Ihan uteliaisuudesta, minkä kokoisia kuva-arkistoja ihmisillä täällä? Itselläni on noin 70 000 kuvaa, minkä ajattelisin olevan enimmäkseen filmiaikana kuvanneen harrastajan kohdalla aika tavanomainen määrä. Digiaika lienee tuottanut paljon suurempia määriä. EDIT Ammatikseen kuvaavilla mittakaava lienee aivan toinen.
Mulla oli jossain vaiheessa yli 140 000 kuvaa, mutta vuosi pari sitten poistin kaikki vähänkään kyseenalaiset, ja nyt on n 80 000. Siinä on edelleen karsittavaa paljon.
Filmiajan lapsena minun on hankala heittää negoja tai dioja roskiin. Digikuvien kohdalla tulee kuvauksen helppouden ja halpuuden vuoksi tietysti paljon hukkaruutuja jotka heti koneelle tuonnin yhteydessä menevät roskikseen.
Vaikea sanoa, muutama metri CD-ja DVD-levyjä. Negoja jokunen mapillinen, dioja useampi projektorikampa, keskikoon dioja joku loota. Sitten hyllyllinen ulkoisia kiintolevyjä ja tietsikan kiintolevyt täynnä. Myös icloud on melko täynnä.
Noin 200 000 Aiemmin säästin melkein kaikki räpsyt. Nykyään olen tarkempi. Kuvia tulee 8-10k per vuosi suunnilleen.
No huh! Että ne jotkut jaksaa ja viitsii… Meikäläinen laukaisee kameran ehkä muutama sata kertaa vuodessa ja niistäkin tuotoksista varsinaiseen arkistoon jää ehkä muutamia kymmeniä kuvia. Siis, helppoahan sitä kameraa olisi laukoa enemmänkin, mutta sellaisten kuvien aikaansaaminen, joita viitsii katsella vielä vuosienkin päästä, vaaditaan jo aika paljon aiheeseen innostuneisuutta ja paneutumista, mitä ei läheskään aina ainakaan meikäläiseltä löydy.
Tämä tuskin on keneltäkään foorumia seuranneelta jäänyt huomaamatta. Joten pysytään asiassa jatkossakin.
Kameran laskuri näyttää tälle vuodelle noin 17000 ruutua, jonniinverran puhelinräpsyjä sitten päälle. Karsiutuuhan siitä jotain pois koneelle siirron jälkeisessä alustavassa selauksessa, mutta aika paljon levyille jääkin. Pääosin tavara on aika merkityksetöntä, mutta levytila on halpaa, joutavat ne siellä olemaan. Perikunnan murheita sitten.... No, mun tapani kuvata on räpsiä aika paljon. On jotenkin helpompaa paukutella iso määrä ruutuja ja valkata sitten sieltä mieleinen, kuin yrittää saada säädeltyä kaikki kohdalleen. Digiruuduthan eivät maksa mitään. Esimerkiksi: laitoin just tuonne galleriaan kuvan "Hei me lennetään". Malli on aika liikunnallinen ja monipuolisesti urheilua harrastava, mutta kyllä se jumpasta kävi hänellekin. Koneella näyttää olevan niitä hyppyjä noin 80.
Digikamera kyllä houkuttelee laukomaan, mutta keskittymällä siihen ensimmäiseen ratkaisevaan laukaukseen voittaa paljon, ja ennen kaikkea säästyy turhilta ruuduilta ja pähkäilyltä mikä niista on paras. Oma, hiukan yllättäväkin havaintoni digiajalta on, että se ensimmäinen ruutu on usein varsinkin sommittelultaan sarjan paras. Vaikka sitten tulee niitä lisäkuvia "varmuuden vuoksi", niin niistä harvemmin löytyy parempaa. Joskus hyvin haastavissa valaistusoloissa niistä lopuista voi löytyä valotukseltaan parempi, mutta valitettavan usein sommittelultaan huonompi kuin ensimmäinen. Sitten on usein vaikeaa puntaroida sen välillä haluaako tasapainoisen hyvän kuvan vain paremmat värit. Filmikameralla tuli aika usein vain yksi otos ja joskus toinen varalle, joten edellä olevaan perustuen arvelen, että kovin paljoa ei liene menetetty vaikka ei niitä laukauksia niin paljoa soilloin tullutkaan. Nopeasti liikkuvia kohteita kuvaan harvoin, ja niissä toki lisäruutujen arvo ihan toinen kuin liikkumattomissa kohteissa. EDIT: Niin ja sitten vielä itse kuvien lukumääriin. Filmikuvauskauteni kesti melko tarkalleen 30 vuotta. Arvioni diojen ja negatiivien määristä yhteensä on hiukan alle 5000 kpl. Digikuvaukseen siirtyminen tapahtui 18 vuotta sitten ja tällä hetkellä tietokoneelta löytyy n. 48000 kuvaa, joten on se laukominen lisääntynyt. Tosin digikameran automaattitarkennus ja takanäytön käyttö etsimen sijaan sai minut innostumaan avan uudella tavalla kuvaamisesta ja laajentamaan kuvattavien aiheiden valikoimaakin todella paljon.
Lightroomissa näyttää olevan nyt reilu 10300 kuvaa, pyrin karsimaan aika paljon huonoimpia kuvia pois heti siirron jälkeen, kun en tee mitään jollain 300 kuvalla samalta retkeltä. Myöhemmin sitä en kuitenkaan jaksa tehdä. Dioja ja muita filmikuvia lienee tallessa ehkä 5000, joista ehkä 1000 pitäisi scannata ja polttaa sen jälkeen kaikki pois. Diaprojektori on ollut käytössä viimeksi ehkä 2005, ei varmaan tässä elämässä tule sitäkään käytettyä enää koskaan. Paremman projektorin myin jo parilla kahvipaketilla pois....
Ostin halvan diaprojektorin (Porst Visual 402) lokakuussa 1978 ja siihen varalampunkin samalla. Muutama vuosi sitten viimeksi kokeilin, että toimii. Se varalamppukin on edelleen tuolla lipaston laatikossa. Lieneekö lampun käyttöikää pidentänyt se, että heti uutena (tai tarkemmin takuuajan päätytyttyä) asensin projektoriin lisäkytkimen niin, että tuulettimen voi jättää vielä vähäksi aikaa päälle kun lampun sammuttaa. Ei siis tarvitse kauan odottaa laiteen jäähtymistä ennen kuin sitä uskaltaa käytön jälkeen liikutella. Joissakin paremmissa laitteissahan tällainen jälkijäähdytys on automaattinen. Tämä Porstin diaprojektori muuten on ainoa kapistus, jonka olen eläessäni ostanut osamaksukaupalla. Hintaa en enää muista. Kuittia ei ole tallella, mutta halvimman pään laite se silloin oli, ja edelleen tallella olevan takuulapun mukaan takuuta 1 vuosi.
Minä puolestani ostin muutama vuosi sitten käytetyn Rollei-merkkisen diaprojektorin, joka silloin aikanaan lienee ollut kohtalaisen arvokas. Siinä on kaksi objektiivia, eli diojen vaihto sujuu häivemenetelmällä. Laite on myös hiljainen ja valotehoa riittää. Kyllä sillä useinkin tulee katseltua vanhoja dioja, joissa kyllä riittää katsomista, kun en ole niitä juurikaan jaksanut ruveta digitoimaan. Onhan diojen katselussa projektorilla ihan oma tunnelmansa.