Totta kai ihmisiä pitää pyrkiä auttamaan ja kannustamaan. Myös ellei etenkin heitä, joiden asema ehkä muutenkin on vaikea. Köyhyyden vuoksi likvidoimista ei kai kukaan ole hakemassa. Tarkoitin omalla viestilläni tätä: "Joku vuosien kituminen vaikean ja parantumattoman sairauden kivuissa liikuntakyvyttömänä yms. on toki eri asia. Silloin lähteminen voikin olla oikeasti armollista." Siis mahdollisuutta valintaan tuon tyyppisessä tilanteessa.
Sisällisodan jälkeen kuoli noin moni. Ja toki muutenkin. Vankikeireillä. (Tosin "kunnon ateria" ei useinkaan ollut ihan oikea määre.) Kostaminenkin on kun on joistakin niin vitun kiva harrastus. Täysin viattomatkin vain riviin ja kylmäksi kunhan verenhimo tyydyttyy. Ihminen ei näytä noista kehittyvän. Pikemminkin päinvastoin.
Ymmärsin toki. Mutta itse, alunperin, kirjoitin asiasta eri näkökannalta. Olisi oltava hyvin tarkka miten paljon piruille tarjoaa. Niitä on aina olemassa. Eikä ne "auta".
Tuosta olen samaa mieltä. Ihmisoikeudet eivät toteudu itsekseen, eikä muiden ihmisen kohteleminen kunnioittavasti ja luottamusta osoittaen ole itsestäänselvyys tai automaatio. Esimerkiksi välillä minusta kuulostaa siltä, että ainakin eräät hallituksemme ministerit olettavat kaikkien työttömien olevan laiskoja lusmuja jotka eivät edes halua tehdä työtä ja jotka pitää siihen piiskalla ajaa. Mutta ehkä olen väärässä.
Lueppa ja lukekaa muutkit Lääkäriliiton määritelmä asiasta. Tarpeettomien ja vaikuttamattomien hoitojen lopettamisessa ei ole päämääränä potilaan kuolema vaan hoidoista koituvan epämukavuuden ja kuoleman prosessin pitkittymisen välttäminen. Ajatuseroa kuvaa käsitepari kuoleman tuottaminen – kuoleman salliminen. Jälkimmäisestä voidaan käyttää myös käsitettä ”luonnollinen kuolema”. Eutanasia ja avustettu itsemurha | Lääkäriliitto - Lääkärin etiikka -kirja
Kuolemahan on aina itsessään itsekästä. Itse en tunne ketään, joka muiden puolesta olisi kuollut. Huhuja olen kuullut. Käsitepari edistävä hoito ja ylläpitävä hoito olisi myös hyvä tunnustaa ja käsitteellistää yhtenäisesti. Näkisin, että tavallaan kaikki kuolemat on luonnollisia. On vain resonointia sisäisen ja ulkoisen itsekkyyden välillä tms.
Ainakin sodassa kuolleitten hautajaisissa ja muistokirjoituksissa usein sanotaan, että: ”Hän kuoli isänmaan puolesta”…
Hyvä huomio. Lukeeko? Vai ovatko antaneet henkensä isänmaan puolesta? Eipä silti. Voi olla noin kuten laitoit. En silti tunne ketään tuollaista. Olen syntynyt huomattavasti 1940-luvun jälkeen, eikä tuollaisia ulkomaalaisiakaan ole tuttavapiirissä ollut.
Et varmaankaan ole tuon suhteen sen paremmin väärässä kuin oikeassakaan. On aivan varmaa, että kaikki työttömät eivät ole laiskoja lusmuja, jotka eivät halua tehdä työtä. Joukossa on paljonkin myös niitä, jotka aktiivisesti etsivät työtä, ovat valmiina kouluttamaan itsensä vaikkapa uuteen ammattiin, ja tarvittaessa ovat valmiina muuttamaan työn vuoksi vaikkapa jollekin toiselle paikkakunnalle. Yhtä varmaa on kyllä sekin, että joukossa on myös juuri niitä laiskoja lusmuja, jotka eivät halua tehdä työtä. Eräs tuttuni toimi aikanaan rekrytoijana eräässä yrityksessä ja hän kertoi, että ajoittain heille tuli työvoimatoimiston lähettämänä henkilöitä työpaikkahaastatteluun, sillä uhkauksella, että päivärahat menevät joksikin aikaa karenssiin, jos ei mene haastatteluun ja tuo sieltä kuitattua paperia haastattelussa käynnistä. No, niinpä jotkut haastateltavat heti tilaisuuden alkuun tyrkkäsivät sen kuittauspaperin haastattelijalle ja sanoivat: ”Pistä nimes tohon, että mä pääsen lähteen. Kai me molemmat tiedetään, että en mä tänne töihin haluu”. Haastattelija oli kuitenkin sitä mieltä, että kun on haastatteluun tultu, niin sitten myös haastatellaan. No, tämän jälkeen tuo ”työnhakija” rupesi kertoilemaan, että alkoholi on hänelle suuri ongelma, ja että päivittäin tulee ryypiskeltyä, ja siksi on aamuisin vaikea päästä sängystä ylös jne. Jostain syystä tuon haastattelun perusteella ei työsuhdetta syntynyt, mutta nimi kuittauspaperiin saatiin. Kyllä kuvatunlaisia tyyppejä varten voisi kehittää jonkun pakkotyölaitoksen!!
Ilmiö on tuttu, omallakin työpaikallani oli yhteen aikaan ko. velvoitetyöllistettyjä jonkinlaisissa apuhommissa. Hehän olivat työnantajalle maksuttomia, korvaus tuli työvoimatoimiston puolelta. Sikäli edullista työvoimaa, jos soveltuvia tehtäviä oli. Harva niistä lapun tuojista kuitenkaan halusi edes yrittää työssä käymistä, eivätkä nekään, jotka aloittivat, kovin kauaa kestäneet säännöllistä työaikaa. Puuhasta luovuttiinkin sitten, kun realisoitui, että ko. työsuhteiden organisointi ja osallistujien opastaminen ja valvonta sitoi enemmän vakinaisen väen resursseja, kuin aikaansaatu työpanos. Luulen, että pakkotyö ei olisi ratkaisu sen porukan kohdalla, kukaan heistä ei todellisuudessa pystynyt työntekoon. Tilastollista harhaa, että heitä luokiteltiin "työttömiksi työnhakijoiksi". Sen sijaan nuori, terve ja koulutettu väki, joka vaan ei viitsi vaivautua työhön, on sitten kokonaan toinen juttu.
Sitten ovat nekin tilanteet, joissa työnteko ei vaan kannata. Sanotaan vaikka yksinhuoltaja, jolla on kaksi tarhaikäistä lasta. Tuet (työmarkkinatuki, asumistuki, tarvittaessa toimeentulotuki) mahdollistavat kohtuullisen elämän. Jos ko. henkilö menee työhön vaikkapa jollain 2500 €/kk palkalla, nousevat päivähoidon maksut nollasta johonkin, tuet vähenevät ja työnteosta aiheutuu kulujakin; ainakin useimmiten työmatkoja. Tilanne voi olla se, että taloudelliset resurssit niukkenevat. Kukapa töihin haluaisi, jos se vähentää tuloja?
Epäilemättä tuollaistakin sattuu. Eri asia on olettaa kaikkien työttömien suhtautuvan noin, sellainen osoittaa ikävänpuoleista asennetta kanssavaeltajia kohtaan.
Kokonaan riippumatta siitä, minkälaisia eufemismeja tai kiertoilmauksia alan bumagoihin on sommiteltu, on ihmisen näännyttäminen ravinnon ja nesteytyksen puutteeseen käytänössä ihmisen tappamista. - Edellä on jo todettukin, että reilut sata vuotta sitten menetelmä oli laajasti käytössä maamme vankileireillä. Yleisesti katsotaan, että noin 13440 punaiselle löytyi "lopullinen ratkaisu" ko. käytännöllä.
Vertaat palliatiivista hoitoa vankileiriin. Onko mahdollista, että sinulla ei olisi kokemusta parantumattomasti syöpäsairaan potilaan saattohoidosta.
Niinpä, kaikenlainen yleistys ei ole hyvä asia, mutta kyllä asioista pitäisi pystyä keskustelemaan myös niiden oikeilla nimillä. Työttömistä puheenollen, onhan täällä tämä yksi etninen ryhmä ollut jo yli 450 vuotta, mutta eivät vaan ole oikein integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Työttömyysprosentti heidän kohdalla lienee noin 40 – 60 %. Miksi ihmeessä heidän annetaan pitää sitä ihan normaalina, että ns. valtaväestöllä on jokin velvollisuus heidän elättämiseen?
Mikäli on tarpeen muistella näitä sata vuotta sitten tapahtuneita asioita, niin siinä yhteydessä on muistettava myös miten Väinö Tanner varoitteli vakavasti hankkeen puuhamiehiä. Väinö Tanner oli saman puolueen jäsen kuin nämä hankkeeseen ryhtyvät. Väinö Tanner sanoi likimain näin " Älkää aloittako aseelllista kapinaa, koska sen koitoksen tulette häviämään ja rangaistukset tulevat olemaan ankarat " Näinhän siinä sitten kävi. Minulla on Väinö Tannerin muistelmat ja niiden pohjalta muistelen hänen näin sanoneen.
Ei ole mahdollista. - Vertaus toki on aika kaukaa haettu, tottahan se. Yhteistä kuitenkin on se nälkään näännyttäminen. Toisaalta, vankileireillä taisi saada sentään juomavettä, sekin on hoidossa kielletty.
Olis, tosiaankin, ihan kiva ettei tarvitsisi lukea rasismilta löyhkääviä junttiyleistyksiä kuvantekoharrastusfoorumeilta. Eikös semmoisia, rasistisille neopaskapäille, kehiteltyjä purkautumiskanavia ole olemassa toisaalla? Vai onko nekin jo lopetettu vaikkapa säästösyistä? Ainahan voi olla myös hiljaa?
Nuorin likka joutuu porukkansa kanssa muuttamaan Vaasassa toiseen paikkaan kun nämä muslimit hyökkii lasten kimppuun. Kyllä on mennyt sympatiat mamujen suhteen.