Kun kuvan avaa, pariskunta ei heti hahmoty, koska naisen paita sultautuu taivaaseen ja housut kaiteeseen. Hahmottumisen [sic] jälkeenkin hahmot jäävät filmikameran laadun vuoksi epämääräisiksi ja oleellinen heidän välisensä suhde metatasolle ja ikoniseksi. Digitaalikameran värikuva olisi mahdollistanut selkeän parannuksen. (Kehitystiedot eivät auta asiaa.) Kuvaan on otettu mukaan kuvaajan kaidetta, mikä voi olla sommittelun sivutuote, mutta samalla tuo kuvaan ylimääräistä "roinaa" (tekn. termi) ja objektiivisen silmän ohella korostuneesti "tirkistelijän silmän". Se ei välttämättä ole hyvä asia.
Kiitoksia palautteesta. Paidan ja taivaan välillä minun silmiini on riittävä ero, paidan vaalentaminen tuosta olisi polttanut sen puhki. Metatasosta ja ikonisuudesta en oikein osaa sanoa mitään. Värikuva vai mustavalkoinen, kahvia vai teetä? Itse pidän mustavalkoisen pelkistävyydestä silloin kun värit eivät tuo jotakin aivan olennaista lisää. Kehitystiedot eivät tietenkään auta minkään kuvan puutteisiin. Itse mielelläni haluan etenkin mustavalkoisen kohdalla niitä lukea muiden kuvaajien kuvista ja liitän niitä omiin kuviini siltä varalta, että joku toinen mustavalkokuvaaja olisi niitä kiinnostunut. Ei kai niistä mitään haittaakaan ole? Roinan laitoit hyvin lainausmerkkihin (en tiennytkään sen olevan tekninen termi, mutta näin sitä aina oppii). Halusin komposition juuri noin, nuo kaksi diagonaalia painoksi ja kontrastiksi. Mutta niin yhden tietoinen sommittelu on toisen roinaa. Jos kuvaajan oma paikka käy ilmi kuvasta, on kyseessä tirkistely? En nyt oikein ymmärrä mutta se on varmaan minun vikani.