Adobe Photoshop CS2: HDR-ohje

Ne teistä jotka ovat lukeneet jo luminous-landscape.com:n artikkelin HDR:stä, voivat suosiolla jatkaa seuraavaan aiheeseen. Ne teistä jotka etsivät täydellistä ja asiantuntevaa tutoriaalia, voivat suosilla jatkaa seuraavaan aiheeseen.

IRCissä oli juttua että suomenkielinen opas tämän HDR-työkalun käyttöön voisi olla hyvä juttu. Ajattelin että voisin olla rohkea rokansyöjä ja rustata moisen. Kerron asian omasta näkökulmasta, eli omat mielipiteet ja metodit käydään läpi. Tämä artikkeli on luultavasti täynnä asiavirheitä (puhumattakaan kirjoitusvirheistä), joten korjailen niitä sitä mukaa kun jaksan/viitin/huomaan/huomautetaan.

Kyse on siis Adobe Photoshop CS2:n yhdestä uudistuksista: HDR, eli High Dynamic Range - karkeasti suomennettuna "laaja dynaaminen alue". Selkokielellä dynaaminen alue tarkoittaa kuinka helposti tallennettu kuva palaa puhki ja/tai menee tukkoon - digipokkareissa se on suppea, digijärkkäreissä se on laajempi ja filmissä laajin.

Teoriaa: Oletetaan että digikameran dynaaminen alue on esimerkiksi neljä aukkoa (+1 aukko = valomäärän tuplaus, -1 aukko = valomäärän puolitus). Oletetaan myös että tämä kyseisen kameran kenno kykenee tallentamaan 16 bittisen värimäärän. 2^16 = 65536 eri kirkkausastetta. Elämä olisi varsin ruusuista jos nämä jaetaan tasan jokaisen aukon kesken, eli jokaisessa aukossa on (65536/4=) 16384 eri kirkkausastetta. Valitettavasti, digitaalikennon lineaarisuuden ja aukossa valon puolituksen takia, ensimmäisessä aukon alueella on 32768 astetta, puolet kennon erottamista sävyistä. Toisessa puolet, eli 16384. Kolmannessa 8192 ja neljännessä ja viimeisessä vain 4096 kirkkausastetta - vain kuudestoistaosa yhteenlasketusta määrästä! Tämä ilmiö on syypäänä mm. siihen, että kennon tuottama kohina on voimakkainta tummissa väreissä.



Käytäntöä: Otat kuvan aurinkoisena päivänä ladosta automaattivalotuksella. Tuloksena saat kuvan jossa lato on hyvin valottunut, mutta taivas on pelkkää valkoista ja ladon varjot pelkkää mustaa. Tai vaihtoehtosesti niin että taivaalla näkyy pilvet ja sinisen eri sävyt, mutta latoa, saati sen varjoa, saa etsiä.

Korjaus: Useampi valotus (esim. yksi taivaalle, yksi ladolle, yksi varjolle) valikoivasti leikattuna yhtenäiseksi kuvaksi. Homma ok, jos osaa ja jaksaa tehdä homman käsin, voit jatkossakin tehdä sen käsin. Adoben HDR-työkalulla saat tehtyä mm. tämän automaattisesti, mutta se vaatii vähän erilaista filosofiaa.

HDR-kuvat ovat 32-bittisiä tiedostoja jossa pikselien arvot ovat liukuarvoja (floating point values). Tämä tarkoittaa sitä että teoriassa HDR-kuvan kirkkain taso olisi taso numero ~10^77 (ykkönen ja 77 nollaa), eikä 'vaivaiset' 65536. Liukuarvoista kiinnostuneet voivat lukea netistä tarkemmin. Tietokoneen monitorit ovat kuitenkin vain 8-10 bittisiä laitteita. Toisin sanoen, monitori ei millään voi näyttää 32-bittistä kuvaa sellaisena miltä sen pitäisi näyttää oikeasti, mutta palaan siihen asiaan myöhemmin.

Aloita asettamalla kamera tukevalle alustalle - kolmijalka on yleensä paras vaihtoehto. On hyvin tärkeää että kamera ei vaihda asentoa valotuksien välillä (vaikka HDR osaa kyllä sijoittaa kuvat aika hyvin jos pientä eroa löytyy). Sitten otat valokuvia kohteesta kattaen koko valaistuksen. Itse teen niin että asetan kameran manuaalitilaan, asetan tarkennuksen manuaaliksi ja valitsen jonkun tietyn aukonsuuruuden jota en vaihda. Nämä ovat sen takia tärkeitä ettei tarkkuusalue muutu kuvien välillä (tätäkään emme halua). Valotusta säädellään siis suljinnopeudella.

Aloitan yleensä etsimällä pisimmän valotusajan käyttäen kameran histogrammia - otat mahdollisimman kirkkaan kuvan, ilman että kuva menee puhki. Tämän jälkeen otan kuvia noin yhden aukon harppauksilla toisistaan, aina kunnes kuvan histogrammi näyttää että kuvan tummimmat sävyt ovat histogrammin puolessa välissä.

Tämän jälkeen avaan kuvat yksitellen Photoshopiin Camera Raw:n kautta, koskematta kuvan säätöihin. Paina Ctrl-U (Macissa ilmeisesti Omena-U) jos Camera Raw tarjoaa automaattiasetuksia valotukseen yms. Kun kaikki kuvat ovat auki, painat "Merge to HDR".



Koska minulla on jo kuvat auki Photoshopissa, valitsen "Use: Open files". Jos olisin ollut epävarma tärisikö kuvat vähäsen, olisin laittanut rastin ruutuun "Attempt to Automatically Align Source Images", ikkunan alalaidasta, mutta kuvat olivat suorassa, joten mitä turhaa odotella koneen ihmetellessä suuntia.



Photoshop alkaa miettimään asioita joksikin aikaa. Tämän jälkeen saat näkyviin ikkunan, jossa vasemmalla puolella näkyy kuvat jotka olet valinnyt yhdistettäviksi ja jokaisen kuvan alla on Photoshopin arvio valotuskompensaatioon 'oikeaan kuvaan' nähden. Omassa esimerkissäni kuvat ovat -2EV - +3EV, eli viiden aukon alueelta otettu kuva. Keskellä on otos valotuksesta.



Aiemmin kerroin että 8-bittiset näytöt ei voi näyttää 32-bittisiä kuvia. Oikealla reunalla voi liu'ulla valita minkä kohdan kuvan valotusalueelta näytetään. Voit ajatella kuvaa esimerkiksi neliöpohjaisena kakkuna joka on korkeampi siltä kohdin mitä vaaleampi kuvasi on. Jos yrität tarjota kakkua laatikossa joka on matalampi kuin mitä kakku on (joka tässä tapauksessa symboloi monitoria), on leikattava vain joku taso kakusta että sen saisi mahtumaan laatikkoon. Liu'ulla katselet miltä 'kakku' näyttäisi riippuen siitä kuinka korkealta se leikattaisiin. Tämä liuku siis ei vaikuta kuvaan mitenkään, vaikka se näyttäisi siltä että se valottaa tai tummentaa kuvaa eri määrissä. OK-napilla pääsee takaisin photoshopiin, jolloin sinulla on kyseinen HDR-kuva omassa ikkunassaan.

Nyt voisit tallentaa kuvan säilöön ja odottaa sitä ihmeen päivää kun markkinoille tulee 32-bittisiä näyttöjä jolloin voit tarkastella kuvaa sellaisenaan. Mutta vielä tänäpäivänä, jos haluat HDR-kuvasi esille, pitää se ensiksi muuttaa esimerkiksi 8-bittiseksi JPEG:ksi. Tämä tapahtuu valitsemalla Image -> Mode -> 8 Bits/Channel. Seuraa kuitenkin taas sama kakkuongelma - miten mahduttaa viisimetrinen kakku puolimetriseen kakkulaatikkoon? Photoshop tarjoaa tähän useamman eri mahdollisuuden, joista toiset sopivat eri kuviin paremmin kuin toiset.

Exposure and Gamma antaa sinun itse valita kirkkauden ja kontrastin kuvaasi.
Highlight Compression 'lyttää' automaattisesti kirkkaimmat arvot niin että ne mahtuvat 8- tai 16-bittisen kuvan arvoalueisiin.
Equalize Histogram olisi tehnyt esimerkkikuvastani ihan hyvää jälkeä, mutta päätin tehdä sen vaikeamman kaavan kautta, näytöksi. Supistaa automaattisesti dynaamista aluetta säästäen kontrastia parhaan mukaan.
Local Adaptation on monipuolisin (sekä monimutkaisin) metodi saada kuvasta sen näköiseksi mitä itse haluaa. Avuksi käytetään Curves-tyylistä työkalua jolla valitaan mitä kirkkausalueita halutaan painottaa ja kuinka paljon.



Kuten esimerkkikuvasta näkyy, voi syntyvä kurvi näyttää hyvin oudolta. En ole keksinyt mitään järkevää metodia saada varmasti hyvää kuvaa, eikä sellaista taida olla olemassakaan. Itse kokeilen mikä näyttää hyvältä, ja tyydyn tulokseen. On kuitenkin huomautettava että jos kuva menee tulostettavaksi, varsinkin isona suurennoksena, että kannattaa tarkasti katsoa kontrastikohdat kuvista. Kuvissa voi ilmetä kirkkaita pisteitä kovien kirkkauserojen rajamailla, riippuen kuinka raaka kuvamuutos on. Suosittelen että kurvi on kuitenkin jatkuvasti kasvava.

Tässä lopputulos vähän isompana, jonka voi tallentaa JPEG:iksi kuten itse haluaa:



Huutoja ja kommentteja asialliseen sävyyn, kiitos

 

Olkaapa hyvä

*röyh* ei...