Lämpöä hohkava marraskuinen kahdeksankymmentäluvun Helsinki. Rakastuneen taideopiskelijan kuvaamana Merihaan ja Krunikan väliseltä sillalta. Aikansa Agfa -diafilmille Nikon FE -kameralla ja lievällä E -sarjan laajakulmalla Valotuksessa tukena sillan galsa kaide Maailman parhaita kinokoon yö/hämäräkuvauskameroita tuo. Siis peiliheijastusvehkeistä. (Mun ihan subjektiivinen näkemys vaan.) Skannattu edullisesti digitaaliseen 'nykymaailman' muotoon. Ei uskalla terävöittää: Hurja skröbäsyys... ja pilais sumun söpöyttä. Rakas kotikaupunkini, niinkuin minä sen silloin koin. Rakastuneena näkee ulkonansa olevat kauniimpina. Merci - E
Vs: 80 -luvun Helsinkiä Tsorge, tää tais ollakin turkulainen valokuvakerho :} No sanotaan, että Stadi on sittenkin vain Aika Rakas. Ja tuon kuvan ottamisen aikaan olin Rakastunut, siis, ihmiseen. Elävään ihmiseen. Anteks va kauhiast :} (Ei vissiin oikea murre?) Älkää ottako liian tosissaan, pliis... - Rakkaudella, Eero
Vs: 80 -luvun Helsinkiä Kaupunki ei ulkopuolisen silmin ole kaunis, eikä kuvakaan. Mutta ei sen tarvitse ollakaan, sillä se on yltiöromanttinen. Pakettiauton koppi abstrahoituu ja symbolisoi rakastuneiden yksityistä elämää ja onnea synkässä kaupungissa. Valorivi ja linjat tuovat kaupungin tyhjyyden keskelle.