En. Tarkoitan sitä että jos tietää vedostavansa voi valita sellaisen filmin ja kehitteen joka tukee vedostusta. Ja jos skannaa ainostaan voi valita sellaisen jolla saa sitä omaa näkemystä skannattua. Eiköhän skannauksessa ole tarkempaa filmin valinnalla jos ei esimerkiksi halua raetta näkyviin liikaa jne.
Agfapan 100 oli paras 120 koossa aikoinaan. Oli helppo kehittää, ei loimuja, ei kuplia. Vahvempi ja suora pohja. Ja parasta oli se, että liimanauha maistui mintulta. Siitä tuli kivaa tunnelmaa rankkoihin kuvauksiin. Kuvasin muuten aikoinaan jopa 60 rullaa päivässä. Ilfordin tyly maku ei silloin maittanut. Nyt ihan ehdottomasti "jumalan sana" toisaan löytyy ilford fp4- filmistä. Uskomaton tasapaino sävyissä. Siihen ei pääse millään muulla, ei digilläkään tietystikään. Kodak ei pärjää sekään mitenkään ominaisuuksillaan. Kinarissa kodakin tri-x on klassikko ja huippulaatua edelleen. Tx yhä luonteva valinta, eikä muuta kinarissa tarvita, jos ei sitten hifistellä fp4:sella. Mutta se on hitaampana sopivampi keskikokoon ja palkkiin.
Kinariin hitaampaa ja keskariin nopeampaa on ihan yleinen tapa kanssa. Tässä tavassa on kokoja tasoittava pointti ja se osuu myös yksi yhteen pienkameran yleensä paremman valovoiman kanssa. Kun hämäriin mennään korostuu filmivalinnassa nimellisherkkyyden sijaan resiprookin hallittavuus.
Agfapan 100, eikä ainoastaan mintun takia. Valottelin tuota kinona, 120-koossa ja laakana. Jonkun aikaa oli markkinoilla laakana Agfapan 200, joka oli hieno filmi. Sitten katosi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin.Jos tarvitsi herkempää, niin Tri-X kinona ja laakana. Värinä Agfachrome 50s ja Ektachrome 100. Kapa
Minulle kinari on nopeiden tilanteiden kamera. Rakeet suorastaan toivottavia. Tyylikästä vähän rouheampaa raetta saa tri-x filkasta perus Rodinalilla (sen korvaava tuote on ihan yhtä hyvä). Kinarikuvia joskus haluaa tietysti vähän siistimpinä, silloin voi käyttää vaikka Ilfosolia tai jotain muuta hienoraekehitettä. Silloin ei herkkyydessä menetetä mitään. Rullafilmille 6x4,4, 6x6 ja 6x7 kokoon ja laakafilmille 4x5" kuvaan vain hitaita tilanteita. Silloin hidas filmi on ok ja saadaan maksimi sävykkyys ja piirto. Eli limpussa minulla vain Fp-4. Resiprookin suhteen taulukot kun kerran katsoo, kyllä pärjää. Filmit hidastuu niin dramaattisesti pitkillä valotuksilla, että ylivalotukset on suorastaan harvinaisia. Jos siis ei kuvaa diaa, silloin tietysti pitää olla tarkempi, muttei se diakaan helposti enää ylivalotu kun mennään kymmeniin sekuntteihin ja minuutteihin.
Onhan sitä sellaistakin keskiherkkää joka hidastuu niin vähän että se on reippaasti nopeita nopeampaa pitkissä valotuksissa. Toisaalta jotkut filmit voivat olla yllätyksellisen kehnoja tässä suhteessa jos ei tule katsoneeksi sitä taulukkoa ennen filmin hankintaa. Siinä ollaan ihan muissa kuin makuasioissa jos valotusaika on toisella 3 minuuttia ja toisella puoli tuntia. Tästä voikin tokaista itsestäänselvyyden koskien otsikkoa että paras filmi on tarkoitukseen sopivin.