Poikkesin tänään Kiinan muurilla. Monen muun mukana, kyseistä nähtävyyttä kait tallailee noin 15-20 miljoonaa turistia vuosittain. Kuvaamisen määrä jotenkin ällistytti, ei kai ole tullut oikein turistikohteissa käytyä hetkeen aikaan. Käytännössä jokaisella kävijällä on kamera, jos ei muuta niin kännykkä. Käytännössä jokainen kuvaa koko ajan; kaverikuva tämän vartiotornin juurella, sitten tuon, sitten seuraavan jne. Kamera on koko ajan esillä, valmiina, ja koko ajan kuvataan. Seurailin muutaman porukan menoa joutessani hetken. Kyllä niitä kuvia tulee päivän mittaan paljon. Muutamassa minuutissa jo monta. Arviointi on aika vaikeaa, mutta jos sanotaan, että keskimääräinen turisti kuvaa 200 kuvaa paikalla poikketessaan, niin heittäisköhän tuo paljon... ei ainakaan yläkanttiin. Sen laskun mukaan tuolla turistikohteella (joka tosin on suuri, maailman suurin kaiketi) kuvattaisiin 200 x 15 miljoonaa kuvaa vuodessa, 3 miljardia. Olis siinä filmirullia kehitykseen, jos aika entinen, joka ei koskaan palaa, palaisikin On siinä kyllä Picasalla ja Flickrilläkin nielemistä. Muuallakin kun ehkä kuvataan suunnilleen samaan tahtiin. No, niin tai näin. Ydinkohta on kuitenkin se, että kuvaaminen on ihan tavallisten ihmisten loman vietossa tai matkailussa kokoaikaista puuhaa, sitä tehdään paljon. Paljon enemmän kuin koskaan. Joskus maailmassa kuvaamisessa oli jotain erityistä, siihen oikein ryhdyttiin rupeamaan. Nyt porukka vetää pokkarilla kuvaa päivän kaikista vaiheista heräämisestä nukahtamiseen. Käymälässä en huomannut kuvattavan, mutta kävinkin vain miesten puolella.... Kait ne teinitytöt napsivat niitä käsivarren mitan päästä otettuja pärstäkuviaan pytylläkin. Ulkona ainakin koko ajan. Niin mitä sitten? Ei kai sen ihmeempää. Kuvaaminen vain on arkipäiväistynyt yhdeksi inhimillisen toiminnan keskeiseksi osaksi ilman sen suurempia tavoitteita. Hyvä vai huono juttu? Ei ehkä kumpaakaan. Se nyt vaan on niin. P.S. Kiinassa ei isoissakaan hotelleissa ole yleensä baaria.... (Selitys sille, että ehtii ehtoolla hyvin valkkailla kuvia ja selailla nettiä).
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Jos siellä käy 15 miljoonaa ihmistä vuodessa niin tiukkaa tekee päästä kymmenen kärkeen turistikohteissa. Wikipediasta: "In 2011, Dubai Mall became the world's most-visited shopping and leisure destination, and attracted more than 54 million visitors, the traffic was a 15 per cent increase from 2010 and surpassed 50.2 million visitors to New York City. The numbers also surpass visitor arrivals to all landmark leisure destinations and theme parks in the world including Times Square (39.2 million), Central Park (38 million), and Niagara Falls (22.5 million)"
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! On Kiinan muuri silti suurin lasketaan sitten massassa tai tilavuudessa. Ehtiiköhän turistit ollenkaan eläytyä livenä kun kameran kanssa vaan räplätään. (Kuten kuvasta näkyy!) Sitten kun joku kuvia katsova kysyy että millaista siellä oli niin paikalla käynyt varmaan katsoo kuvasta ja tulkitsee siitä.
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! ..mutta kuinka kauan? Veikkaan että nyt kun tämä on muodostunut osaksi känny/tietokonemaailmaa, niin trendit osuvat tehokkaammin kuin ennen.
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Vaan valokuvauksen määrässä Dubai Mall häviää. Oikein ärsyttää kun koko ajan on joku roikkumassa hihassa ja kieltämässä kuvaamista. Muutaman kymmentä kertaa viimeksikin kun siellä käytiin. Ei tule paljoa muistokuvia ihmiselle tuolla systeemillä. -p-
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Niagara saattaa olla kärkisijoilla kuvauksen määrässä. Ajattelin suuruutta tässä yhteydessä vain kokona. Niagaraa on 50 metriä, muuria löytyy viimeisten mittausten mukaan 21 000 kilometriä.
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Retkellä parveili opiskelijatyttöjäkin ryhmämme ympärillä. Miksi, se on toinen juttu, mutta bongatkaapa joku joukosta ilman kameraa... .
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Näkyypä kaksi kameraa tai ehkä kolmas (obiska kainalossa) takana vasemmalla. Loput on puhelimia. :-D
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Eikö ole vain positiivista, että kuvaus on arkipäiväistä? Mun nuoruudessa se ei ollut, joten valokuvauksen harrastaminen (tai harrastuksesta kertominen) oli yksi helpoista keinoista päätyä silmätikuksi koulussa. Niin friikkiä/nörttiä touhua. Siispä mäkin olin "kaappifotaaja" aina kuvaamataitopainoitteiseen lukioon asti.
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Meidän perheessä ja suvussakin kuvaaminen on aina ollut arkipäiväistä. Enkä mä tiedä oliko valokuvaus sen kummempaa kuin postimerkkeily, kuorolaulu tai partio, kyllä mun itsetunto ainakin kesti kameran kantamisen. Olisi varmaa kestänyt lintujentarkkailun ja tanhunkin, jos ne olisivat kiinnostaneet.
Vs: Paljon kuvataan nykyisin! Ja kuvaa pukkaa.... 300 miljoonaa pävässä ihan vain yhdelle sivustolle, joka ei edes näy kaikilla vilkkailla paikoilla. 220 000 000 000 – näin paljon Facebookilla on käyttäjien kuvia