Onko se jotenkin erilaista kuin muovipaperille tekeminen? Pitäis paperille ruveta tekemään mut en oo uskaltanu vielä, kun ei oo hajuakaan kuinka se tapahtuu. Siis lähinnä se, että pitääkö jotain tehdä toisin kuin muoville vedostaessa? Valistakaa keltanokkaa!
Eipä siinä mitään sen ihmeenpää ole. Kehitys- keskeytys ja kiinnitysajat on yleensä pidempiä. Lopuksi arkistopesu minimissään 30 min. Suurempi ongelma onkin sitten se, että pitäisi kuivauksen jälkeen saada jotenkin suoria kuvia. Tähän on muutamiakin vaihtoehtoja. - Kuivaa miten sattuu ja kuumaprässillä suoristaa - Kuivaa esim. siten, että kuivaa kaksi kuvaa selät vastakkain kiinnitettynä reunoilta pyykkipojilla (saa olla pirun monta pyykkipoikaa) - Liimaa paperin märkänä lasilevylle liimanauhalla, ja sitten vaan leikkaa irti kun paperi on kuiva
kiinnittää pitää kauemmin. muovin 2 minsasta 5 minsaan. pestä pitää kauemmin tollanen puol tuntia minimi. syö kiinnitteen rivakkaasti ja jos muovien kanssa tuntuu että kiinnite ei vaan kulu niin paperien kanssa ei siltä tunnu. kehitysaikakin paperikehitteestä riippuen on 90-120sek. minimi. jyrkkyysarvot väripäällä vedostettaessa saattaa heittää mutta heitteleehän ne aina joka merkillä... kuivuneet kuvat pitää jollain konstilla saada suoraksi... kuumaprässi tai kuivata suoraksi tms... sävyskaala on ihastuttava ja käyttö aiheuttaa riippuvuutta.. tämä on polku josta ei ole paluuta.
Eli käykö paperipaperille sama kehite kuin muovillekin? Vai onko niille omat? Innostuin ja ajattelin lähteä kokeilemaan jo tänään... Nuo paperit millä mä alan kokeilee on yksijyrkkyyspapereita. Kakkosta ja kolmosta ainaki oli, onkohan ne ihan älyttömän loivia. On ne, jos sitä voi vertaa samalla jyrkkyydellä vedostettavaan muovipaperiin... Voiko keskeyttää pelkällä vedellä vai pitäiskö olla jotain muuta? Ton kuivausasian mä jo tiesinki mut entä vielä jotain muuta?
Baryyttipaperille tehty vedos tummuu kuivuessaan enemmän kuin muovipaperivedos. Kannattaa kuivata koevedokset hyvin, ennenkuin päättelee valotusajan. Jotkut käyttävät jopa mikroaaltouunia. Vedos siis näyttää vesialtaassa vaaleammalta kuin lopullisesti kuivuttuaan. Nyrkkisääntönä jotkut pitävät, että kun märkä vedos näyttää hyvältä, niin valotusaikaa täytyy lyhentää about 10% jotta tulee hyvä.
Kehittet ovat samoja, kehitysajat vaan ovat selvästi piedempiä, n. 2 min ja ylikin (kuten jo yllä ilmenee). Paperien jyrkkyydet ovat periaatteessa standardoituja, mutta käytännössä se toimii huonosti. Varmaan suurin vaihtelua aiheuttava tekijä on suurennuskojeen lampun lähettämän valon allonpituusjakautuma. Joten eri papereiden välillä voi olla suuriakin eroja, mutta mitään systemaattista muovi- ja kuitupaperien välillä. Yksijyrkkyyspaperien jyrkkyyteen voit hieman vaikuttaa kehitteen valinnalla ja kehitysajalla, kunhan vaan kehität mustat mustiksi. Loiventaminen käy flashillä, ts. annetaan paperille pieni kontrolloitu välähdys (ilman negatiivia) valoa, joka ei kuitenkaan saa muodostaa sävyä (aika on testattava erikseen). Tämä "loiventaa" sävyalan vaaleaa päätä. Kuitupapereille kyllä kannattaa käyttää keskeytettä, se nopeuttaa prosessia, joka muutenkin on melko pitkä. Laimeakin keskeyte riittää, kunhan muistaa vaihtaa sen riittävän usein. Kyllähän vesikin varmaan käy, mutta sitten pitäisi ajan olla selvästi pidempi. Kiinnitteen ominaisuuksista riippuen saattaa tulla ongelmia jos keskeytys ei ole riittävä. Kuitupaperin prosessoinnissa on oltava paljon huolellisempi kuin muovipaperin, jos aikoo saada säilyviä tuloksia. Kiinnitysajan on oltava riittävän pitkä (mutta ei kuitenkaan liian pitkä) ja kiinnitteen on oltava tuoretta. Siksi on suositeltavaa käyttää kaksikylpykiinnitystä. Lyhyen välipesun jälkeen käsittely HCAssa (hypo clearing agent, se on pesusuola, joka nopeuttaa kiinnitteen huuhtoutumista emulsiosta ja paperipohjasta). HCA:n jälkeen vähintään 30 min. pesu juoksevassa vedessä ja sitten kuivaus. Näin pitäisi syntyä säilyviä kuitupaperivedoksia. Toivottavasti tästä on apua!
Tota HCA-suolaa meillä onki pimiöllä. Eli missä suhteessa sitä annostellaan? Ja vielä, käykö keskeytteeksi etikka vai pitääkö olla oikeaa keskeytettä? (Sori, tunnen itteni ihan hölmöks...)
HCA-pussin päällä lienee laimennusohjeet, joiden mukaan ensin tehdään kantaliuos ja siitä sitten laimentamalla käyttöliuos (1+4). Pakkauskoko on isojen pussien kohdalta siinä mielessä hankala, että kantaliuosta tulee paljon (4,7 l) ja se on huonosti säilyvää. Pussin sisältö on pääasiassa natriumsulfiittia, mutta mukana on myös säilöntäaineita ja pH:n säätöaineita. Jos suolasekoituksesta otetaan vain pieni osa, niin vaarana on, että suhteet muuttuvat. Tässä tapauksessa annostus ei kuitenkaan ole kovin tarkka, joten (kemisti-minän vastustellessa ;-() voisi ajatella, että otat 20-25 g suolaa litraa kohti (=n. ruokalusikallinen). Käyttöliuosta voi käyttää päivän, ja ehkä vielä seuraavan, mutta sitten se menettää tehonsa ja joutaa pois. Etikka käy hyvin keskeytteeksi, kunhan käytät sitä riittävän laimeana ja vaihdat usein.
Muovipaperillakin kannattaa hakea testaamalla se tummeneminen ja sitten korjata valotusta... Tuossa ihan ok ohjeet: http://www.apug.org/portal/articles/technical/drydown/drydown.html
Anteeksi että sekaannun, mutta miten liian vahva etikka keskeytteenä vaikuttaa? Vedostan muovipaperille ja olen käyttänyt Rajamäen etikkaa sellaisena liuoksena että 'loran verran' puoleentoista litraan vettä. Se tummuu aika nopeasti, yhdessä yössä vedostuksen jälkeen.
Rajamäen väkiviinatikka lienee 10%, joten "loran verran" sitä ei ole liikaa. Etikkahapon pitoisuuden keskeytteessä tulisi pysyä selvästi alle 1%:n niin, että liuoksen pH on n. 5. Tällöin paperi tai filmi ei altistu liian suurille pH:n muutoksille, jotka rasittavat emulsiota. Lisäksi happamassa liuoksessa on se vaara, että vedoksen (tai filmin) mukana kulkeutuva kehitteen aktivaattori, karbonaatti, vapautuu äkillisesti hiilidioksidikuplina, jotka rikkovat emulsion. Etikan ei pitäisi itsestään tummua. Luulen, että olet käyttänyt laimeata keskeytettä liiankin pitkään, kapasiteetti on ylittynyt ja keskeytteeseen vedosten mukana kulkeutunut kehite on laimeassa ja hieman emäksisessä liuoksessa hapettunut, mistä aiheutuu tumma väri. Laimeata etikkaliuosta raskinee vaihtaa vähän useammin.
Entäs noi yksijyrkkyyspaperipapereiden jyrkkyydet, tai siis pohjan värit. Onko jyrkkyys 1, harmaa pohjaltaan? Eli siitä ei kait oo ees mahdollista saada valkoista esiin? Vai onko aika tehny tepposensa, vanhaa paperia ku ovat? Ja, sitten kokeilin sellasita ohutta yksijyrkkyyspaperia jonka kontrasti oli 3, se taas oli yllättävän jyrkkää ja siinä oli kyllä se pohja taas ihan valkoinen. Näinkö se menee? Se ohkanen oli kyllä ihan vessapaperia ku kastu...
Nyt menee vähän muisteluks kun ei jaksa kirjallisuutta tutkia, mutta eikö tuo liian väkevä etikka voi aiheuttaa diktriodista(?) huntua vai millä nimellä se kulkikaan. Vai sitäkö tuolla emulsion rasittumisella tarkoitat? 0,7% on joissain lähteissä mainittu hyväksi.. Tosin nyt on kodakin keskeyte+indikaattori käytössä.
En ole ihan varma, mutta happamuuden sanotaan lisäävän dikroidisen hunnun muodostumisen mahdollisuutta. Toisaalta, myös aktiivisen kehitteen joutuminen kiinnitteeseen lisää sen riskiä. Laajat pHn vaihtelut ainakin aiheuttavat vuoroin emulsion kutistumista ja turpoamista ja siten saattavat lisätä alttiutta mekaanisille vaurioille, tätä tarkoitin emulsion "rasittumisella".
Paperipohjan värisävyn pitäisi olla jyrkkyydestä riippumaton ja samanlainen kaikilla jyrkkyyksillä. Jos paperit ovat jo jonkin verran vanhoja, niin kyse lienee ajan aiheuttamasta hunnuttumisesta. Sitä voi yrittää estää lisäämällä kehitteeseen ylimääräistä kaliumbromidia tai bentsotriatsolia, näitä aineita kehitteissä on jo normaalistikin estämässä valottumattoman hopean kehittymistä. Lisäämällä tavallista enemmän voidaan ainakin jonkin verran vaikuttaa tämän hunnun kehittymiseen. Samalla valotusajat jonkin verran pidentyvät. Toinen mahdollisuus on tehdä vedokselle kevyt heikennys prosessin jälkeen heikenteellä (Farmer's). Eri asia on sitten kuinka paljon vanhentuneiden paperien kanssa kannattaa nähdä vaivaa, paitsi, jos niissä on jotain erityisen hienoja ominaisuuksia, joita ei enää muuten ole saatavissa.
Keskeytereseptejä Arkistosta löytyi tällaisia "reseptejä" keskeytteelle <CODE> Koodi: [i] [/i]Paperille: Jääetikka 99 % 15 ml/l Etikkahappo 44 % 40 ml/l Etikkahappo 24 % 75 ml/l Filmille (pH noin 4.9): Jääetikka 99 % 7 ml/l Etikkahappo 44 % 16 ml/l Etikkahappo 24 % 29 ml/l </CODE>
Ei taida tässä kohtaa säästäminen oikein päästää Heliä sävymaailman ja kuitupaperintunnun maailmaan. Hommahan tyssää tyystin tuollaseen epäkuranttien papereiden kanssa puljaamiseen. Tässähän on esitetty että käytettäisiin kaksikylpykiinnitystä keskeytyksen lisäksi.