Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Vastauksena säikeen otsikolle, että sen verran tarpeeksi, että ei tarvitse laskea.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Velvia on kivaa filmiä, mutta suosittelisin vaihtamaan paitsi filmikaupan, myös ennen kaikkea labbiksen. Filmit saat halvemmalla ja paremmalla valikoimalla Telefotosta (telefoto.fi) Liisankadulta tai postista, diat kehittyy huomattavasti paremmalla paneutumisella ja myös halvemmalla ja nopeammin Who's next labissa Sörnäisten rantatiellä, Vilhonvuorenkadun kulmassa. Itse olen kerran kehityttänyt diani Aseman kuvatehtaassa ja myös kerran ostanut sieltä filmiä. Tulipa kerran teetettyä joku vituraisen kallis laserkuutiokuvakin. Mulla ei oo mitään syytä palata sinne enää, sen sijaan useampia olla palaamatta.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Minä olen ostellut Aseman kuvapisteestä kinodiat jo monta vuotta. Tarjouksessa 3 rll Kodakkia 24 eur sisältää kehityksen heillä. Ja kun se on auki joka viikonpäivä ja filkat saa parissa tunnissa niin jeee! Jos on ollut roskia niin niitä on ollut niin vähän, että skannerin pölynpoisto on selvinnyt niistä. Mulla ei ole valittamista. Muuta en ole sieltä ostellut kylläkään.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Ai. No, tosta Kodakista en tiä, varsinkaan tietämättä emulsiota. Who's next on auki virka-aikaan. Eikä mulla oo tosiaan kokemusta Kuvatehtaasta ku siitä yhdestä kerrasta ku piti viikonloppuna saada kuvat. Sillon oli kaks filmiä, ja niissä molemmissa oli useammassa ruudussa jotain ihme valumia. Samoin kehystys oli vähän miten sattuu: kuvat oli leikattu vissiin semmosella koneella, joka katso ekasta kuvasta mallia ja sitten vetäs automaattisesti aina tietyn matkan välein poikki. Mun filminsiirto ei ollu paljon pielessä, mutta joistain kuvista (vissiin loppua kohti) oli silti puoli milliä tai milli leikattu pois, toisella puolella turhan leveä musta (ja puoli milliä tai milli edellistä kuvaa). Auta armias, jos alun jälkeen olis tullu joku filminsiirto-ongelma. Siinähän sitä olis loput kuvat sitte keskeltä poikki. Paree siis luottaa siihen, että oman kameransa filminsiirto on tasaisesti saman standardin mukainen ku sen koneen... En tosin tiedä, leikkaako ne samalla koneella kehystämättömät. (sivumennen sanoen, eipä ne kehyksetkään oo oikein mistään kotoisin - liimattuja, lasittomia ja heiveröisiä)
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? ...plus että palvelu on usein nihkeää, varsinkin Who's nextiin ja Telefotoon verrattuna, ja hinnat (ainakin mustavalkofilmin (Delta 3200 jotain 11 euroa...) ja niiden laserkuutioiden (jotain 70 vai peräti 90 euroa semmonen vähän tupakka-askia isompi), joiden hintaa ei edes mainittu ennen noutoa. ...ja se kuutio tuli vielä myöhässä, eikä ehtiny synttäreihin. Korvaukseks sain juuri tuollaisen mainitun Delta-filmin. 11 euroa, just joo...
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Diakehystyksestä ei ole kokemusta. Mä olen ottanut liuskoina ja kehystänyt itse, jos rullassa on sattunut joku käypänen kuva olemaan. Eihän siellä kannata asioida, jos se on epämielyttävää. Mulla ei oo ollu valittamista. Toi Kodakki on harrastajadiaa. Elitechrome 100:sta, normaali saturaatio. Mä pidän siitä enemmän kuin Sensiasta.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Jos vaikkapa 50 sek. puuterinhuiskauksella pärjää...niin vaihtoehtona on sitten vaikkapa 10 kpl 5 min. kuvankäsittelyä lisää= 50 min.... ja loppujen lopuksi on aina parempi mitä vähemmän kuvia pitää räplätä.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Siis en ole kuviani kehittänyt tuolla... vielä. (Jossakin tosin pitäisi lähiaikoina teettää duplikaatit yksistä hääkuvista. (En ollut varsinaisena kuvaajana, mutta hääpari oli varsin kiinnostunut kun kuuli että se kaulassani roikkunut antiikkikamera tosiaan toimi ja että siihen oli kuvattu melkein koko rulla diaa kekkereistä.) Sattui vaan niin että oli Helsingissä aikaa ja etsiskelin Velviaa muutamista liikkeistä keskustan alueella ilta-aikaan. Ja tuolla sitä sattui olemaan oikeen viiskybäsenä. itseasiassa minä olen vähän näitä paluumuuttajia... otetaanpa tähän semmonen pieni off topic kertaus... Aikanaan alottelin tosiaan "perintö"kameralla, joka oli Ricoh 500G. Sillä tuli kuvattua pääasiassa negaa ja oikeastaan vasta tuon aikakauden ihan loppupuolella aloin löytää vasta sen mikä kuvauksessa on se juttu, joten vuodet 1989 - 1995 sisältää lähinnä sutta ja perhealbumikamaa. Vuosina 1995 - 2000 tuli kuvattua paljon vähemmin, negaa vieläkin, filmit oli pääasiassa mitä isukin kaapista sattui löytymään, mutta kuvissa alkoi olla jo ideaakin. Sen jälkeen homma taas karkasi vähän käsistä digiin siirtymisen myötä, mutta kyllähän sillä Olyn C990-Zoomillakin tulosta alkoi syntyä kunhan alkuinnostuksesta napin painamiseen ja tuloksien heti näkemiseen oltiin päästy yli. 2004 alkoi Olyn rajat täysautomaattina tulla vastaan ja persaukisena ei ollut varaa investoida uudempaan digikalustoon, joten Olyn rinnalle kaivettiin Ricoh naftaliinista ja ladattiinkin se tällä kertaa 1. kertaa Sensia 400:lla. (tähän päädyin kun kaivelin isäukon valokuvauskaapin kätköjä ka löysin mm. gepen antinewton 3mm kehyksiä iskemättömän 100 kpl paketin... eli diakuvaus oli tyrehtynyt joku 5-6 vuotta sitten edelliselläkin sukupolvella. tosin noin 3500 diaa kertoo samassa kaapissa Kindermannin käyttövalmiin MF projun ohella tuosta ajasta.) Noh, näin mentiin molemmilla aina jouluun 2005 asti, jolloin puolihuolimattomasti tulin vaihtaneeksi C990-Zoomin C765-UZ:aan ja vot, nyt oli käsisäätöä ja pitkää zoooooooooooomia, joten taas 500G päätyi hyllylle. (takakannen tiivisteetkin alkoivat pettää... jo toista kertaa 35 vuotisen historiansa aikana.) Vaan kuinkas taas kävikään... UltraZoomin ongelmat palauttivat vielä kerran Ricohin takaisin kakkoskameraksi, ja diaa kuvattiin sillä edelleen. samalla Ricoh sai uudet tiivisteet huollossa ja se putsattiin muutenkin läpikotaisin. Samalla heräili ajatus koko diavaraston kopiomisesta myös digitaalimuotoon, mutta toistaiseksi nega/diaskannerin hommaaminen jäi niiden kovan hinnan vuoksi. Digijärkkäriin siirtymisen aika tuli kun Oly esitteli riittävän pienen semmoisen viime vuonna. E-400 tosin ei vieläkään päästänyt minua irti vanhasta kalustosta, koska yllättäen Olyynhan saa OM-sovitteen. Tästä kuulleena kummini päätti sitten oman filmikuvauksensa päättymisen vuoksi lahjoittaa joululahjaksi koko OM-kalustonsa, koska oli kuullut että voisin hyödyntää vanhoja Zuikoja E-400:ssa. Noh, tulihan sitä testattua, mutta E-400:n mattaetsin tappoi innon nopeasti. Pienen selvittelyn jälkeen rahtasin OM-1:n huoltoon, jossa tehtiin valotusmittarille kalibrointi PX-625 paristolle ja putsattiin 50/1.4. Kohta huollosta saapumisen jälkeen sain tilaisuuden ostaa 24/2.8:n jota vielä kerran kuvittelin käyttäväni muka E-400:ssa, koska se olisi ollut kohtuullinen standardi prime sille. Kerran kuitenkin vahingossa tulin nakanneeksi tuon OM-1:een niin olin kertakaikkiaan myyty. mitään niin mahtavaa en ollut ikinä ennen kokenut: IIIISO Etsin ja uskomattoman ihanteellinen FOV... ah, ja se käsitarkennuksen helppous. Ensimmäisenä käyttöpäivänä paloi 2 rullaa ensimmäisenä käteen osunutta Kodakin ISO200:sta negafilmiä, kun kuljin ympäri kotkaa kuvaten kaikkea mahdollista jossa 24mm laajiksesta jotain voi saada irti. Kummi loppujenlopuksi lähti negaskanneri projektiin mukaan myös, koska OM-1:llä oli silläkin ehditty kuvata noin 4500 diaa, joten työsarkaa oli luvassa. kahden hengen ostoksena Nikonin Coolscan V ED ei sitten enää ollutkaan niin hirvittävän kallis hankinta. kaikki Diat on teetetty liuskiksi juurikin tämän skanneroinnin takia ja tarkoitus on ollut kehystää niitä kun ehtii. (kuulostaa pahalta, tiedän. ) Noh, uskomatonta mutta totta, sain kuin sainkin ensimmäisen diafilmini kehystettyä tässä viikonvaihteessa. Turhamaisuuksissani en ruvennut sitten nysväämään ruutuja saksilla, vaan tilasin (kotkalaisenliikkeen pitäjän muistikuvan mukaan ensimmäisen yksilön yli kahdeksaan vuoteen) oikein dia/negaleikkurin. Kehystäminen osoittautui varsin mukavaksi sadepäivän hommaksi, vaikka hidasta onkin. Lisähitautta tuossa aiheutti se että nuo gepen kehykset tässä noin 10 vuoden säilöntäjakson aikana olivat kehittäneet laseihinsa kellertävät läiskät molemmin puolin, joten jokainen lasi oli pyyhittävä huolella ennen sen käyttöä. Seuraava ikävämpi havainto oli että kehystyslaatikon lisäksi talosta ei löytynyt ainuttakaan tyhjää kasettia säilytysboksista puhumattakaan, joten se on lähdettävä huomenna ostoksille. ainakin 5 diafilmillistä liuskoja odottaa pusseissaan pääsyä kehystykseen. mutta summasummaarum, ensiksi filmiroiskintaa, sitten filmikuvausta, sitten digiroiskintaa, jonka jälkeen digi- ja diakuvausta, jonka jälkeen taas pelkkää digiä ja jälleen digi & dia. Ja kyllä, olen antanut toistaiseksi periksi. filmi on tullut jäädäkseen toisena käyttökelpoisena mediana.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? eli ilmeisesti ainakin noiden duplikaattien kohdalla kannattaa kysellä Who's Nextistä? miten tuo duplikointi yleensä muuten, tehdäänkö ne millä tekniikalla eli kannattaako kehystää kuvat ennen duplikointia vaiko ei? noita on joku 20 kuvaa Sensia 200:lle kuvattuna...
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Ei varmastikaan kannata lasillisiin kehyksiin kehystää ennen duplikointia. Voi olla ettei muutenkaan leikellä ja kehystää kannata. Mutta enpä mene vannomaan. Luultavasti ammattilaiset tekee tuon jollain ihan "oikealla" laitteella, eikä näillä kuluttajatyylin kameraan kiinni tulevilla.
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Jokseenkin täsmälleen sama kuvio mutta tänään saamani diojen perusteella todettakoon, että valokuvaaminen tai siis kameran säätöjen hallitseminen on välillä vaikeaa (ainakin toisille) Vaika kieli poskessa kuvaa niin "roiskimiselta" näyttää - ei haittaa
Vs: Paljonko filmiä jemmassa? Who's nextistä en oo varma, mut ainakin Värilaboratorio Jussi Pohjakallio Oikokatu ykkösessä ainakin tekee. Ja nekin on ammattilaisia. Kehystyksistä en tiedä siinä suhteessa.