Vs: paperikuvien repro 3x4.... 4x6 cm:n originaaleista useimmat 14x18, joskus jopa 20x25. Pinta-alasuurennos siis aika iso. Ennen reprottiin perinteisille filkoille, sitten käytettiin Polaroidin reprokameraa ja posa/nega-filmiä ja uusimmat skannattiin tai jos paperissa oli pintakuvio, kuvattiin digillä. Vanhemmat, sileälle mattapaperille pimiössä tehdyt kuvat olivat järjestään parhaita jäljennettäviä.
Vs: paperikuvien repro Jos nyt kuitenkin kertoo/jakaa tavanomaisemmin vain yhden ulottuvuuden niin jo 14x18 merkitsee noista 3 - 4,5 kertaisia suurennoksia.
Vs: paperikuvien repro Minun reseptini parhaimpaan lopputulokseen on ikkunaton huone, reproalusta imurin kanssa (imuri siis pitää vedoksen alustalla tasaisesti). Mieluiten neljä tasalaatuista valoa 45 asteen asennossa, tarkoittaen siis yhtä valoa alkuperäisen vedoksen joka kulmassa. Iso negakoko, eikä ainakaan laajakulmaobjektiivia vaan mieluummin vähän pidempää. Itse olen kokenut helpommaksi reprota "ylhäältä alaspäin" kuin esim. seinälle ripustettua kuvaa, mutta lopputuloksen kannalta tällä ei liene niin kauheasti väliä ja muutenkin se lienee makuasia. Oikean valotuksen osalta olen ainakin vaikeammissa originaaleissa päätynyt vanhaan kunnon haarukointitekniikkaan, ainakin jos reprottavaa ei kerralla ole paljon. Ennemmin ottaa samasta ruudusta pari-kolmekin eri valotusta, kuin tekee koko homman uudelleen kehityksen jälkeen, kun huomaa vaikkapa alasävyjen detaljien jääneen tukkoon.
Vs: paperikuvien repro Jatkanpa vielä sen verran, että lisäpohdintaa tarvitaan halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi joskus jopa tapauskohtaisesti: <LIST> <LI> Valojen etäisyys: kauempana olevat saa helpommin säädettyä tasaisiksi, mutta tarvitaan tehokkaammat valot, ja toisaalta kameran sijoittaminen voi muuttua haasteellisemmaksi (esim. varjon välttäminen).</LI> <LI> Valojen väri: Mustavalkofilmillä se ei ole niin justiinsa, värivedoksia reprotessa salamavalot ovat helpoimmat (imho).</LI> <LI> Filmin valinta: Hitaampi on periaatteessa parempaa, mutta joskus päädyn käyttämään herkempää filmiä, jos alkuperäinen on vaikkapa vedostettu kinarioriginaalista. Kasvattamalla vähän rakeen kokoa saadaan illuusio hieman tarkemmasta kuvasta.</LI> </LIST> Yksi mielenkiintoinen tapa reprota on tehdä se paperinegan avulla. Tämä vaatii vähän treeniä, mutta onnistuessaan lopputulos on todella hyvä. Tällöin vedoskoko pysyy samana, eikä alkuperäinen vedos (tietenkään) voi olla esim. pohjustettu.