Vs: paperikuvien repro Juu, niin on. Siitä on Suomessakin aikaa noin 22 vuotta. Tietokoneaikana se on lähes ikuisuus. Vai muistatko montakin laajalle levinnyttä ohjelmaa ennen photarin käyttöönottoa, jossa käytettiin JiiPekkiä tai Tiffiä. Jostakin uuden tekniikan leviäminen aina alkaa tavallisen kansan keskuuteen. Tai koetapa pyörittää silloin joskus niin suosittua Page Makerin ensimmäisiä versioita nykyisillä käyttiksillä... Tekihän esim. Japanin yleisradio nauhoituksia bittimuodossa jo yli kymmenen vuotta ennen kotikäyttöön tarkoitettujen CD-soittimien markkinoille tuloa. Olisipa sekin jäänyt ammattilaisten iloksi ja kansalle kuriositeetiksi, ellei meille olisi tullut tarjolle sopivaa lätyn pyöritintä.
Vs: paperikuvien repro PS1 oli pelikone ja siihen tarkoitukseen tehty. Arkistointitarkoituksiin oli kalliimpia laitteita. JPEG ja TIFF ovat edelleen laajalti tuettuja tiedostoformaatteja, riippumatta PlayStation -pelikoneesta, PageMakeristä tai Japanin radioyhtiön käyttämistä tallennusmenetelmistä. CD-asemathan kehitettiin Compact Disc Digital Audio -tarpeisiin, muiden tiedostoformaattien tallennusmahdollisuus tuli vasta vuosien viiveellä. EDIT1: ...tai siis markkinavoimien tarpeisiin jotta tsiljoonat vinyylilevyjen pyörittäjät saatiin ostaamaan uutta kalustoa ja toiseen kertaan mielimusiikkiaan, joka heillä jo vinyylillä oli.
Vs: paperikuvien repro Ansel, mistä sä tuon Play Stationin tähän keksit? 1. Kyse oli Photoshop 1.0 ohjelmasta. 2. Laajemmin kyse oli yhteensopivuudesta ja laitteistovaatimuksista, joilla ei ole meikäläisten kannalta mitään virkaa, jos ne eivät ole laajemmin markkinoille levinneitä. Syystä tai toisesta (se on ihan eri juttu).
Vs: paperikuvien repro Vanhimmat säilyneet digimuotoiset kuvat mulla on 80-luvun tietokonegrafiikkaa. Onneksi tuli konvertoitua joskus 90-luvun alussa iso osa gif-muotoon. Ne saa auki helposti. Osaa ei saa koodaamatta sopivaa softaa. Onneksi myös reprosin noita silloin filmille näytöltä. Ps-aikakauden kuvat on auenneet yllättävän hyvin, mutta kun on nähnyt it-alaa tarpeeksi, niin en kyllä luottaisi kuin jpg, TIFF ja dng. Jälkimmäisessäkin ollaan sen varassa, kuinka hyvin tulevaisuuden hax0rin tekemä dng-konvertteri osaa tehdä muunnokset ja osaako se metana toteuttaa metsänä kulkevat kuvanmuokkaustiedot? RAW kun on vain raaka versio kuvasta... sitten tuo varmistusrumba. Kovalevyt paukkuvat ja optisten tallenteiden säilyvyyttä on paha arvioida.Vanhin kotipolttoinen CD mulla on vuodelta -95 ja toimii vielä. Mutta kauanko ja kuinka pitkään löytyy vielä laitteita joilla lukea sitä? En usko, että 15 vuoden päästä on media nimeltä CD, DVD tai Blu-ray olemassa.. Fiksu tietysti printtaa parhaat digimuotoiset kuvat varmuuden vuoksi. Niitä voi tulevaisuudessa sitten rerprota, skannailla tai ties miten monistaa. Tässä tuli tavallaan vastattua osin alkuperäiseen kysymykseen: reprot digillä ja laadukkaat printit arkistoon tiedostojen ohella.
Vs: paperikuvien repro Onko ImageMagick tuttu? Vielä ei ole mulla tullut kovaformaattia vastaan, joka ei tuolla olisi auennut, vaikka varmaan sellaisiakin löytyy.
Vs: paperikuvien repro Meillä Luovan valokuvauksen keskuksessa aloitettiin PhotoStylerillä. Oli Photoshopin rinnalla yhtä? yleinen. Adobe koki kai sen kiusalliseksi kilpailijaksi ja osti pois kuleksimasta. kapa
Vs: paperikuvien repro Takavuosilta (90-luku ) tuttu, iff-tuki näyttäisi puuttuvan ainakin. Varmaan muitakin muinaisia. Tai sitten tieto/tuki on niin syvällä jossain, ettei heti löydy.
Vs: paperikuvien repro täällähän on keskustelua jo runsaasti, tosin liikutaan välillä filosofian puolella mutta haitanneeko mitään. Pikkusen kommenttia tuonne alkupäähän. Tiedostomuodoista ja järjestelmien kehityksestä en olisi hirveän huolissani. Vaikka muutokset on olleet nopeita niin siirtymäajat on pitkähköjä. Mulla on varastossa tietsikka jossa Win98 ja korppuasema, vain korppuasema. Ja tuossa olisi eilen otettuja digikuvia vielä kamerassa. Jos suorittaisin pari kolme pakollista liikesarjaa niin miksipä en parin tunnin päästä kattelisi noita uusia kuvia tuolla win98:lla, korpulta. Tai miksipä en voisi katsella uusimmalla läppärillä kuvia jotka olen tallentanut korpulle vuonna -98. Joo, läppärissä ei ole korppuasemaa joten pitää käryytellä kuvia koneella jossa on win2000 ja polttava cd-asema ja korppuasema. Itse asiassa voisin nuo -98 korput tallennella niin että loppujen lopuksi siirrän ne tuohon digikameraan ja katselen niitä näyttöruudulla, jos sellaisen idean saisin päähäni. Eihän tuossa ole 50 vuotta väliä mutta reilu 15 kuitenkin. Nyt voisi tuoreentaa vanhat korppukuvat dvd:lle ja laittaa uusi "viimeinen käyttöpäivä 4.5.2028" ja katella sitten 2028 taas mihin ne nyt tallentaisin ja millä niitä katselen. Katselen varmaan jollakin ulkoisella aivoihin kytkettävällä sirulla ja piuha menee korvaan ja itse laite on nenässä. Pilvipalveluihin ei luota. Eikös niitä ole jo jokunen kaatuillut, lopettanut toimintansa rahappulassa, ja kolmen teran kuvavarastosta olisi jäljellä vain tyhjä halli Silicon Valleyssa. En luota edes Microsoftin pilveen, sillä 50 vuoden kuluttua eli 2063 ei ehkä MS:ää edes ole. Tai jos oikein hassusti käy niin USA:ssa kävelee taas puhvelit valtoimenaan ja sinne muuttaa uudisasukkaita Euroopasta taas, jollakin purjelautalla. No eipä tuolloin mun kuville taida olla katsojiakaan tällä planeetalla monia mutta jos itse olisin jäljellä niin olisi aika vaikea periä korvauksia kadonneista kuvistani! Mielenkiintoinen aihe, todella. Toivon mukaan joku lukija herää nyt ja alkaa hakemaan vanhoja albumeja mummolan vintiltä. Jotain niille voisi tehdä, ja kohta jopa pitäisi tehdä. Väliin voisitte, jos sopii, laittaa jonkin konkreettisen vinkin, miten/millä tekisin jonkin osavaiheen tässä reproilussa. Jos tulee mieleen. Myös sellaisia jotka alkaa "älä ainakaan....", nekin on hyviä. kiitoksia, ja jatkellaanpa jutustelua!
Vs: paperikuvien repro Kun negatiivi on kadonnut, mielestäni mielekkäintä ja ensisijaista kuvan säilyttämisen ja lisäkäytön kannalta olisi lätkäistä vedos tasoskanneriin. Kuvaamalla vedos filmille ei saa kadonnutta negatiivia takaisin. edit. typo mielestäsi -> mielestäni
Vs: paperikuvien repro aivan oikein, mirrored. Mutta saa kuitenkin negatiivin, ja negasta voi kokeilla suurentaa todella isojakin suurennoksia ihan itsekin. Rullailee paperia altaissa edestakaisin jos pienet altaat. Digikopiosta joutuu tilaamaan halutun kuvan ellei itsellä ole isoja paperikokoja tulostavaa konetta, harvalla on. Olisi mielenkiintoista nähdä vertailukuvat, toisessa olisi paperikuvasta skannattu digiversio josta teettäisi kuvaamossa ison printin. Ja toisessa olisi itse kuvattu nega paperioriginaalista ja itse tehty suurennos. Olisiko eroa ja missä se ero näkyisi silmilläkin? Ja huomaisiko eron lompakossakin...
Vs: paperikuvien repro Eppäilen suurentamisen mahdollisuuksia käytännössä. Ei kai vedoksessa voi kauheasti olla "piilossa" terävyyttä? edit. lisäsin kysymysmerkin edit2. täsmennän hieman. Varmaan vedos kuitenkin voi olla niin terävä että siitä voi maltillisesti suurentaa edelleen terävää. Vaan käytäntö on usein toisenlainen koska kuvan valmistusketju on monivaiheinen. Ensin alkuperäinen negatiivi ja sen terävyys, sitten alkuperäisen vedoksen valmistus ja sen terävyys, johon liittyy myös paperin pintarakenne. Tästä sitten pitäisi edelleen jatkaa. Ja siihenkin mennessä on jo kaksi objektiivia ollut asialla ja kaikki normaalit kuvaustekniset onnistumiset joissa usein käytännössä riittää että siihen kokoon mitä tehdään syntyy tyydyttävää jälkeä. edit. lisäsin vielä sanan maltillisesti Mutulla 3-4 kertaiseksikin kenties parhaimmillaan. (?)
Vs: paperikuvien repro Pienestäkin kuvasta voi saada hämmästyttävän hyvälaatuisen suuremman version. Ole asiakkailleni tehnyt lukemattomia suurennoksia vanhoista studiopassikuvista ym. erityisesti muistotilaisuuksia varten ja saanut monta kertaa ihmetellä kuinka pienestäkin kuvasta saa esiin asioita mitä silmä ei näe. (Tai ehkä näkisi jos tuollaista tulitikkuaskin etiketin kokoista kuvaa katselisi suurennuslasilla/luupilla.)
Vs: paperikuvien repro Hyvin vedostetusta paperikuvasta (ei siis mikään tusinakymppikuva) irtoaa skannerilla noin 300 dpi, sen suurempaan skannausresoon ei kannata mennä. Jos reproat saman kuvan negafilmille, niin mistä negaan ilmaantuisi yksityiskohtia jotta voisi vedostaa "todella isojakin suurennoksia". Niin ja, esim. fotonet:stä saa digikuvasta 20x27 cm vedoksen 2,68 eurolla. Täytyy olla melkoinen fakiiri, jos itse negasta vedostamalla pääsee edes lähelle samaa kokonaiskustannusta per kuva. Tapiola2006:n kanssa samansuuntaisia kokemuksia esim. sävyjen suhteen. Vanhasta paperikuvasta voi digitaalisesti kaivaa tumman pään sävyjä, joita silmä ei alkuperäisestä erota.
Vs: paperikuvien repro Jotta paperikuvasta kuvaamalla pääsisi hyvään lopputulokseen, on filmin valotus-kehitys-vedostustekniikka oltava oikeasti hallinnassa jotta hyvään lopputulokseen pääsisi. Itse en filmille reproamalla ole koskaan päässyt kovin hääppöseen lopputulokseen, skannaamalla/kuvaamalla pääsee helposti.
Vs: paperikuvien repro Kyllä 'hyvässä' vedoksessa enemmän detaljia on. Riippuen toki lähtönegasta, suurennos-suhteesta jne. Perinteiset mv-paperit pystyvät kymmenien, jopa sadan viivaparin erotuskykyyn per milli. Se on hiukan enemmän kuin 300dpi...
Vs: paperikuvien repro Sinulla kun noin hyviä vedoksia riittää niin skannaa tai reproa tuollainen "sadan viivaparin erotuskykyyn per milli" näyte. EDIT: Circle of confusion - Wikipedia "Visual acuity. For most people, the closest comfortable viewing distance, termed the near distance for distinct vision (Ray 2000, 52), is approximately 25 cm. At this distance, a person with good vision can usually distinguish an image resolution of 5 line pairs per millimeter (lp/mm), equivalent to a CoC of 0.2 mm in the final image." Siis hyvän näön omaava ihminen erottaa 5 lp/mm eli 254 dpi. Vastaa käytännön kokemuksiani vedosten skannauksista. Optimaalisissa laboratorio-oloissa m/v vedostuspaperille saadaan varmaan paljonkin viivapareja.