saadaan kuvataso lähemmäs objektiivia. Asianmukainen ilmaus "kuvataso on polttoväliä lähempänä objektiivia" tms. olisi kai jotenkin hankala. Kameroitahan on muunlaisiakin kuin kinokoon järkkäreitä. Telerakenteen tarve oli kait aikoinaan suurempi kameroissa, joissa tarkennusjärjestelmä oli rungon osa, palkit, fieldit ja n.s. tekniset kamerat. Kaikissa runko ei venynyt niin pitkäksi, että tavallista pitkän polttovälin opiskaa olisi voinut käyttää. Kinarin eteenhän kyllä putkea mahtuu.
Londonderiumissa aikaa vei eniten se, jos asiakas ei seisonut tasan tarkkaan kenkäkuvioiden päällä koneen mittailessa klyyvarin kokoa ja kulmaa. Taisipa henkilökuntakin tietää laitteiston puutteet, kun manuaalitarkastusta tarjottiin hyvinkin hätäisesti
Eihän passin fyysellä kuvalla ole tekemistä passintarkastuksessa tunnistamisen kanssa. Laitteet lukevat mikrosirulta - se suttuinen ja kynnen kokoinen kuva kelpaa (jos kelpaa) juuri ja juuri silloin kun passia käytetään jossain muualla henkilöllisyyden tunnistamiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa passin kehitys onkin mennyt taaksepäin, olivathan vanhempien passien kuvat paljon isompia ja selkeämpiä.
Ja loppujen lopuksi, tulostettaessa vain pikselien määrät on ratkaisevat. Kun sulla on oikeat pikselimäärät molempiin suuntiin, voit helposti muuttaa dpi:n oikeaksi kun jotakin tulostat. Jos dbi pitäis saada oikeaksi kaikille kuville niin eihän se onnistuisi, kun kaikki "ammattilaiset"kaan eivät ymmärrä niin yksinkertaista perusasiaa.
Miksi ihmeessä pitää alkaa vääntää kuitenkin melko yksinkertaista asiaa noin monimutkaiseksi teknologiseksi saivarteluksi? Vain lopputulos ratkaisee, ei se miten siihen päästään. Sekä digiversiossa että tulosteessa kuvan pitää olla kuvanlaadullisesti riittävä ja mitat ohjeen mukaiset. Digiversiossa on oltava juuri nuo ohjeessa mainitut pikselimäärät, muut eivät kelpaa. Tulosteessa, joka voi olla vaikka märkälabrassa perinteisillä menetelmillä tuotettu, henkilön pään mittojen pitää olla ohjeiden mukaisesti milleinä toleransseineen. Tulosteen koko pinta-ala voi olla suurempi kuin minimimitta, koska se skannataan ja siinä yhteydessä virkailija poistaa turhat reunat. Ensin vaikka saksilla. Kuvien hylkäyksestä ja sen syystä muuten pitää saada kirjallinen vastaus. Aina, olipa se tulosta tai digi.
Ei kai tämä mitenkään monimutkainen asia ole. eikä passin valmistuksessa kukaan tasan tarkaan leikkele kuvia saksilla yksittäiseen passiin. Muista en tiedä, mutta mun pointtini oli se, että passintarkastuksessa tieto saadaan mikrosiruylta ja se onnettoman hailea ja kohtuuttoman huono printinkuvatus mikä itse passissa on, ei ole lopputulema. Silloin kun näitä passikuvia ryhdyttiin lähettelemään ja ensimmäisiä kokeiluliikkeitä ohjeistettiin valtakunnassa ennen järjestelmän käynnistymistä, vaadittiin ihan kohtuullisen kokoista kuvatiedostoa. Siis paremman laadun tarjoavaa kuin mikä kuluttajalle tänään passissa olevana kuvana näkyy.