Sehän varmaan riippuu siitä, minkälainen suhtautuminen on omaan työhönsä. Jos työn kokee mielenkiintoisena eikä työympäristökään liiemmin harmita, niin mielellään sitä työntekoa varmaan jatkaisi hieman pitempäänkin. Vastaavasti, jos siitä työstä ei koe saavansa muuta kuin rahapalkan, ja jos senkään suuruus ei oikein tyydytä, niin mitäpä sellaista jatkamaan yhtään enempää kuin on tarvis. Toki asiaan vaikuttaa ihmisen terveydentilakin. Jos on jo monenlaista fyysistä vaivaa, niin tokihan se vaikuttaa myös työhaluihin. Aina ei ihmiset kyllä osaa arvatakaan, millaista se eläkkeellä olo sitten tosiasiassa on, niin hyvässä kuin pahassakin. Esim. eräs tuttu urkuri puhui lähes aina tavatessamme, kuinka hän haluaisi jo eläkkeelle. No, sitten kun nekin päivät aikanaan koittivat, niin vuoden eläkkeellä olon jälkeen hän jo kyseli entisestä työpaikastaan, josko jotain kanttorin sijaisuuksia tai vastaavia olisi tarjolla, niin hän tulee niitä tekemään mielellään niin usein kuin tarvitaan. Liika on aina liikaa. Ei ole kiva, jos on liikaa töitä, mutta ei ole liika vapaa-aikakaan mukavaa, vaan sopivassa suhteessa molempia, ainakin omasta mielestäni.
Niin, kyllähän ihminen voi keksiä yhtä jos toistakin tekemistä. Sitä voi pakottaa itsensä erilaisiin harrastuksiin jne. mutta toinen juttu on, onko ne ihan oikeasti kiinnostavia. Jos on, niin sitten asiat on kunnossa. Sellaista pakko-kiinnostumista ei oikein voi syntyä.
Onneksi maahanmuutto hoitaa eläkeelle siirtyneiden eläkevastuisiin aiheuttaman kattamisvajeen, samaten kuin työvoiman laadulliseen tasoon aiheutuneen osaamisvajeen. Suomi on saletissa.
Eipä täälläkään ole vielä keksitty, mikä aikuista ihmistä keppihevosissa viehättää… Näköjään jotkut mieshenkilöt käyttävät keppihevosharrastusta ”keppihevosena” päästäkseen joihinkin muihin päämääriin…
Gentlemen, this reminds me.... Tein joskus hupinumerona kuvakertomuksen, jossa urhoollinen sankari pelastaa merenneidon ilkeän meripeikon kynsistä. Ihan hauskaa toljailua kesäisillä rannoilla Se mikä oli vaikeaa, oli saada miespuolinen malli ymmärtämään, että sankari tietysti karauttaa paikalle valkoisella ratsulla. Valkoista ratsua tosin edusti ruskea keppihevoinen, ja tarvittiin aika paljon kaunopuhujan lahjojen esiin kaivamista, ennen kuin salskea urho suostui keppihevosen selkään
Tääkin meni ihan *ituiks: Hehkutetut biomateriaalit ovat muoveja vaarallisempia, tutkimus osoittaa – Pahisten joukossa esimerkiksi viskoosi