Itse ainakin pelengin optimaalista pyörityskohtaa haarukoin ihan kokeilemalla. Laitoin kameran panoramakuvaukseen sopivaan jalustaan kiinni noin pöydän korkeudelle, survaisin nuppineulan kiinni pöydän etureunaan (lähelle kameraa), käänsin kameran suoraan nuppineulaa kohti ja laitoin kauemmas seinälle sinitarraa siten, että se juuri peittyi nuppineulan pään taakse. Tämän jälkeen kameraa kääntelemällä tuon optimaalisen pyörityskohdan löytäminen oli kohtalaisen helppoa. Huomasin tosin ettei pelengissä tollaista optimaalista "polttopistettä" ole, vaan nuppineula kyllä väkisinkin vaeltaa hieman kameraa käännellessä. Edit: Niin ja Loittolle: Tuo polttopiste on varmaan hieman väärä sana mitä tässä oikeasti etsitään. Siksi se oli hipsuissa. Tässä nyt etsitään sitä pistettä, minkä ympäri kameraa kääntäessä kuvan perspekti (?) ei muutu. Tämä piste sijaitsee objektin keskellä jonkin verran ulommaisen linssin pinnasta kennoon päin.
Sitä vähän arvelinkin, että optimaalinen pyörityskeskiö ei ole polttopisteessä. Enpä ole tuota koskaan tullut miettineeksi, kun en ole panodraamoja kuvannut
Nodaalipiste on kyllä hieno termi. Voipa ollakkin. En ole tämän alan termejä mistään lukenut. Objektiivi kuulostaa niin ei-suomelta, että käytän mielummin vaikka väärääkin termiä. jatkossa taidan puhua vain putkesta. Se ei varmaan häiritse ketään. Respekti on minusta kyllä vain kunnioituksen synonyymi.
Mutta sitä voi kuitenkin käyttää missä tahansa merkityksessä, kuten tuota objektiakin. Onneksi kanema on sentään sama kaikilla.
Vita kysyi: Haastan miettimään, mikä on oikeaoppista ja mikä loistokasta. Minusta panorama on hyvä silloin, kun sen osat voi liittää toisiinsa niin, että etualalla ja etäisyydessä olevat kohteet "loksahtavat" toisiinsa palapelin tavoin. Yhteen liitettyjen kuvien saumakohdat saavatkin näkyä. Tuohon palapelimäiseen loksahtamiseen voi päästä käyttämällä polttoväliä, joka vastaa ihmissilmää. Järjestelmäkameralla sen saa aikaiseksi katsomalla toisella silmällä kameran ohi ja toisella kameran läpi ja kääntämällä objektiivin zoom-rengasta siten, että vasen ja oikea silmä näkevät samansuhtaiset kuvat. Sen jälkeen kamera kiinnitetään lähikuvauskiskoon ja lähikuvauskisko jalustaan. Kiskon avulla määritetään kameran pyörähdyspiste siten, että se on noin objektiivin keskipisteen kohdalla. Pyörähdystason suoruus määritetään vesivaa'an avulla. Kuvat otetaan sillä periaatteella, että ne peittävät toisensa ainakin puoliksi. Oletan nyt, että kuvasarja on digitaalisessa muodossa, mihin päästään skannerinkin avulla, jos digikamera ei ole käytettävissä. Kuvankäsittelyohjelmalla rajataan kustakin osakuvasta noin 10 prosenttia reunoista pois paitsi tietenkin laitimmaisiksi tulevista kuvista. Jos liimaaminen aloitetaan vasemmasta laidasta, kasvatetaan ensimmäisen kuvan pohjan (canvas) leveyttä oikealle aina sen verran kuin rinnalle tuotava osakuva vaatii. Mitä enemmän kuvia liitetään yhteen, sitä suuremmaksi kuvatiedosto kasvaa, ja sitä suuremmiksi kasvavat laitevaatimukset. Välitallenteita kannattaa tehdä useita, sillä tietokoneen voi joutua buuttaamaan kesken työn. Mutta jos kaikki menee hyvin tähän asti, lopputuloksena on helposti 100 megabitin kokoinen tiedosto. Lopputulos kannattaa määrittää resoluutioon 300 dpi, jotta tulostusjälki olisi hyvä. Sitten voi alkaa kysellä valokuvausliikkeistä tulostuspalveluiden hintoja, jos ei itse omista sellaista printteriä, joka syöttää tulostuspaperin rullalta. Panoraman ei tarvitse olle laaja ollakseen näyttävä. Mielestäni riittää, että kuva-ala vastaa ihmisen terävän näkökyvyn aluetta, joka on sivusuunnassa noin 100 astetta. Panoraman voi ottaa myös esimerkiksi 17 mm laajakulmaobjektiivilla siten, että rajaa pois kuvan alaosan ja yläosan. Tällöin kuvaan ei tule saumoja.
Juice kysyi: Panorama syntyy myös käsityönä, Photoshopin, Painshop Pron tai vastaavan kuvankäsittelyohjelman avulla. Mutta keskusmuistin määrä, välimuistin määrä, näytönohjaimen muistin määrä ja prosessorin nopeus ratkaisevat, kuinka suuria "palikoita" voi käsitellä leikaa-liimaa -toiminnolla. Jos tietokone ei ole suorituskyvyltään aivan kärkipäästä, se saattaa jumiutua kesken työn. Silloin ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin on koneen buuttaus.
Ei polttopisteen ympäri vaan NODAALIPISTEEN/NODAALITASON.(googleen hakusanaksi nodal point niin löytyy tietoa