Gambia

Vs: Gambia

Vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta.
Tuota kakkoskuvaa jään silti pohtimaan, tällä rajauksella huomio kiinnittyy eniten takapuoleen (ihan oikeesti Tampere! sori, hyväntahtoinen sisäpiiritsoukki). Oot yrittänyt saada kokonaisuuden kuvaan, joten vähän on tiukkaa rajausta oikeella.
Joka tapauksessa, kuvasarjasi poimii hyvin paikallisten ihmisten askareita.

 

Vs: Gambia

Sitä mäki katoin eka että esitteleekö hän takapuoltaan kuvassa Ehkä huomiopiste on hieman lipsahtanut väärään paikkaan.hehe

 

Vs: Gambia

Ensimmäisessä kuvassa on mustanaamainen apina, jonka rintamasuunta on oikealle ja selkä köyryssä. Apina on ruokailupuuhissa itselleen tyypillisessä ympäristössä.

Toisessa kuvassa on Gambialainen musta nainen, jonka rintamasuunta on oikealle sekä selkä köyryssä. Hän on ruoanlaittopuuhissa itselleen tyypillisessä ympäristössä.

Edellisistä kohdista yhdessä seuraa, että kuvien kommentoidessa toisiaan niiden esittämät hahmot samaistuvat katsojan mielessä, varsinkin kun kuvapari tulee välttämättä tarkastelluksi yhtenä kokonaisuutena.

Siis: kuvapari samaistaa mustanaama-apinan ja mustan väestön edustajan. Tämä (tiedostamaton?) samaistus ei ole kovinkaan harvinainen vaan pikemminkin vakiolöydös ja osa valkoisen miehen mielen rakenteita.

Kuvista tulee elävästi mieleen elokuva 'Tarzan suurkaupungissa', jossa Tarzanin simpansseineen majoittui hotelliin. Nokkelana eläimenä simppa soitti respan puhelimella piccolopojalle, joka sattui olemaan afrikkalaista syntyperää, palveluammatissa kun oli. Sitten seurasi kohtaus, jossa kuvaruutu oli jaettu kahtia ja vasemmalla oli musta duunari ja oikealla apina; molemmat puhelimen luuria pidellen. Sanotut hahmot kommunikoivat toisilleen puhe-elimen välityksellä: simppa kirkui ja räkätti, musta hotellityöntekijä puhui englantia ja tulkitsi suuttuneena soiton ns. pilasoitoksi. Pointti oli kuitenkin se, että elokuvallisin keinoin hahmot samaistettiin toisiinsa; näin valtaväestön käsitykset saivat julkimuodon koomisessa muodossa. Mutta se oli 40 -lukua se.