Vestigia terrent.... Vanhustenhuollon esimerkki ei kyllä puhu yksityistämisen puolesta. Valvontaan tarvittavilla resursseilla hoitaisi jo puolet hommasta.
Vanhusten yksityinen hoiva pelaa oikein hyvin. Ainoastaan julkisen ostama yksityinen hoiva - se on vaikeuksissa. Kuten sen oma tuotantokin.
Rajaturvallisuuden osalta olet tietysti aivan oikeassa, samoin siinä, että kyse on pitkäaikaisista rakenteellisista ongelmista jotka osin ovat poliittisten päättäjien aikaansaamia. Eivät kaikki kuitenkaan. Tutkimus- ja tuotekehityspanostukset ymmärtääkseni Suomessa tuottavat jonkin verran heikommin kuin keskeisissä kilpailijamaissa (vaikka euromäärät ovat suhteellisen hyvällä tasolla), viennin rakenne ja kotimainen jalostusaste ovat suhteellisen vaatimattomat, kasvuyritysten tarvitsemaa finanssipääomaa ei ole ylenpalttisesti mikä johtaa yrityskauppoihin ulkomaille ja niin edelleen. Yksikkötyökustannusten suhteen kai tilanne ei ole mitenkään erityisen huono. Mutta tuohon maahanmuuttoasiaan; kolmen/kuuden kuukauden sääntöä on kyllä julkisuudessa elinkeinoelämä kritisoinut koko ajan ja varsin laajalla rintamalla. Asiantuntija-aloilla pelkkä rekryprosessi voi hyvin kestää tuon puoli vuotta. Työministerin useaan kertaan toistama kommentti, että asianomaiset voivat toki hakea myös muita kuin oman alan töitä, on lapsellinen: ei edes työministeri voi uskoa, että esimerkiksi intialainen pelisuunnittelun tai koodauksen asiantuntija jää Suomeen siivoamaan tai ajamaan bussia. Tai ehkä hän uskookin. Tähän päälle vielä kiristykset kansalaisuuden saamisessa, niin pidän kyllä elinkeinoelämän ennustuksia siitä, että Suomen houkuttelevuus asiantuntijoiden osalta romahtaa, uskottavina. Mutta tämä ilmeisesti oli se poliittinen hinta, joka Kokoomuksen oli Perussuomalaisille maksettava.
No, se, että vaikkapa 6000 € kuukausihintaan saa asiallistakin hoitoa, ei kovin montaa eläkeläistä ilahduta. Ehkä 0,5 % ikäihmisistä pystyy ostamaan niitä palveluita.
Autovakuutus ja jopa terveysvakuutus toimii kohtalaisen hyvin. Työterveyshuoltokin pääosin, ellei se ole julkisen työnantajan järjestämä. Vain demokraattisessa kontrollissa olevat palvelut takkuavat. Miksi?
Maksullisten vakuutusten logiikka kai kuitenkin on aika lailla toinen, kuin kaikille avointen julkisten palvelujen. Maallikkona voisi ajatella, että takkuamiseen on useita syitä ehkä hieman ajastakin riippuen. Rahoitus varmaan osin, mutta ehkä myös se, että demokraattisesti kontroloidut julkiset palvelut määritelmällisesti ovat osa poliittista prosessia. Siitä johtuen niitä ei rakenneta tai ylläpidetä yksinomaan kunkin alan asiantuntijakriteerein vaan ehkä olennaisestikin poliittisista lähtökohdista, mikä johtaa paitsi lyhytnäköisiin, usein myös ei-optimaalisiin ratkaisuihin. EDIT Toki on myös erinomaisesti toimivia julkisia palveluja, ensimmäisenä tulee mieleen kirjastolaitos.
Kyllä. Kilpailun puute ja rakenteellinen korruptio ylätasolla käy kalliiksi ja vie järjestelmän tehot ja oikeat ratkaisut. Kärjistäen voisi sanoa, että terve veronmaksaja ei voi ymmärtää, miksi hänen rahojaan pitäisi käyttää sairaiden hoitoon. Siitä on hyvä käydä poliittista debattia maailman tappiin ja järjestää työryhmiä. Asenne muuttuu heti, jos on pakotettu ratkaisemaan asia henkilökohtaisella tasolla. Taitaa sittenkin olla viisasta ottaa se vakuutus, jos joskus vaikka sattuisi sairastumaan. Ja moni on jo ottanutkin. Huolestuttavan moni.
Nuo mainitut vakuutukset tosin eivät toimi läheskään toivotulla tavalla. Huolestuttavan moni on huomannut, että ne ovat voimassa aina muulloin kuin vahingon sattuessa.
Noitakin on monenlaisia. Meikäläisen äiti vietti viimeiset elinvuotensa yksityisessä hoitokodissa, jossa maksuperusteena oli 85 % eläkkeestä eläkkeen suuruudesta riippumatta. Maksu sisälsi asumisen, ruuat ja pyykinpesupalvelun. Lisäksi samaan hintaan oli tarjolla jos jonkinlaista viihdykettä ja aktiviteetteja asukkaille. Äitini ainakin viihtyi siellä hyvin…
Tuo on lain säätämä omavastuumaksu. Harvalla se taitaa riittää, mutta yhteiskunta maksaa sitten loput.
Sulla on usein fiksuja ajatuksia, mutta niitä on mahdoton kommentoida tekstin ja eri asioihin liittyvien argumenttien pötköön kirjoitetun ilmaisun vuoksi. Pari kommenttia kuitenkin: 1. Suomen tyyppisen maan, jossa on yksi anteliaimpia ellei anteliain, mutta velaksirahoitettu sosiaaliturva, ei ole järkevää houkutella työperäisiä maahan maahanmuuttajia, ns. osaajia, jotka eivät työllisty kolmessa kuukaudessa. Mikä helvetti niiden osaajien tarve ja osaaminen on, jos ne eivät tyällisty Suomessa nopeasti? Suomessahan on pian lähes 300 000 työtöntä, akateemisen koulutuksen saaneita yli 40 000. Kyllä meiltä löytyy omastakin takaa monenlaisia ammattilaisia useimpiin töihin. Jokainen kansainvälisessäyrityksessä työskennellyt tietää, että kun huippuosaamista tarvitaan, se joudutaan joskus, alasta riippuen, jopa useinkin rekrytoimaan kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Tällainen henkilö työllistyy nopeasti. Ei tänne muita kannata haalia, kun omiakin kansalaisia on viljalti ilman työtä. 2. Miksi Suomen kansalaisuuden saaminen pitäisi olla jollakin tavalla helppoa? Ei se ole missään muuallakaan helppoa. Suomen kaltaisessa maassa kansalaisuuden saamisen kriteerit on pidettävä vaativina, kuten Tanskassa, Sveitsissä ym.