Aiemmassa säikeessä puhuttiin mm. "puuron" valmistuksesta (kino vs. täys). Mikä on mielipiteenne suhteessa digi-filmi (esim. 6 Mpix-tuloste/kino), koko esim. n. A3. Itse olen "aloittelijan" silmin verrannut digikotitulosteita ja kino-automaattilabravedosteita, ja laatu on lähes sama - dynamiikka ehkä filmillä parempi, mutta kotidigin etu on Photari-käsittely (esim. kurveilla ja saturaatiolla voi vaikuttaa huomattavasti kennolta tulevaan kuvaan...) Niinpä siis kysyn, että eikö digi ole jo kinon tasolla (a3 kuvat ei puuroa?)
Vs: Laatu Kotidigin etu... heh heh heh... No tuosta viis... Jos kysymys on "resoluutio" versus raekoko, niin on aivan sama kumpi voittaa... Filmin rae tekee kuvasta eläväisemmän, ja luo tekstuuria kuvaan. Toisin kun digin pikselit, jotka eivät omaa silmääni pahemmin miellytä. Tekstuuriton kuva (=rakeeton) taas yleensä tuppaa olemaan liian plastinen omaan makuuni. Jotkut taas tykkää plastisuudesta ja toiset taas silikoonista.
Vs: Laatu ...ja olenpa lisäksi kuullut, että diaruudusta saa helposti 20 mpix kuvia skannaamalla, että tiedä siitä 6 mpix mahtavuudesta nyt sitten... Mutta juu, kyllä mäkin pidän ainakin analogivedoksia paljon eläväisempinä ja luonnollisempina kuin digiprinttejä. Ja myös ennemmin filmiltä skannattuna kuin kennolta, ainakin hyvällä skannerilla. Photari toisaalta on kohtuu lyömätön monipuolisuudessaan. Mutta se on sitten, kun tarvitsee monipuolisuutta. Ja saapahan ne filkatkin sähköiseen muotoon, sano. Saa vaan niin pirun hyvää filkkakamaa nykyään niin halvalla, että oikein hirvittää ne digien hinnat...
Vs: Laatu skannattua filmiä on turha verrata digiin, se on digikuvaa (kun se skannataan) väitetään että digin dynamiikka menee diafilmistä ohi jo nykytekniikalla, mutta mä taas väitän että tässäkin verrataan skannattua diaa, joka on eri asia. kinoruudustakin löytyy sitä resoluutiota, kaippa jollain rumpuskannerillakin jo kohtuudella saa tavaraa irti, mutta aidot vedokset on ihan eri asia. skanneri hukkaa muutaman aukon yleensä, ainakin noilla halvoilla tasofilmiskannereilla on Dmax-arvot jotain kolmen paikkeilla, kun esim. Velvia 50 diafilmillä se on kuulemma jopa 4.8. Tämä on siis sen filmin tiheys ja skannerin arvo on se, miten tiheästä filmistä se vielä informaatiota saa irti. Paremmalla skannerilla asia voi ollakin eri Jos kuvaa nettiin ja haluaa hifistellä, on turha kuvata filmiä. Nettiin filmiä voi silti olla järkevää kuvata jos tykkää filmistä vaan noin muuten, tai tietysti jos se nettiin kuvien saaminen ei oo se ykkösjuttu. Mustavalkofilmillä on laadukkaita printtejä suht helppo tehdä ja se kyllä kannattaa. Olis hieno verrata jotain diasta tehtyjä vedoksia digivedoksiin, mutta niinkun todettu, ei niitä moni tee. Adox 20 filmistä uhotaan fotoimpexin luettelossa, että optisesti suurennettuna vastaa 500 megapikseliä.. En kyllä ota kantaa tuon väitteen oikeellisuuteen. Mutta filmiä kestää suurentaa aika paljon enemmän kun digiä, kun se raekaan ei niin pahalta näytä isona kun pikselit.
Vs: Laatu Laatu on myös sitä, kun otetaan jokin Wanha kunnon mustavalkoinen paperivalokuva ja skannataan siitä raju suurennos laadun silti pysyessä kohtuullisena. Otetaampa vaikka nykydigilabbiksen 10-kuvalappunen ja laitetaan se skanneriin.....eipä taida yksityiskohdista löytyä kun tulostustarkkuus on jotain 300 dpi-luokkaa....Jotta paperikuvia voitais sanoa digikuvien varmuuskopioksi niistä pitäis tehdä jotakin 20x30 kuvia, jokaisesta. itse tein tästä omasta talosta 1910-luvulla otetusta pikkukuvasta n.30x40 suurennoksen ja laatu on häkellyttävän hyvä.
Vs: Laatu Ja se säilyvyys on aika kova juttu. Oon tässä muutamaan otteeseen kattellu ~20 vuotta vanhoja, osa yli 20v ikäisiä diakuvia omasta lapsuudesta ja jälki on aivan samanlaista kun tuoreissa diakuvissa, eli hyvää. Missä on 20v päästä parin vuoden sisään otetut digikuvat? Kodachromet vissiin säilyy aika kivasti, joku puhu 100 vuodesta.. Ja muilla diafilmeillä 50-60 v. ? En osaa sanoa alkuperäistä lähdettä... Mv-printit säilynee ihan kohtuullisesti, ainakin jos jaksaa vaikka seleenissä toonata..
Vs: Laatu Johan tästä oli vanhan vknetin aikaan keskustelua: nuo minilabbikset tekevät niin tarkkaa jälkeä, että tulosteista on täysin mahdotonta erottaa Leicalla hyvälle filmille otettua kuvaa jostain digikuvasta. Mun mielestä keskustelu kino vastaan digi on aika turha. Aihe on kuitenkin ajankohtainen, sillä ostin sunnuntaina digikameran jo toisen kerran elämässäni. Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että halpa japanilainen mekaaninen järkkäri halvalla japanilaisella tötteröllä tekee 'laadukkaampaa' jälkeä kuin Canon PowerShit A630 (8 mekapikseliä). Kun aina puhutaan näiden hitaiden filmien kyvystä, niin tässä joku esimerkkikuva: http://forum.manualfocus.org/viewtopic.php?id=6607 Ei ollut mainittu Adox 20 vaan Gigabitfilm.
Vs: Laatu Joo... Lähinnä mietityttääkin mikä on se pikselimäärä (tai muu kennon / kameran ominaisuus), joka on riittävä vastaavaan "laatuun" suurempina printteinä - esim. a3 - verrattuna filmiltä vedostettuun kuvaan. Tulostimen laatu on oma juttusa. Itse en ole erityisen tyytyväinen Canon pixma 5000(?) laatuun ainakaan tummien sävyjen kanssa.