Suomessa ei vallan kolmijako-oppia ole noudatettu sitten UKK:n poistumisen näyttämöltä. Enkä tarkoita nyt mitään työmarkkinaosapuolia, vaan banaanitasavalloille tyypillisiä nimityskäytäntöjä.
Niin, jos yritykset ovat joko pörssin tai suoran omistuksen kautta ulkolaisomistuksessa ja kotimaisissakin käsissä harjoittavat verosuunnittelua, jolloin ainoa valtiolle jäävä tulo on verotulo, joka syntyy työntekijöiden verottamisesta.
Poliittisiin kiistoihin kuuluvat olennaisena osana erilaiset retoriset keinot varsinaisten tekojen lisäksi. Ne ovat kuitenkin useimmiten varsin läpinäkyviä keinoja, eikä suuren yleisön ole pakko antaa niiden hämätä itseään. Ay-liikkeellä on oma retoriikkansa ja hallituksella omansa. Hallituksen ja elinkeinoelämän edustajien retoriikkaan kuuluu korostaa lakkojen välittömiä taloudellisia vaikutuksia ikään kuin ay-liikkeen ensisijaisena tarkoituksena olisi Suomen talouden vahingoittaminen. Epäilen, että tuon retoriikan juurilta sinunkin ihmetyksesi juontaa. Toisaalta ay-liikkeen motiiveja ei todellisuudessa ole lainkaan vaikea ymmärtää: etujärjestönä se puolustaa jäsentensä etuja. Aivan kuten elinkeinoelämän etujärjestöt puolustavat jäsentensä etuja. Eri järjestöillä on erilaisia keinoja toimia, ay-liikkeellä ne keinot ovat tällaisessa tilanteessa lakot. Tammikuun lopulla työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että "Suomeen suuntautuvat investointiaikeet ovat korkealla, mutta tilannekuva haastava." Investointien määrä vuositasolla heittelee, kuitenkin investointien määrä esimerkiksi vuodesta 2012 vuoteen 2022 on noin kaksinkertaistunut. Mutta juu, kyllä ne motiivit on aivan helposti ymmärrettävissä jos ohittaa tuon retoriikan. EDIT Aivan toinen asia sitten on se, hyväksyykö ay-liikkeen keinot ja päämäärät vai ei. Mutta ei se ymmärtäminen kovin vaikeaa ole.
Hyvää pörinää. Vaikea on tilanne. Shakkimestari Satosen tuntien otaksun, että ay-liikkeelä on edessään ns vaikeutettu peli. Kun Satonen sanoo, että lakkoilemalla ei neuvotteluissa eteenpäin päästä, niin ay-puolen kannattaa tarkkaan miettiä seuraavaa siirtoa.
Arto Satonen oli pitkään eduskunnan paras shakin pelaaja, shakkimestari kun on. Kun filosofian tohtori Teemu Keskisarja valittiin eduskuntaan viime keväänä, hän on nykyään ainakin shakkimestarina rankingissa Satosen edellä. En tiedä ovatko kaverit pelanneet eduskunnan peleissä keskenään toisiaan vastaan, mutta voin kertoa, että kovia ovat suomalaisetkin shakkimestarit. Ei mitään jakoa tavallisilla klubipelaajilla. Mutta shakkia on kiva kuvata, mutta vaikea päästä kuvaamaan.
Joo, onggelmia hallituksella riittää. Sitten on vielä toi rajakysymys, joka eskaloituu kevään edetessä ja lumien sulaessa.
Eipä niin. Ay-liike ajaa lähinnä omaa etuaan, eli haluavat näyttää nykyisille ja ennen kaikkea potentiaalisille uusille jäsenille, että ay-liike on duunarin asialla ja tästä syystä liittoon kannattaa liittyä. Aika, jolloin ns. duunariammateissa oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että liittoon liityttiin, on jo mennyttä aikaa, ja varsinkin nuorempi väki helposti miettii, saako jäsenmaksulle vastiketta.
Tilanne on vaikea luultavasti koska se on uudenlainen. Satonen taisi sanoa, että lakkojen aikana hallitus ei neuvottele. Auttaneeko tuollainenkaan asenne suuresti tilanteen ratkaisemisessa...
Valitettavasti shakkimestari Satonen ei ole sellainen johtaja, jonka avuilla valjastetaan niin työnantajat kuin työntekijät palvelemaan samoja päämääriä. Mielestäni häneen sopii paremmin - aivan kuten kaikkiin suomalaisiin poliittisiin johtajiin, ministereihin ja kansanedustajiin - erään jo edesmenneen työkaverini tapa luokitella tämän tyyppisiä työelämän hahmoja. Hän käytti näistä sellaista määritystä kuin "ei päivääkään töissä minun yrityksessäni".
En väitä vastaan. Kari Jordan hoiti metsäteollisuuden puheenjohtajana Jouko Ahosen ollessa paperiliiton pj asiat kuntoon parikymmentä vuotta sitten. Paperikoneita alas ja kiinni ja hyväpalkkaiset työpaikat lähti muualle. Loppui lakkoilu. Ahosesta ei ole kuulunut sen koomin mitään.
Opiskelukaveri oli ainoa henkilö, joka voitti oman pikashakkinsa Kasparovia vastaan. Kasparov pelasi tosin 24 peliä käytännössä yhtäaikaa. Hän on nykyään yrittäjä. Viksu mies. Tekeekö sakissa menestyminen automaattisesti ihmisestä fiksun? Entä jos on menestyksekäs Go'ssa tai sudokussa?
Todella hyvät, siis kansallisen tason huippupelaajat voivat saada Shakkiliiton myöntämän shakkimestarin arvonimen. He ovat lähinnä hyviä pelaamaan shakkia, eivät sen fiksumpia muutoin kuin muutkaan fiksut ihmiset. Luulisin, että yhtä fiksuja suunnilleen kuin kansallisen tason huippumuusikot. Tuskin kuitenkaan yhtä fiksuja kuin parhaat jääkiekkoilijat. Valokuvaajista puhumattakaan.
Shakki on peli, jossa hyvä keskittymiskyky, muisti ja hahmotuskyky ovat valtteja. Sanotaan nyt vaikka, että ne ovat piirteitä, joista pitäisi olla hyötyä tietyn tyyppisissä tehtävissä, mutta persoonan älykkyys kokonaisuutena on hemmetin paljon monimutkaisempi kokonaisuus.
Yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen talousoppi menee niin, että työllisyys kasvaa, kun samaan aikaan onnistutaan kannustamaan sekä työnantajia palkkaamaan väkeä että työntekijöitä hakeutumaan töihin. Hallituksen toiminta kusee kintuille kumpaakin osapuolta, enemmän tietysti työn tekijöitä. Vientiteollisuutta sitten lakkojen kautta - mutta, niistähän voi aina syytellä muita. Voimakas inflaatio laskee ostovoimaa, korkotason nousu samoin. Rakentaminen on käytännössä jo lopetettu koko maassa, ja ostovoiman aleneminen vahvistuu hallituksen leikkauksilla. Seuraavaksi konkurssiaalto koetellee palvelualan ja matkailun yrityksiä - kun rahat vähenevät, luovutaan ekaksi (asunnonvaihdon jälkeen) lomamatkoista jne. Tuloksena tulee olemaan BKT:n melkoinen notkahdus-. Se yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen talousoppi menee niinkin, että laskuvaiheen aikana elvytetään, ja nousussa leikataan. Nykyään Suomessa tehdään just päinvastoin. Marinin hallitus jakoi miljardeja niille, jotka eivät olleet tarpeessa. Orpon hallitus leikkaa miljardeja tarpeessa olevilta.
Ei vastasyklistä talouspolitiikkaa ole koskaan kyetty Suomessa toteuttamaan. Yleensä meillä on toimittu juuri päinvastoin, kuten nyt taas kahden hallituksen toimesta. Toki Marinin hallitus tuhlasi julkisen talouden rahat niin täysin, ettei mitään elvytysvaraa edes ole eikä vuosikausiin tule olemaan. Tällä myötäsyklisellä taloudenhoidolla on Suomessa pitkät perinteet aina tuonne inflaatio - devalvaatio kierteen vuosiin saakka. Mutta se onkin jo eri tarinan aihe.
Jotkut osaa. Jotkut taas tekee mailjarditappioita hallintaansa saamillaan rahoilla. Tiedätte kyllä, ketkä.