Ajattelin polemisoida asiaa, koska suurelle osalle venäläisiä vaalitulokset ovat aivan käypiä, mutta suomalaiset toistavat mantran tavoin heille vastakkaisesta ilmansuunnasta syötettyjä narratiiveja. Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä, että suomalaiset tuntevat kovin huonosti eri maiden poliittisia järjestelmiä ja siksi heillä on vaikeuksia vertailla eri poliittisia ilmiöitä sekä asettaa niitä omiin viitekehyksiinsä.
Tuosta Aamulehden "pilapiirroksesta" tuli mieleen, että Suomessakin on ollut hyvää ja terävää poliittista kritiikkiä ja pilapiirtämistä, mutta se taisi valitettavasti kuolla Kari Suomalaisen ja Paavo Haavikon myötä, eikä silloinkaan aikalaisista moni ymmärtänyt miten terävä Kari oli ja miten vapaa maa Suomi oli mahdollistaessaan sellaisen kritiikin ennen kuin juuri Sanoma Osakeyhtiö lopetti senkin tradition. Tänä päivänä moni ymmärtää paremmin Karin piirustuksia ja Paavo Haavikon kritiikkiä.
En oikein osaa pitää Haavikkoa politiikan kriitikkona, runoilija kai hän ensisijaisesti oli. Ehkä jonkinlainen yhteiskunnallinen keskustelija tekopyhyyden arvostelijana, mutta ei mieleeni tule häneltä kovin syvällistä poliittista analyysia. Haavikon sijaan mainitsisin Hannu Taanilan ja Leif Salménin.
Jep, Hannu Taanila on jäänyt meikäläisellekin mieleen, kun hän on ollut juontamassa ties kuinka monta urkukonserttia. Hänellä oli kyllä varsin laaja tietämys uruista ja urkumusiikista, sekä kova tarve konserttijuontojen yhteydessä levittää enemmän tai vähemmän kommunistista ideologiaa. Jostain syystä se ei kuitenkaan ainakaan minua suuremmin ärsyttänyt, vaikka omat poliittiset näkemykseni eivät samalta suunnalta olekaan. Tiedän kyllä useita muita ihmisiä, joita ko. herran mielipiteet ärsyttivät.
Näkisin Haavikon paljon monipuolisempana ja laaja-alaisempana hahmona. Hän oli tuota kaikkea, toimittaja, kirjailija, runoilija, kustantaja, kustannustoimittaja ja kriitikko. Taanila ja Salmen olivat toki sen ajan hahmoja myöskin, mutta heillä oli voimakas vasemmistolainen viitekehys, joka teki heistä ehkä yksipuolisemman kuin mitä Haavikko oli.
Niin, nämähän ovat mielipidekysymyksiä. Kyllä Leif Salménin kirjallinen tuotanto on varsin laaja ja monipuolinen. Haavikko on minun silmiini poliittisesti ollut jonkinlainen porvariston tanssiva karhu. Etenkin varhaiskauden runoissa on toki paljon hyviä. Ja Taanilan radio-ohjelmat kyllä usein olivat oikein nautittavia.
Olet väärässä. Useimpia "vaihtoehtoja" on myös USAssa mutta todellinen mahdollisuus tulla valituksi vain kahdella. Venäjällä vain yhdellä todellinen mahdollisuus.
Aiheellistakin pohdintaa tuossa. Ennenkaikkea siis ilmaisunvapaus. Henk.koht. mielipiteistä huolimatta.
Jep, palsta ystävämme Vinski oli aiemmin tarkkana samasta asiasta, korjasin mitä tarkoitin katso aiemmat sepustukset!
Mielenkiintoinen näkemys, mutta väittäisin, ettei se nyt ihan noin mene, sillä kuten länsimaissakin, erään suuren länsimaisen tiedustelupalvelun ehdokkaalla on lähes poikkeuksetta parhaat mahdollisuudet tulla valituksi, kuten Euroopan näyttämöllä olemme saaneet todistaa. Näin kävi Boris Jeltsininkin tapauksessa, vaikka hänellä ei alun perin näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia kolmen prosentin kannatuksellaan, mutta tämä länsimainen turvallisuuspalvelu teki pienen intervention Venäjän vaaleihin ja opetti venäläisille, miten perustamalla nopeaan tahtiin useita pieniä puolueita voidaan puoluekenttää pirstoa ja saada hetkellisesti kova noste omalle ehdokkaalle. Näin Boris Jeltsinistä sitten tuli presidentti ja voimme viitata takaisin alkuperäiseen kysymykseen Venäjän puoluekentästä, josta voi lännessä kertoa lähes mitä vain, koska kukaan ei tiedä siitä mitään. Aihe on sikälikin ajankohtainen, että meille on kerrottu, että Venäjällä on Aleksei Navalnyi -niminen oppositio, vaikka hänen kannatuksensa on parhainakin aikoina ollut vain korkeintaan yhden prosentin luokkaa hänen suosionsa huippuhetkillä. Ennen kuolemaa se oli jämähtänyt 0,2% haminoihin. Liekö se sitten läntistä optimismia asioiden luonteen ollessa joillekin vain järjestelykysymyksiä vai mistä lienee kysymys, mutta on Venäjällä ollut useita paljon suurempia ja vaikutusvaltaisempiakin oppositiopuolueita.
Pollauksissa suosio on hiponut 70% ja ihan ymmärrettävistä syistä. Muiden ehdokkaiden taustat eivät tue valtaan astumista tällaisessa tilanteessa. Tami Tamminen, Suomen kiekkoleijona numero 79 lausui aikoinaan jotain tähän tapaan, että silloin, kun merellä on tyyntä, kaikki voivat olla kapteeneita, mutta kun myrsky yltyy, ruoriin astuvat toiset kapteenit.
Siinäpä oikein häpeilemättömän peittelemätön narsisti. Siis toi kuutamokuningas... Onko ihan suosikkisetä -tyyppiä?
Hih, Tamista puheen ollen... Joskus oli ihan pakko kuunnella. Oli komennettu kaikki luennolle, ja käskyä jopa valvottiin, Tamin luento oli pakollinen. Harvoin kuulee vastaavaa paskaa, eikä ainakaan niin hyvin esitettynä. Hyvä esiintyjähän Tami oli/on, mutta asiantunjaksi hän on ilmoittautunut ihan itse.
Jotain tuon tyyppistä; Juhani Tamminen - Varaa Tami puhumaan; Motivoivat asennesetit Sujuva ja viihdyttävä esitys, mutta kokonaan vailla reaalisisältöä. Menee täydestä moniin tai useimpiin kuulijakuntiin, mutta ei nyt sentään kasvatusalan ammattilaiisiin. Tami oli kaupunginjohtajan kavereita, siitä kai poiki tilaus. Tuskin sinne monikaan olisi vapaaehtoisesti mennyt kuuntelemaan, siksi nimenhuuto ovella...
Ihailtavan sujuvasti Tamilta kävi tuotesijoittelukin.... "Oli hiukan huono keli aamulla tulla tänne, mutta nelivetoisella Audilla se kävi hyvin..."
Suomalaisten osaamiselle on nyt arvostusta ja kysyntää. Presidentti Niinistö lähtee vaativaan substanssitehtävään, Sanna Marin esiintyy ja malleilee Elle-lehdessä, instagramissa päivittäen ja pitää puheita foorumeilla eri puolilla. Oikeasti kielitaitoinen ja osaava ulkoministerimme Elina Valtonen ihastuttaa ympäri Eurooppaa. Kaikille iso respect! Kukin omalla sarallaan loistavia Suomen edustajia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010308047.html